Työnimi ”Kuuma päivä”

Tämä on kirja. Aloin kirjoittamaan sitä eilen 20. heinäkuuta 2013. Idea lähti liikkeelle luettuani taannoisen Tiede-lehden artikkelin eläinten ja mahdollisesti myös ihmisten magneettiaistista. (Huom! Tämä EI käsittele hamstereita 😉

Olen aina halunnut kirjoittaa kirjan. Kerran aloitinkin sellaista veljeni kanssa ja aluksi piirsimme maailmamme kartan. Siihen se jäi. Tästäkään tuskin tulee koskaan mitään, mutta onpa ihanaa kirjoittaa! En koskaan tiedä mitä aion kirjoittaa edes seuraavaan kappaleeseen – ja siltä se varmaan näyttääkin 😉 Joka tapauksessa tämä on järjettömän vapauttavaa. Olen viimeksi ”luonut maailmoja” parikymppisenä, yleensä bileiden etkoilla, jolloin viihdytin ystäviäni ja satunnaisia tuttuja. Here we go…

– 1 –

Maasto tuntuu vielä kuumemmalta kuin eilen, ja eilen se tuntui kuumemmalta kuin edellispäivänä. On kolmas päivä sitten Nousun. Vaikea uskoa, että tähän paahtavaan pölyiseen kulkeen tottuisi ajan mittaan, vaikka muut sanoisivat mitä. Kaipaan sietämättömän paljon luolien viileitä tunneleita, vaikka niin olen unelmoinut viimeiset vuodeteni pinnalle pääsystä.

Olen Ilesmenya, Kevätsade, maailmassa, jossa ei ole satanut satoihin vuosiin. Jotain sateenkaltaista voi kuulemma kokea syvemmissä luolissa, jossa kosteus pisaroi kiviholveista. Niissä on huhujen mukaan myös lampia, isojakin. Sinne eivät lapset pääse, eivätkä vanhukset jaksa mennä. Rihmankehrääjätkin laskeutuvat niihin syvyyksiin ainoastaan korjaamaan vesikoneita. Niissä kun ei tiedä mitä tulee vastaan.

Veljeni Tuuli tarpoo edelläni, vaikka on pienempi ja heiveröisempi kuin minä. Hän käyttää tosinimeään harvoin ja on sinut tuulen kanssa. Minä taas en siedä nimessäni muistutusta siitä mitä on joskus ollut. Isoisämme puhuu äitiensä ajasta alinomaa, ja suree mennyttä maailmaa. Ihan kuin se hyödyttäisi jotain. Mamma kutsuu minua Ilesiaksi, kuten melkein kaikki. Hän sanoo, ettei koskaan ole ymmärtänyt miten äitini vertasi minua lempeään kevätsateeseen. Huusin ja paruin jo vauvana kuin lempohyeena! Huh, onneksi sitä nimeä minulle ei annettu.

”Harra!”, seis ja varokaa. Tokanjohtajamme on nähnyt jotain epäilyttävää – tai vain tärkeilee jälleen. Mammasta Trini on liian nuori tokanjohtajaksi, mutta jostain syystä juuri hänet lähetettiin noutamaan meitä. Trinin mukana olevat velipuolet ovat vielä vuoden verran nuorempia, hädin tuskin parikymppisiä. Ilmeisesti heidän äitinsä jäi lapsensa synnytettyään tekemään vielä nuo kaksoset Kehrääjän kanssa. Rihmankehrääjät ovat arvostettuja omalla tavallaan, mutta harvoin kukaan pinnalla elävä heihin sekaantuu. He kun ovat niitä, jotka eivät kestäisi matkaa, jälkeenjätettyjä.

Nyt Trini puhelee veljiensä kanssa ja viittoo meitä jatkamaan. Oli vähällä, ettei Tuulikin päätynyt Kehrääjäksi. Olen huolissani hänestä, ja mieluiten olisin nähnyt hänen pysyvän kotona. Myös me olemme kaksosia, niitä syntyy enemmän kuin ennen. Joka sykli useampi palaaja synnyttää kaksoset, jopa kolmoset. Se on vaikeaa, eivätkä vanhukset juuri osaa helpottaa naisten kipuja. Kuolemaan he eivät pääse, kiitos Kehrääjien. Taas Kehrääjät. Heille kertyy jatkuvasti enemmän valtaa. Tuuli olisi aivan hyvin voinut jäädä nousevan valtaeliitin huomaan. Hänellä on kuitenkin ylpeytensä ja isoisän syvään iskostamat käsitykset, että ainoa oikea elämä on pinnalla. Toisaalta asuinluolissamme harvoin tuulee, ja veli karkasikin usein kanjoneille raittiiseen ilmaan. Hän selvästi nauttii tästä, vaikka huomaan väsymyksen jättämät jäljet.

Narna, Ainut, kävelee luoksemme. Hän on paras ystäväni ja kasvattisiskoni. Hänen äidillään oli paha tulehdus tullessaan, sekä raskaus liian pitkällä. Narna jäi hänen ensimmäiseksi ja viimeiseksi lapsekseen, lapsi äidittömäksi. Sisko käyttää tosinimeään, kuten minä. Silloin ihmiset eivät aina ole kyselemässä. Harva osaa vanhoja kieliä kovinkaan paljon, mutta isoisä on toki poikkeus. Hän puhuu kahta ”äidinkielenään” ja vähän kolmatta, etelän kieltä. Me kaikki kolme osaamme sitä sen minkä isoisäkin, siis etelää. Hän ei ole koskaan ollut matkalla, mutta kuvittelee meillä olevan kielitaidosta hyötyä perillä. Oikeastaan matkaamme kaakkoon.

”Iles?”, Narna keskeyttää ajatukseni. Hän tarjoaa vesipulloaan ja pudistan päätäni. Minulla on omakin, josta olen juonut vasta puolet. Tuulen pullo sen sijaan on tyhjä. Narna on iso ja vahva jopa nelitoistavuotiaaksi. Hänellä on musta tukka ja luonnostaan tummahko iho. Veljeni ja minun iho on vaaleampi, mutta päivetymme onneksi hyvin. Tokassa on mukana eräs punatukkainen poika, joka joutuu jatkuvasti rasvaamaan ihoaan pahanhajuisella maitiaisnesteellä. Hänen olisi kyllä kuulunut jäädä luoliin.

Juon joka tapauksessa vettä muutaman siemauksen. Narna kävelee hetken kanssamme, muttei juuri puhu. Hänkin on huolissaan pikkuveljestä. Luulen hänen varautuvan kantamaan Tuulen kotiin huonossa tapauksessa. Vielä sisko ehtisi luoliin ja takaisin ennen kuin tokka on liian etäällä. Toisaalta osaamme kaikki perille ilman johtajaakin, se on meillä verissä. Tai päässä, isoisä sanoo. Hänen mielestään magneettiaistimme syynä ovat siihen erikoistuneet kryptokromit, mutta hänkään ei ymmärrä miten piirre on päässyt vallitsevaksi vain parinkymmenen sukupolven aikana. Niin pitkälle osaamme jäljittää historiaamme. Tulviin, maanjäristyksiin, tsunamien aikakaudelle. ”Kaikki lähti metaanijään sulamisesta”, isoisä on iskostanut päähämme. En ymmärrä miksi, ja mitä väliä silläkään on. Siis miksi meidän on pitänyt oppia koko tunnettu historiamme. Meillä on yhä kirjoja, joissa on se kaikki. Isoisä on neuroottinen ja pelkää meidän degeneroituvan, vajoavan ali-ihmisten tasolle. Hän pitää Kehrääjiäkin luonnonoikkuina. On totta, että se joukko on kauttaaltaan vaaleaihoisempaa ja pienikokoisempaa kuin me. Luusto on selvästi hennompi. Kehrääjänaisen ei anneta useinkaan pariutua alkuperäisten kanssa, vaikka toisinpäin sitä yhä tapahtuu. Eivät Trinin veljetkään näytä kovin erilaisilta. Jos nuo nyt sitten ovat puoliverisiä.

Alan jutella Narnan kanssa, koska hän katsoo minua kummasti. Hänestä mietin liikaa. Hänestä meidän pitää keskittyä vain selviämiseen. Seuraavaan askeleeseen, seuraavaan lepopaikkaan. Varjoon, jos mahdollista. Toisaalta juuri nyt on aikaa ajatella syntyjä syviä. Matkaan menee miltei puoli vuotta hyvällä vauhdillakin. Nykyään kaikki kynnelle kykenevät lähtevät riistan perään. Isoisän aikaan oli vielä toisin, mutta väkilukumme on kasvanut. Sekä Kehrääjiä, että meitä on enemmän, eikä kaikille riitä luolien ruoka. Riista pysähtyy asuinsijoillemme vain kolmeksi kuukaudeksi, ja alkaa sitten liikuskelemaan kaakkoon. Lopulta joudumme lähtemään sen perään. Riista tulee aina kylmimmän jakson jälkeen, jolloin vielä puhaltaa kosteita tuulia jostain hyvin kaukaa. Silloin viheriöi se vähä kasvillisuus, jota meillä on. Mehikasveja riittäisi, mutta niitä ei voi syödä. Samoin pensastavia kuitupalkoja ja aavikkojäkälää. Niiden ravintoarvo vain on hyvin pieni.

Narna lähtee ikäistensä joukkoon, ja minä tartun kompuroivan lapsen käteen. Tyttö katsahtaa minuun kiitollisena. Hän on lähes yhtä heiveröisen näköinen kuin Tuuli, mutta myös yhtä sinnikäs. Ehkä siksi hän on vähitellen valunut meidän seuraamme. Ei se mitään, minä pidän muista ihmisistä. Omalla hiljaisella tavallani. Tuuli nauraa, että minun olisi kuulunut olla Sinset, patsas. Hän sekoittaa kaikkien vanhojen kielten sanat. Sinset ei ole samaa alkuperää kuin Ilesmenya, Narna tai Umbar, hänen tosinimensä. Tosinimi on meille tärkeä, sillä sen kautta tunnistamme sukumme perillä ja he meidät. Toivon äitimme olevan elossa, jotta saan nähdä hänet. Hän ei ole tullut enää synnyttämään. Jokunen vuosi sitten palannut nainen sanoi kuitenkin tavanneensa hänet. Äitini on Umbramenya, Myrsky. Voimakastahtoinen nainen, sanovat kaikki hänet tunteneet. Siksi hän varmasti rikkoi perinteen, eikä enää palannut.

Kilometri toisensa jälkeen tarvomme eteenpäin aavikkotaivaltamme, kunnes heikoimmat alkavat kompastella liikaa. Vihdoin kopea Trini pysäyttää tokkamme yöksi puolikuolleen bartupuun alle. Narna arvostaa tekoa selvästi. Hänestä emme kulkeneet metriäkään liikaa, ja bartupuun alla on usein vettä. Syvällä, mutta meillä on vesiruuvit. Osa nuorisosta pystyttää kevyitä laavuja, osa alkaa kaivaa vettä. Trini veljineen uudelleenjakaa vesivarat, kuten joka ilta. Pakko myöntää, että hän on reilu, vaikkakin ärsyttävä. Veljekset myös virittävät tuulinarut, jotka varoittavat useimmista petoeläimistä. Tuulinarut ovat magneettisia ja niiden värähtely muuttuu vähänkin suurikokoisemman pedon lähestyessä. Jos ylipäänsä tuulee, mutta täällähän tuulee miltei aina. Pikkupedoista selviämme kyllä ilman varoitusta, ja olemme immuuneja paikallisten skorpionien ja kärmeiden myrkyille. Silti isoimmat meistä nukkuvat tokan reunalla ja pienimmät keskellä kylki kyljessä. Jokainen nuori on arvokas, ja kaikki pitäisi saada perille. Niin kuitenkin harvoin käy.

Herään joka paikka kolottaen ja janoisena. Suussani on hiekkaa, koska päätin nukkua laavun ulkopuolella. En ole tottunut näin likeisiin kanssakäymisiin muiden kanssa ja se on minulle vaikeaa. En ole myöskään tottunut nukkumaan hiekalla, vaan ihanalla palkokuituvuoteellani. Sitä en valitettavasti voi kantaa mukanani, kuten en kirjojanikaan. Oikeastaan pidin opiskelusta, vaikka kapinoin isoisälle. Pidän kovasti isoisästäkin. Hän tuskin on minulle sukua, kyseessä on lähinnä arvonimi. Tosin onhan hän mamman kumppani, ja kasvattanut meitä koko ikämme. Ensin yksinään Narnaa, sitten mamman kanssa meitä kolmea.

”Hiekka on pehmeää”, irvailee Trini. Pidän hänestä yhä vähemmän, vaikka tunnen olevani epäreilu. Se saattaa olla myös vastareaktio Narnan häneen kohdistamalle avoimelle ihailulle. Täytyy myöntää, että nuo kaksi ovat samanhenkisiä. Isoisä joskus väsyneenä sanoi, että jos meillä olisi cheerleaderit, Narna olisi heidän johtajansa. En saa enää mieleeni mitä vertaus tarkoitti.

Menen Narnan kanssa pissalaavulle. Vaikka nukumme sikinsokin, pojat ja tytöt eivät ole vähääkään alasti toistensa nähden. Se on vahva tabu. Emme saa lisääntyä liian varhain. Siksikin on kummaa, että juuri 22 vuotta täyttänyt Trini on mukanamme. Yleensä tokkaa johtaa rohdoin steriloitu vanhempi mies, tai lapsensa jo vieroittanut nainen. Säännöt ovat vain tiukentuneet monikkosynnytysten myötä. Naisen tulee olla tarpeeksi vahva, jotta jaksaa sekä rasittavan paluumatkan, että sitä seuraavan synnytyksen. Kehrääjien säännöt ovat kuulemma erilaiset, mutta he varjelevat omaa kulttuuriaan mustasukkaisesti. Ehkä myös arvostelun pelossa, vaikka eivät tietysti sitä myöntäisi. Katselen Triniä arvioiden, ja Narnan herkeämätöntä tuijotusta. Aavistelen nyt jo pahaa.

Herätän Tuulen, ja hänen laavullakäyntinsä jälkeen menemme aamiaispatojen ääreen. Bartupuun alla oli runsaasti vettä, joten saamme hirssipuuroa ja hunajaa. Johtajaveljekset ovat hyvässä ruumiinkunnossa, ja sen osoittaakseen kantavat runsaasti viljaa, hunajaa ja kuivahedelmiä. Tämä osuus matkasta on kuulemma helppo. Saammepahan syödä hyvin ainakin alkumatkasta. Silti Vimma, Trinin kaksosveljistä vanhempi, organisoi pähkinöiden keruutan matkan varrelta. Niitä on tänä vuonna paljon, ja varsinkin larrapensaan pähkinät ovat painoonsa nähden ravitsevia. Koska niissä on kolo keskellä, pujotamme niitä kuitunarusta kaulaamme nauhoiksi. Vimmalla on hassu nimi, koska hänen luonteenlaatunsa on mitä rauhallisin. Hän myös tarinoi pienimmille iltaisin, saaden heidät rauhoittumaan. Minäkin kuuntelen tarinoita mielelläni. Tarra, toinen kaksosista, sanoo Vimman sepittäneen tarinoita niin kauan kun hän muistaa. Veljekset ehtivät viipyä luolissa vain kolme viikkoa, mutta jo sinä aikana ehdin nähdä miten lämpimät välit heillä on. Ehkä juuri siksi he ovat meitä kaitsemassa.

Narna on imenyt itseensä kaiken matkaajan tarvitseman tiedon, vaikkei muuten tarinoista piittaakaan. Ensi kertaa hän on kiinnostunut myös aavikon kasveista, ja pieneläimistä. Petojen asiantuntijana hän on pitänyt itseään jo pitkään. Narna-kulta, aina yhden asian ihminen. Silti luotettavin toveri mitä kuvitella saattaa, enkä tahdo minkään tulevan koskaan väliimme. Narnan tukka on lyhyeksi kynitty, mutta hän harjaa mielellään minun piikkisuoran kuontaloni. Kanjonihirssin väriset hiukseni ulottuvat lapaluihin. Tiedän niiden olevan liian pitkät, vaan hiukset ovat paras piirteeni ja olen niistä hieman turhamainen. Silmäni ovat tylsän vedenväriset ja ruumiini lähinnä kulmikas, kuten Tuulella. Velipojan kullanhohtoinen kiharapilvi on tyttöjen mielestä hurmaava, ja se saattaa pelastaa hänet aikanaan hennosta olemuksesta huolimatta. Narna taas on perheemme atleetti, seikka josta olen aivan pikkuisen kateellinen. Hän kuitenkin kohtelee ruumistaan työvälineenä, eikä tunnu huomaavan muiden ihailevia katseita. Odotan mielenkiinnolla, koska arvoisa laumanjohtajamme huomaa hänet.

Aamutaukoa kestää vain hetki, koska aamupäivän viileys on liian arvokasta tuhlattavaksi. Yöllä on silti turhan vaarallista kulkea, ja tämä on sentään vuoden leudointa aikaa. Taivaltaminen lähes kotikulmilla ei ole järjettömän kiinnostavaa, joten uppoudun taas ajatuksiini. Mietin mitä perillä odottaa ja mitä tiedän siitä kaikesta. Elämä olisi hyvin erilaista kuin luolissa, jossa vanhukset, lapset ja Kehrääjät asuvat. Luolastossa majailevat myös ne harvat aikuisikäiset pudokkaat, jotka eivät ole saaneet sijaa Kehrääjien keskuudesta. Heitä näkyy joskus pinnalla, ja heidänkin tähtensä meidän täytyy olla valppaina. Perillä on tietojeni mukaan vielä enemmän pudokkaita, kastawaita, laumaan kuulumattomia. Me kuitenkin liittyisimme kukin omien sukujemme laumoihin. Äitini sukulaumassa ovat hänen vanhempi siskonsa ja veljensä. Narna saisi kasvattina liittyä samaan klaaniin, koska hän on mamman riitein luokseen ottama. Ainakin viidennes vaellusryhmästämme kuuluu jollain tavoin äitini sukuun, vaikkei yhtään varsinaista serkkua tai serkkupuolta tässä olekaan. Sukuni on iso, ja tämä tokka käsittää lähes kuusikymmentä päätä. Tiedän jo, että laumaani tulee kuulumaan se punatukkainen poika sekä hänen nuorempi sisarpuolensa. Heidän kanssaan kävelee kolme tummaa melko samannäköistä lasta, sekä yksi pitkä honkkeli poika. Ehkä hekin päätyisivät elämään kanssamme. He kaikki ovat aiemmin asuneet luolaston pohjoispäässä, joten en juuri tunne heitä.

Annan katseeni kiertää tokkaa, ja tunnistan Misan naapurustostamme. Iloinen ruskeaverikkö kulkee serkkujensa seassa antamatta hölpötyksen vaikuttaa kävelyvauhtiinsa. He eivät kuitenkaan ole tulossa sukuni laumaan, enkä nyt saa silmiini muita tuttuja. Eräät näöltä muistamani Narnan ikäiset sisaret ovat kaukaista sukua meille, mutta nuo kulkevat luultavasti edempänä ikäistensä kanssa. Pitää muistaa kysyä Narnalta miltä siskokset vaikuttavat. Usein samansukuiset laumaantuvat jo vaelluksella, koska se helpottaa sopeutumista uuteen elämään. Jokin minussa kapinoi ennalta määrättyä polkua vastaan. Olipa se sitten tämä tallaamani taival tai roolini laumanjäsenenä, metsästäjänä, louhijana ja äitinä. Viimeksi mainittuun on onneksi ainakin vuosikymmen. Klaanini jäseneksi olen syntynyt, metsästänyt olen jo muutaman vuoden. Enimmäkseen pientä kalliojänistä, joskus lentävän narmutin muuttomatkallaan, mutta myös droffin vaelluspoikasia. Viimeisen vasta kuukausi sitten, ja se oli iso! Ilman Narnaa en tietenkään olisi saanut edes poikasta kaadettua. Nytkin meillä on mukanamme kuivattua droffinlihaa, vaikka pääosan saaliista toki jätimme lapsille ja vanhuksille. Kehrääjät eivät minkään eläimen lihaan koske. Tiedän sen olevan heistä kuvottavaa.

Perillä metsästämme täysikasvuisia vaelluseläimiä sekä paikallisia metsäsikoja, jotka eivät vaella. Lisäksi keräämme muun muassa narmutinmunia. Odotan kovasti näkeväni oikeita puita! Nämä bartut täällä ovat puiden irvikuvia, sanoo mamma. Ne eivät koskaan viheriöi kunnolla, sillä niiden harmaat vahamaiset lehdet ovat ikivihantia. Haluan myös nähdä louhokset, josta saamme tarvitsemamme metallimalmin. Vaikka meillä on yhä koneita, työ siellä on raskasta. Louhokset ovat matkamme varrella, ja saavumme niille monta viikkoa ennen perillepääsyä. Vimma ja Tarra jäävät louhoksille. Heitä ei enää tarvita metsästäjinä, kun meidän tokkamme saapuu. Veljekset toivat palatessaan runsaasti tarvekaluja padoista ja kattiloista kuokkiin ja koneenosiin. He ovat hoitaneet osansa esimerkillisesti.

—- 11.8.2013 Luvut jaettu eri blogisivuiksi —

—- 21.8.2013 Kirjaan korjattavaa (kiitos Jukka A-K) :
Tarkempi maailman kuvaus, miksi matkustetaan myös päivällä. Asut, ruoka, tokka.
Koska puhuu minä ja koska kuvataan kolmannessa persoonassa.
Sepion päätös lähteä matkalle. Missä hän on alunperin? Tarkenna.
Ilesian ja Tuulen harharetki: kohtaaminen tokan kanssa. Miten Trini tiesi jakaa rangaistukset ja nuorten selviytymisestä keskenään?
Käy läpi kaikki näkökulman vaihdokset, nyt työläitä lukijalle.

Kiitos, jos luit tänne asti. Rohkaisevaa 😀 Jätä kommentti.

p.s. Tämän on tarkoitus olla ns. nuorisokirja, joita usein arvostan enemmän kuin sitä tylsää aikuisten hyllyltä löytyvää tavaraa. Tosin pakotan itseni lukemaan satunnaisen Danten tai Dostojevskin silloin tällöin. Löytyypähän vertailukohtaa. Miksi muuten Divina Commediaa ei lueta fantasiaksi?

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Työnimi ”Kuuma päivä”

  1. Aah… huokaa näin hivenen vanhempikin fantasian ystävä… ”Kasteisen yön jälkeen verryttelen koipiani ja suuntaan aamuisen leirinuotion ääreen lämmittelemään nahkahaarniskaani… Hetken kuluttua kääpiöheimomme tulee ottamaan mittaa valloittajasta… tulevat sukupolvet muistavat tämän päivän hetkenä, jolloin kääpiökansat ottivat itselleen, mitä heille oli Kirjassa luvattu… niin minäkin taistelen kera veljieni, naisena, kääpiönä, vertaisena…”

    Tykkää

    • Hei! Kiitos palautteesta 🙂
      Kääpiökirja meneillään? Yllätin itsenikin, kun en kirjoittanut maagisista hahmoista tai maahisista, kääpiöistä, örkeistä ja haltioista. Niitä vilisi ensimmäisessä maailmassamme. Kaikki muodonmuuttajatkin kiehtovat.
      Tähän ajattelin laittaa vain ominaisuuksia, joita esiintyy jo eläimillä ja joita voisi periaatteessa tuoda esiin ihmisillä. Ihmisten kryptokromit toimivat siirteinä banaanikärpäsillä magneettiaistin osana (Tiede 6/13). Samoin eräs biologian opettajani ja tutkija oli siirtänyt jonkin meduusan bioluminenssia tuottavan geenin hiirelle. Hmmmm…

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s