Syrkkikuulumisia

Olisipa kiva kirjoitella tähän tuoreita poikaskuulumisia, mutta niitä saa vielä odotella. Samalla kuitenkin huomasin, etten ole kirjoittanut edes H-poikueestamme! Se oli Sasan (Le Soleils Luisante, pk ruoste kk laikukas hollannintuonti) ja Tropin (Alkemistin Entropia, lk laventeli) pikkupoikue, jossa oli vain viisi tenavaa. Ne olivat sitten sitäkin somempia ja oikein kauniin tyyppisiä. Poikue syntyi lokakuun alussa ja siitä jäi kotiin aivan äitinsä näköinen poika, Alkemistin Harhaluulo. Muillakin lapsilla oli varsin kafkamaiset nimet 😉

Kaksiviikkoiset

Kaksiviikkoiset

23vrk kaunokaiset

23vrk kaunokaiset

Alkemistin Hallusinaatio – pk ruoste kk laikukas naaras
Alkemistin Hurmanhenki – lk hopeasuklaa laikukas uros
Alkemistin Harhaluulo – pk ruoste laikukas uros
Alkemistin Haamuvalo – pk rs seepianharmaa uros
Alkemistin Henkipatto – lk ruoste laikukas uros

Koska poikue oli noinkin onnistunut, mutta lukumäärältään pieni, niin kovasti tässä houkuttaisi myös toinen poikue samalle parille. Etenkin kun yhtään laventelia ei tuohon pesueeseen tupsahtanut odotuksista huolimatta.

Alkemistin Harhaluulo 5 vkoa

Alkemistin Harhaluulo 5 vkoa

Sen sijaan sinisiä pikkuisia emme tähän taloon ole saaneet piiiit-kään aikaan. Ei, vaikka ainakin kolmea eri yhdistelmää olen koittanut. Viiran (Alia Aamunsäde) kanssa alkaa tulla kohta jo ikäkin vastaan. Suurin murhe on kuitenkin upea sininen laikukas Alkemistin Droidipoika, joka ei vain onnistu jälkikasvua siittämään.

Onni onnettomuudessa on, että eräs kasvattieni ostaja innostui myös kasvattamaan sinisiä. Kirsin luona syntyi erisukuisten Alkemistin Fantasmagorian (pk sininen) ja Alkemistin Gorgon (lk musta, kantaa sinistä) hieno poikue. Tästä sain itselleni vajaa viikko sitten lyhytkarvaisen sinisen Ash-pojan, joka kulkee kotona hieman helpommin lausuttavalla nimellä Avec 🙂 Se kun tuli seuralaiseksi pienelle siniselle laikukkaalle saksantuontitytöllemme Cherille (Little Hustler’s CherryBlossom). Näistä tulokkaista lisää myöhemmin.

Nyt odotan ensi viikonloppua ja ensimmäistä näyttelyreissuani ulkomaille! Menemme Suomen Hamsteriyhdistyksen pj:n Veera Kujansuun (Goldilock’s) kanssa Harrogateen, Burgess Premier Small Animal Show -brittinäyttelyyn (http://www.thesmallanimalshow.co.uk/). Se on meidän mittapuullamme valtaisa ja kohdeyleisönä ovat lähinnä aikuiset. Sieltä pitäisi tupsahtaa meille pari tuontiakin, jos kaikki menee hyvin. Thumbs up!

Juhlanäyttely 2014

Aikamoinen saalis kertyi Juhlanäyttelystä. Olimme Wonkan (KJV14 Tarinan Blue Wonder++) kanssa nyt toisen kerran perättäin koestandardien BIS-kehässä. Kiitos siitä kuuluu ilman muuta Wonkan kasvattajalle Arjalle, kun möi minulle näin hienon otuksen! Tosin siinä vaiheessa emme kumpikaan uskoneet sen hontelon suippokuonoisen pojan menestykseen 😉

Wonkan palkinnot

Wonkan palkinnot

Lyhytkarvainen sininen Wonka oli siis koestandujen ykkönen (S1) saaden samalla toisen sertinsä ja lopulta se oli myös BIS2 pokaaleineen. Saman luokan kakkonen oli omakasvattini Alkemistin Droidipoika+ saaden ensimmäisen sertinsä. Molemmat saivat kunniamaininnat (Wonka väristä ja Droidi päästä) ja jälkimmäinen oli Tuomarin Suosikki. Lisäksi koska Droikale on tyttäreni hamsu, niin se osallistui Lasten Lemmikkiluokkaan ja oli myös siinä Tuomarin Suosikki nätillä punaisella kultareunaisella ruusukkeella. ❤

Droidin härpäkkeet

Droidin härpäkkeet

Laventeliuros Alkemistin Entropia osallistui ei-standardien ulkomuotoluokkaan ollen siinä Paras Nuori ja Tuomarin Suosikki.

Tropin saalis

Tropin saalis

Hännänhuippuna armaalle siipalle siirtyneen cämpsylauman junnu eli argente Sitalces oli campbellien toinen (S2) sekä Paras Nuori. Sertiä ei tippunut niskaan ilmestyneen likaisenvärisen läikän johdosta, joka todennäköisesti tuosta vain pahenee 😛 Toivottavasti olisi vain kuitenkin jonkin sortin karvanvaihtoa.

Sitalceen voitot

Sitalceen voitot

Emme ole käyneet näyttelyissä kovinkaan kauaa, puolisentoista vuotta. Aluksi tuli pari satunnaista syrkkien standardiluokan sertiä ihan onnenkantamoisena ja tällä hetkellä tarkoituksena on saada ulkopuolista näkökulmaa omiin jalostuseläimiin. Ei niiden nyt oikeasti tarvitse muotovalioiksi yltää 😉 Koestanduissa oli Juhliksessa vielä se hilpeä puoli, ettei ko. syrkkejä edes ollut koko luokassa kuin kolme. Tosin tuomarin ei ole mikään pakko sijoittaa eläimiä lainkaan, jos ei hyväksi näe. Standardicampbelleistä sijoittui vain kaksi koko luokassa ja niitä oli kahdeksan. Vähänlaisesti kyllä niitäkin.

Tyttöjen kanssa pysytään visusti maan tasalla, sillä niissä näyttää aina olevan jotakin vikaa. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan sijoittumisesta lähes laikuttomien kilppareidemme Sasan (Le Soleils Luisante) ja Pannun (Ms. Potts) kanssa. Molemmat saivat kuvion puutteista huolimatta H+, mitä on oikeastaan pidettävä hyvänä saavutuksena. Sasan päätä ja tyyppiä kehuttiin, turkki on kuitenkin ohut. Pannun pää oli myös sopivan lyhyt, vaikkakin hieman kapea. Koko ja turkin tiheys olivat hyvät.

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin :)

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin 🙂

J.K: Kun viimeksi kirjoitin spinn-offin siipan pygmihiiristä, niin neljä poikastahan siinä ensimmäisessä pesueessa oli 🙂 Heti perään tuppasi toinen, joka syntyi nyt viikonvaihteessa. Sitä ennen Ikaros sai häädön, jottei Freija-mamma joutuisi liian koville.

Rouvat Norret

Olen pitänyt syrkkien normaali-väritystä varmaan tylsimpänä mahdollisena värinä aina viime aikoihin asti. Aluksi ainoa vaihtoehto minulle oli yksivärinen syyrialainen hamsteri ja pitkäturkkisena, kiitos. Vähitellen aloin pitää laikukkaista, sitten kilpikonna-kuviosta (joka muuten näyttää parhaalta lyhytturkkisena) ja viimeisimpänä myös syrkkien alkuperäisestä väristä. Tämä vasta nähtyäni joitain upeita yksilöitä näyttelyissä. Lopulta, koska meille ei ole pitkään aikaan syntynyt jalostuslinjoihini sopivaa naarasta, varasin peräti kaksi normaalin väristä naarasta noudettavaksi Littoisten näyttelystä.

Vanhemman naaraista, nyt täysi-ikäisen Lanan (Royale Bouguet’s Lana) varailin Elyltä jo tovi sitten. Tämän sinistä kantavan tuontisyrkin piti tulla meille sijoitukseen, mutta Elyn päätettyä kasvatusuransa se tulikin suoraan omaksi. Satiiniturkkinen Lana on upea ilmestys 🙂 Luonteeltaan se oli hankalan maineessa, vaan tytär sai sen syömään kädestä jo viikossa – sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti. Itsetietoinen naaras tuo on, muttei sentään aggressiivinen. Sellaisella eläimellä kun ei tee kasvatuksessa mitään.

Terran lasin heijastukset pilaavat muuten niin onnistunutta kuvaa Lanasta - klikkaa isommaksi.

Terran lasin heijastukset pilaavat muuten niin onnistunutta kuvaa Lanasta – klikkaa isommaksi.

Toinen tulokas sai kutsumanimen Rouva Pannu heti ensimmäisenä iltana – nuoresta iästään huolimatta. Kasvattaja myös virallisti nimen muotoon Picus Mrs Potts 😉 Toisin kuin syrkkimme yleensä, nämä tulokasnaaraat eivät naksuttele, vaan tuhisevat ja pihisevät hermostuessaan. Varsinkin Pannu! Se oli peräti koominen tutustuessaan uuteen asumukseensa, ja niin kovin säikky… Edistystä on sentään tapahtunut tasaiseen tahtiin. Eilen tyttö kiipesi ensimmäistä kertaa itse käteen ja se oli iso askel meille. Pannu on muuten kuvioltaan kilppari, vaikka sillä ei ole kuin pari hassua pientä naamaläikkää.

Pannu 3kk päiväunisena.

Pannu 3kk päiväunisena.

Nyt olen kovin ihastunut näihin norreihin. Haaveilen jo diluutti-norresta eli luonnonsinisestä. Näitä voisi Lanalle syntyäkin sopivan puoliskon kanssa. Sellainen vielä satiinisena – ah! Sitä ennen olisi suklaisen Tellun (Eileithyia) saada poikueensa, vaan aika hiljaiselta pesässä vaikuttaa. Tellun laskettu aika oli edellisiltana, mutta kaikki ei mennyt aivan putkeen. Emo sentään voi onneksi hyvin. Pesän kolme pienokaista taas näyttivät aika heiveröisiltä pikavilkaisulla, tai sitten vain en taas muista miten avuttomia nuo ovat ensimmäisinä päivinään. [lisäys: Viimeksi Tellulla oli enää kaksi poikasta 😦  Siitä syystä Lanan poikue siirtyi tälle keväälle ja siippana on pk sininen Lavender’s Omen aka Otto).

Hännänhuippuna E-poikueesta kotiin jääneen Tropin (Alkemistin Entropia) hyvin uninen kuva. Poika on luonteeltaan varovainen, mutta vilkas. Alun itsetietoisuus on vaihtunut pitkiin harkintasessioihin. Tullako ulos pesästä vai ei, ja pitäisiköhän nyt uskaltaa maistaa ihan uutta ruokaa. Hauskaa seurata näiden pikkuisten luonteenlaadun kehitystä 🙂

Troppi ei ala kuvattavaksi.

Troppi ei ala kuvattavaksi.