Sateenkaaren tuolla puolen

Juuri kun pääsin kirjoittamasta näistä vanhuskuolemistamme, niin Illuusia-mamma (Sateenkaaren Illuusia) menehtyi 27.6. vuoden ja 9kk iässä. Vaikka toki ikääkin oli, niin tämä oli silti jonkinmoinen yllätys – sen verran reipas ja tomera Illu oli loppuun asti. Vielä edellisenä iltana juoksupyörä kulki kuten ennenkin. Seuraavaksi löysin mamman ikiuneen nukahtaneena pää koivunoksan alla.
Illuusia haudattiin mökillemme köynnösruusun viereen. Siihen kun avautuu täsmälleen samanväriset kermanvaaleat kukat, aivan pian.

Näin reippaasti mamma vetäisi puuhalaatikon herkut ja pehmikkeet poskipusseihin vielä pari päivää ennen menehtymistään

Näin reippaasti mamma vetäisi puuhalaatikon herkut ja pehmikkeet poskipusseihin vielä pari päivää ennen menehtymistään

Illuusia 9kk

Illuusia 9kk

Täytyy myöntää, että tämä kermanvalkea mummeli on ollut oma lellikkini jo pitkään. Tuppaan muutenkin kiintymään erityisesti juuri näihin persoonallisiin ja usein hankaliinkin naaraisiin, jotka kuitenkin leppostuvat ajan mittaan – olematta yhtään vähempää persoonallisia. Illuusian tytär Aaria (Alkemistin Aaria Alkusointu) omaa vähän samoja piirteitä kuin emonsa, mutta se ei ole juurikaan rauhoittunut iästään (1v 4kk) huolimatta. Toisaalta kiva niin, ainakin rouvassa riittää virtaa 😉

Kohta vuoden täyttevä Telluusia (Tellu, Eileithyia) sen sijaan istuksii usein juoksupyörässään olohuoneen terrassa meitä katselemassa. Silloin kun malttaa olla tunkematta koko terraarion purumäärää rakkaan puulaatikkonsa alle. Valitettavasti neiti pissii lootansa nurkkiin, joten kohta täytyy hakea torilta uusi tomaattilaatikko. Vinkkinä muuten, että monet torimyyjät antavat niitä mielellään ihan ilmaiseksi 😀 Viimeksi olisin saanut ”vaikka kaikki”, mutta tyydyin kolmeen 😉Tellu1v Tellu_1v2

Pieneksi piristykseksi vielä kuvasarja Aaria-rouvan uudesta kodista. Illuusian menehdyttyä Alkemistin Droidipoika peri sen puulinnahäkin, joten kuvan Duna Fun jäi vapaaksi. Siihen sisustin vilkkaalle Aarialle asumuksen, jota se tuntui kovasti arvostavan. Koskaan rouva ei ole ollut niin paljon hereillä päiväsaikaan!Aarian_duna1 Aarian_duna2 Aarian_duna3

Mainokset

Pieni hollannintuliainen

Hollannin Houtenissa järjestetään joka vuosi pariinkin otteeseen suuri pienlemmikkitapahtuma Exoknaag (ks. Vevven blogi!). Tämä on perinteisesti se paikka, jonka kautta kulkeutuu uutta verta Suomen hamsterilinjoihin varsinkin keski-Euroopasta. Ruotsin suuntaan ja suunnasta homma toimii omienkin näyttelyjemme yhteydessä.

Kun Tellun poikue niin surullisesti kuihtui pois, viimeisenä pieni kovasti odotettu laventeli-vauva, tajusin tien nousseen pystyyn siltä osin. En tiedä mikä meni vikaan, mutta koska Tellun sisarpuolillakin on ollut poikueongelmia, en hennonut Tellua enää kiusata moisella yrityksellä. Se kun näytti olevan kovin ymmällään viimeisenkin poikasen menehdyttyä ja edelleen hoiteli pesäänsä. Lohdukkeeksi reipas tyttö on saanut pysyä olohuoneemme ison terran asukkina ja kiintopisteenä, paikassa jossa se saa kosolti huomiota. Sitä se tuntuu nyt arvostavan (toisin kuin nuorempana), josta syystä pohdin jopa hakevani sille lemmikkikotia. Toistaiseksi se on kuitenkin juuri tuossa noin.

Tellun lohtuherkkutanko. Äkkiä tyttö kyllä toipui ja on nyt oma särmä itsensä.

Tellun lohtuherkkutanko. Äkkiä tyttö kyllä toipui ja on nyt oma särmä itsensä.

Koska meillä on lupaava nuori laventeliuros Alkemistin Entropia, uskaltauduin pyytämään Veeraa tuomaan meille uuden laventelikantajanaaraan Houtenista. Suomessa niitä lienee jokunen, mutta ne ovat enimmäkseen turhan likeistä sukua meidän hamsulamme asukkien kanssa. Onneksi Vevvellä oli vielä yhden lisähamsterin verran tilaa paluumatkalla. Varasin siis hollantilaiselta Le Soleil -kasvattajalta pitkäkarvaisen ruoste kk tytön Tropille morsioksi. Suurkiitokset Veeralle sekä myös Miriamille, joka kuskasi tulokkaan Helsingistä tähän suuntaan!

Sain tytön sukupaperit jo etukäteen, ja paljon valokuvia sekä kotihamsulasta, että Veeralta matkan varrelta. Samalla Veera ilmoitti naaraan olevan paitsi kilpikonna-kuvioinen, myös laikukas! Tosin molempia länttejä on niukanlaisesti. Ihan hakemalla saa hakea. Kasvattaja Boy Van Zon ei nimeä kaikkia poikasia, mutta ilmoitti tulokkaan kuuluvan Le Soleilin L-poikueeseen. Käytin hyvän tovin sopivan nimen keksimiseen, ja lopulta poikasesta kuoriutui Le Soleils Luisante. Kotona ihan Sasa. Mitä lyhyempi kutsumanimi, sen parempi tässä taloudessa.Sasa2Sasa1

Kotiin tullessaan Sasa oli reissusta vähän säikähtänyt, mutta asianmukaisen utelias. Jälkimmäinen luonteenpiirre on säilynyt ja siksi tyttö useinkin voittaa arkuutensa ja tulee katsomaan mitä lähistöllä rapistellaan. Kertaakaan tuo ei ole edes koittanut purra, vaikka säpsähteleekin edelleen nopeita liikkeitä. Edellisiltana Sasa pääsi ensimmäistä kertaa keittiöön valtelemaan. Se oli hyvinkin innoissaan ja tassutteli koomisesti varpaisillaan pitkin poikin. Mattoa rahnuttaessani se aina valpastui. Tovin päästä oli ihan pakko tulla kuikuilemaan puuhiani. Myös juttelu aiheuttaa korvien höristelyä ja välillä Sasan pitää nousta ihan takajaloilleen kuullakseen paremmin 😉

Sasan kuvat saa klikattua huomattavasti isommiksi. (c) Veera K.

Sasan kuvat saa klikattua huomattavasti isommiksi. (c) Veera K.

Myös hollantilaista sukua oleva Royale Bouguet’s Lana astutettiin Oton (Lavender’s Omen) kanssa ennen hamsulan kesätaukoa. Tämä oli ja on erittäin lupaava yhdistelmä, mutta taaskin on ollut mutkia matkassa. Kauniista kymmenpäisestä poikueesta on kahden viikon jälkeen kuusi jäljellä – niistäkin kaksi melko hentoisia ruippanoita. Muutama oikein potrakin penska joukkoon onneksi mahtuu. Kirjoittelen nakeroista kuitenkin enemmän vasta sitten, kun olen varma niiden selviytymisestä.

En oikein tiedä mikä on vialla. Emo on ollut hyvässä ruokinnassa ja sopivassa massassa, aivan kuten Tellukin oli. Aralla (Diamantens Aragon) epäilin kyllä ulkoloisia ja siksi annoin muillekin syrkeille Stronghold-lääkityksen. Lanalle en uskaltanut, sillä pennut olivat juuri syntymäisillään. Emossa tai muksuissa ei ole näkynyt mitään, edes karvanlähtöä, eikä Lana ole rapsinut itseään kuten aiemmin. Pitkä talvi toki aiheuttaa ihon kuivumista kaikista kosteuttamisyrityksistä huolimatta.

Mitäs vielä.. kevään kunniaksi kaikki hamsulassa saivat eilen kevätparsaa 🙂 Muutamia hyvin pestyjä voikukanlehtiäkin olen jo antanut ja tuoreita puhdistettuja oksia. Mukavaa kun kesä tulee ja herkkuja saa omalta pihamaalta! Myös muutaman juurakon olen kaivanut mökiltä mm. Tellun iloksi. Ne toki ihan uunitettiin ötököiden pelossa. Eivät ne muut oikein haittaa, mutta lintupunkit tuppaavat olemaan peräti vaarallisia kiusankappaleita.

Kuulumisia näyttelystä ja C-poikueesta

Jalostuspostaus siirtyy nyt ensi kertaan, sillä en ole saanut vielä havainnollistavaa kuvaa valmiiksi 😉

Eipä ollut häävi menestys Lempäälän Juhlanäyttelyssä viime lauantaina. Paras tulos taisi olla Oton “Hyvä+”, ja Naksu-pappa pokkasi luonteesta kunniamaininnan. Viimeksi mainittu ruusuke tuli tyttärelle ihan tarpeeseen, sillä Napon tuomio “Melko hyvä” aiheutti aikamoista surua. Sama hamsu, joka sai viimeksi sertin – äh! Ei tästä nyt tolkkua ota. Tosin Napolla alkaa taas karva vaihtua ja se on jo sitä tiputellut, joten mitään erinomaista en sentään odottanut. Jotain hyvääkin sentään oli, koska nyt yhtäkään hamsteriamme ei tuomittu liian pitkäpäiseksi. Parilla silmät ovat vähän turhan lähellä toisiaan.

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Meillä on selvästi isoimpana puutteena syrkkiemme pieni koko ja keveys. Siitä tulee jatkuvasti noottia, vaikka ne juuri ja juuri standardin grammamääriin yltäisivätkin. Jos sitten ajattelee mitä nuo syövät: proteiinipitoista jyväseosta, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, keitettyä perunaa, bataattia ja parsakaalia, chia-siemenhyytelöä (hyvin proteiini-, omegarasvahappo- ja energiapitoista) ja eläviä jättijauhiksia (ne jotka suostuvat 😉 tai kissan märkäruokaa, sekä veteenkeitettyä puuroa (esim. spelttiä, kauraa, ruokaöljyä ja kuivattua basilikaa). Silti iho on kuivahko, eikä paino nouse! Taitaa vain olla vahvasti geneettistä.

Muutoin oli mukava, vaikkakin rankka reissu. Näyttelypäivää edeltävän yön vietimme melko tilavassa mökissä, josta oli vain 20 min näyttelypaikalle. Siellä yöpyi kuitenkin viisi ihmistä ja seitsemän hamsteria. Näistä yksi pieni ihminen oli hiukan ihmeissään ja peloissaankin yöllä, ja neljä hamsteria nakersi kuljetusboksejaan vimmatusti, joten yöunet jäivät itselläni vähiin. Otto päätyi lopulta siivousämpäriin loppuyöksi, koska pelkäsin sen jyrsivän boksinsa rikki. Bali oli aika lähellä tuhota omansa, eikä Aariakaan juuri säästellyt vimmaansa. Napo rauhoittui vasta, kun oli ollut hetken jäähyllä. Huh. Kävi mielessä ostaa jotain modattavia varastolaatikoita ihan yöpymislootiksi, niin ei tarvitsisi pelätä noiden näyttelyboksien puolesta. Varsinkin kun yhtään varalootaa ei ollut tietenkään mukana.

Näyttelyreissuilla saa mukavasti hoidettua myös hamsujen kulkeutumista paikasta toiseen ilman ylenmääräistä säätöä. Meidän Velhomme onnistui saattamaan Lumon tiineeksi (kaikesta siitä sähellyksestä huolimatta) ja lähti siis sovitusti riiuureissulle. Meille taas saapui niinikään sovitusti Astalta varaamani suklaaneito Eileithyia eli Tellu. Kovasti se on sisarpuolensa Lumon oloinen, mutta pari astetta rauhallisempi tapaus. Sellainen varovaisen utelias killittäjä. Ja ruoka maistuu…

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

En voi olla hehkuttamatta vielä tätä odotuksen jännitystä, sillä Lumon laskettu aika on tänään! Eilen sen kylkiin pompsahti ”vauvakyhmyt”, oikealle paljon isompi. Toivottavasti siellä majailevat ne laventelit ;D Voi kun ne perisivät äitinsä koon ja isänsä pään ihan kaikki.

p.s. Tänään tuli vielä tieto, että kasvattini Arkkiherttuatar Aralia om. Eevi Hirsikko, sijoittui Lempäälässä sijalle S3 saaden sertin! Ihan huipputulos 😀  Araliahan oli vauvana aivan kauhean pieni rääpäle, ainoa jonka hengissäsäilymistä olen epäillyt. Nyt se oli sisartaan huomattavasti kookkaampi ja syvemmän värinen (tosin Aralia on lk), vaan samanlaiset naamataulut niillä mielestäni oli 😉