Nukkukaa rauhassa rakkaat

Harvemmin tulee kirjoiteltua hamstereidemme kuolemasta, vaikka se on käynyt tutuksi näinkin lyhytikäisten lemmikeiden kanssa. Isoin kolaus pitkään aikaan oli Velhon jälkeläisen, nuoren Symppiksen (Wannabe Syntisen Kaunis Mies) menehtyminen juuri joulun alla. Mitään käsitystä kuolinsyystä ei ole, se vain löytyi kerälle käpertyneenä. Emme lähettäneet ruumista Eviraan kuolinsyytutkimukseen, sillä Symppis ei ollut ehtinyt tehdä jälkikasvua eikä muita hamstereita vaivannut mikään. Nyt sitten meillä ei ole lisääntymisikäisiä suklaalinjan syrkkejä kuin Harha (A. Harhaluulo).

SymppisSyys

Seuraavaksi ikiuneen nukahti Skunkki-pappa (Skunk Anansi), tosin odotetusti. Se oli yli kaksivuotias ja hidastunut toimissaan jo ajat sitten. Lohdukkeeksi jäi Skunkin poika Droidi ja pian syntyneet lapsenlapset.

SkunkkiPappa

Sen sijaan juuri 2v. täyttäneen Aarian (A. Aaria Alkusointu) kuolema oli jonkinmoinen yllätys. Lähinnä siksi, että rautarouva oli loistavassa kunnossa eikä näyttänyt päivääkään yli vuotiaalta. Rouva oli toimelias itsensä viimeiseen iltaan asti.
Olimme ottaneet tavaksi päästää Aarian häkistään puuhailemaan iltaisin ja Aaria oli ottanut tavaksi pakata poskipussit täyteen pesämateriaalia ja jyviä sitä silmällä pitäen. Yhtenä iltana se kuitenkin löytyi juoksupyöränsä vierestä, noro vaahtoa suupielessään. Siippa sen siitä löysi ja kantoi yläkertaan luokseni tippa silmässä. En aluksi edes tajunnut Aarian olevan kuollut, niin elävältä se yhä näytti. Luulen sen kuolleen jonkinmoiseen kohtaukseen, sillä muutama kuukausi sitten Aaria kärsi oudoista tärinöistä. Kesken normaalien touhujen hamsteri nytkähti pariin otteeseen, heittäytyi kumolleen ja näytti tasan kuolleelta. Säikähdin valtavasti, etenkin kun hamsteri heräsi eloon sitä nostaessani. Nämä oireet kuitenkin menivät ohi. Lähestulkoon unohdin koko tapaukset, kunnes Aarian eräällä tyttärellä raportoitiin samanmoisia oireita.  Samalla lailla kuolleena löytyi aikoinaan myös Aarian oma emo, ihana Sateenkaaren Illuusia. Sillä en kuitenkaan koskaan havainnut mitään kohtauksia. Nämä voivat kertoa jostain pitkäaikaissairaudesta (epilepsia?) tai olla vaikkapa sydänoireita. Nyt lluusian ja Aarian linja jatkuu meillä Tropin (A. Entropia) ja sen pojan Harhan muodossa.

Aaria_2v
Lopuksi vielä pyyntö: toivoisin yhteydenottoja A, C, E ja H-poikastemme omistajilta mahdollisista oudoista kohtauksista!

Kuinkas sitten kävikään

Toissapostauksesta unohtui kokonaan kuvasarja meidän cämpsyparistamme, ja nyt tämäkin jäi ”pöytälaatikkoon” puolivalmiiksi. Tunkasen sen kuitenkin ajallisesti oikealle paikalleen marraskuulle. Niin, siis Jannu (Peppermint’s Janrik) & Hortense, olkaa hyvät! Oikeastaan Jannua tässä yritin kuvailla, koskapa tuo pienen syrkin kokoinen otus ahtautui koomisesti nukkumaan pikkaraisen puumökin yläkertaan 🙂

jannu_kurkkaa

Jannu_k_Hortense

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin...

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin…

Useimmiten Jannu tapasi nukkua juoksupyörässä, ja vielä Hortensen lempparijuoksupyörässä, mistä frouva ei tokikaan pitänyt. Nyt sulho tosin jo palasi Saaralle. Yhtälö meillä muodostui liian vaikeaksi, kun äijän piti olla dieetillä ja tulevan emon kuitenkin saada ravitsevaa ruokaa. Noh, Jannuhan veti eukonkin annokset kupuunsa. Toivottavasti seuraava cämpsypoikueemme kuitenkin ehti saada alkunsa [Kyllä sai ja seitsemän rääpälettä peräti 😀 toim.huom]

Syyrialaisnaaraamme Balladin pikkupoikueen värijakauma taasen tuotti iloisen yllätyksen 🙂 Pesässä köllii yksi musta laikullinen, kaksi sinistä ja yksi sininen laikullinen! En uskonut Skunkin tuottavan sinistä lainkaan, sillä sen isä on “vain” diluuttikantaja, mutta näin sitten kävi 😀 Nyt sydän syrjälläni seuraan noiden kasvamista. Viikko vielä on kriittisintä aikaa.

Näitä syrkkipikkuisia ei juuri tarvinnut kaupata, kun poikue oli melkeinpä varattu etukäteen. Toivottavasti seuraavasta tulisi taas hiukan isompi sakki, vaikkakaan yli kymmenen ei tarvitse päästä. Eiköhän sitten ole Aaria taas vuorossa ja heitän hanskat tiskiin Lumon kanssa. Harmi, sillä meille on tulossa (lainaan?) laventeli-uros. Kaipa se  yhdistetään Tellun kanssa, vaikka Velho nyt jääkin ilman morsiota. Mutta kukas Namjan pariksi jää. Hmmm…

Näyttelyä ja cämpsyilyä

Kummastakohan kertoisin ensin, campbellivauvoista vai näyttelyreissusta – molemmat hyvinkin mielenkiintoisia, ainakin omasta mielestäni!

Valitaan vauvat, jos vaikka pääsisin ottamaan niistä kuvankin tämän jutun tueksi. Nämä olivat varsinaisia mysteerilapsukaisia, koska Hulda hautasi ne aina valtavaan purukerrokseen poistuessaan pesästä. Vasta neljäntenä päivänä uskalsin katsoa montako tuli ja siinä vaiheessa ainakin niitä oli (enää) kolme. Aika pieni poikue siis, mutta hyvin ponteva! Heti kaksi niistä oli juoksemassa terran toiseen päähän, ja vieläpä melkoista kyytiä. Kovin pieniltähän nuo näyttivät. Tosin syrkit eivät taida tuossa iässä olla suurempia, vaikka täysi-ikäisinä kokoero on melkoinen.

Norrepoikanen 30.10.

Norrepoikanen 30.10.

Nelipäiväiset poikaset olivat jo ihmeen kehittyneitä. Silmät toki tiukasti kiinni, mutta värit olivat ihan selvät ja turkkiakin hieman. Selvästi kaksi on normaalinvärisiä ja yksi kaunis opal. Minulla oli kova työ tunkea poikaset takaisin pesään purujen avulla käsin koskematta. En halunnut penskoihin ihmisen hajua, kun en tiedä miten neuroottinen mamma on.

Minäkin olen kovin kiltti.

Minäkin olen kovin kiltti.

Sunnuntai-iltana näin ensimmäisen poikasen pesän ulkopuolella haistelemassa ja maistelemassa. Silmät yhä kiinni, mutta tomerasti eteenpäin tarpoen. Siinä vaiheessa tuo hamsulapsi oli yhdeksän päivän vanha. Seuraavan päivän mittaan tuo opal harhaili terrassa aina silloin tällöin, mutta norre-sisarukset pysyivät visusti pesässä. Miten minusta tuntuu, että tämä rohkelikko on naaras ja tulee luonteikkaaseen tätiinsä… Vihdoin eilisiltana norretkin alkoivat liikuskella, ja tänäaamuna ainakin toisella niistä oli jo silmät auki. Cämpsypienet ovat aivan eri mallisia vantteria otuksia kuin nuo tutummat syyrialaiset. Vähän kuin vertaisi ranskanbuldoggia ja villakoiranpentua tms.

Ja minuahan ei kuvata

Ja minuahan ei kuvata!

Toivon kovasti, että poikasissa olisi ainakin yksi naaras ja mielellään saisi olla kaksi urosta. Urospuoliset jälkeläiset saisivat mennä isänsä kanssa asumaan Saaralle, ja ainakin toinen niistä olisi siellä sijoituksessa. Naaraan jättäisin emonsa kanssa jatkamaan linjaa. Olettaen, että ovat kelvollisen tyyppisiä jalostukseen. Näitä poikasia on kovasti kyselty, mutta poikueen ollessa näin pieni ei niitä riitä myytäväksi asti.

Hortenselle rahtasin näyttelystä uuden sulhon nimeltään Le Petit Prince eli pikkuprinssi. Ensimmäinen sulhoehdokas Kafka on mennyt melko omituisen väriseksi (hopeoituu?) ja sai myös tyypistään huonohkot arvosanat. Se on turhan hento pojaksi, joten odottelen vielä josko se tuosta ronskistuu.

Pikku Prinssi

Pikku Prinssi

Sekä Kafka että Prinssi ovat kyllä aivan ihania cämpsyjä luonteeltaan! Uteliaita, reippaita ja hyvin kilttejä. Hulda on rento otus myöskin, vaan Hortense vähän turhankin tomera täti. Sylissä se on ihan ookoo, mutta asumuksessaan jotenkin toisaikainen. Välillä suhtautuu kiinnostuneen ystävällisesti ja seuraavaksi arastelee selvästi. Se on kaiken huipuksi todella, todella energinen koko hereilläoloaikansa. Siskoonsa Hortense oli kovasti mieltynyt, ja pari päivää asui ihan sopuisasti Prinssinkin kanssa. Kunnes viime yönä löylytti sen pahanpäiväisesti. Sulho on ilmesesti liian nuori ja pieni, joten se päätyy helpolla altavastaajaksi. Cämpsynaarailla tulisi kai olla itseään vanhemmat urokset, mutta mistäs sellaisen tähän hätään keksisi 😦

Vähäsen vielä Lahden näyttelystä, joka siis pidettiin männä viikonvaihteessa. Meiltä mukaan lähti väkeä puoliksi arpomalla, joten tulokset olivat odotettua parempia. Syrkeistä Illuusia-isoäiti taisi olla ensimmäisessä näyttelyssään ja pokkasi heti kaksi komeaa ruusuketta: Lasten Lemmikkien ykkönen ja kaikkien lemmikkiluokkien kolmonen. Skunkki petrasi ulkomuotoluokassa saaden arvosanaksi ”Erinomainen” ja päälle sertin! Myös Namja ja Balladi paransivat arvosanaan ”Erittäin Hyvä”. Tellu sai pieneksi harmikseni vain ”Hyvä”, vaikka erikseen olikin mainittuna kiva pää. Sen lisäksi ei oltukaan sanottu kuin epätasaisuudesta turkin värissä. Turkin pituuden sekä tiheyden kohdalla luki sentään ”Ok”. Suurin osa kohdista oli siis täyttämättä, mikä kieltämättä hieman pännii, kun eläimiä kuskaa monta tuntia arvioinnin vuoksi. Ainakin Tellun tyyppi noin muutoin olisi kiinnostanut.

Illuusia ruusukkeineen

Illuusia ruusukkeineen

Cämpsyistä Hortense oli luokkansa kolmas napaten sekin sertin. Pääsi yllättämään, sillä Hortensen pää on pikkuisen kapea ja pitkähkö. Väri on kyllä upea. Kafka oli ”Melko hyvä” (toistaiseksi, odotan kasvua 🙂 ja pojan leveälle asettuneita korvia ihmeteltiin. Luettuani cämpsyjen standardin uudemman kerran havaitsin ko. seikan nimenomaan standardinmukaiseksi. Itse asiassa monilla cämpsyillä vaikuttaisi olevan liian lähekkäin sijaitsevat korvat. Ja liian isot.
Jannu-herra oli vain lemmikkiluokassa. Se oli päässyt sen verran pyöristymään, ettei hyvä heilunut… Nyt kaveri ”pääsi” dieetille oman terveytensä takia, ja kuulemani mukaan mököttää.

Sekalaista settiä

Viimeksi oli niin asiapitoista tekstiä, että nyt mennään tajunnanvirralla. Ainakin pygmeistä, madoista ja jalostusurosten lainailusta ajattelin kirjoittaa.

Pygmihiiret (Mus Minutoides) ovat viettäneet hiljaiseloa viime aikoina, enkä juurikaan ole onnistunut niitä näkemään. Ne piristyvät ihmisten ilmoille lähinnä kun siivoan terran, ja muutan sisustusta. Silloin ne uteliaina haistelevat ja kipsuttelevat kaikki paikat läpi. Laitoinpa otuksille viime siivouksen yhteydessä juoksulautasenkin. Sellaisen mahdollisimman pienen, jos vaikka saisivat sen liikkeelle. Joillain ulkomaisilla sivustoilla väitetään pygmien käyttäneen juoksulautasta, mutta suhtaudun tuohon edelleen epäillen. En nimittäin ole nähnyt jätkiä siinä kertaakaan juoksemassa, vaikka se toisinaan onkin papanoiden peitossa.pygmien_tikku

Nyt kun lähi-Faunattaremme valitettavasti lopettaa, niin ostin alesta pygmipojille linnunsiementankoja. Sainpa hiirut näkösälle! Ne ovat aivan innoissaan tikustaan, vaikka vieressä on ruokaa kipossa. Nyppivät siinä tangosta herkkupaloja varsin sopuisasti kimpassa. Jossain vaiheessa hiirillä oli aivan selvästi reviirikiistaa, kun pienempi niistä kasvoi isänsä kokoiseksi. Se on onneksi ohi, ja jätkät viihtyvät taas paremmin yhdessä. Uusi hankinta niille on myös juoma-automaatti, joka korvasi hankalasti puhtaanapidettävän vesikipon. Automaatti toimii yllättävän hyvin tuolla tason päällä, jossa hiiret eivät ainakaan tunge sitä täyteen kuiviketta.

Jättijauhomatojen kanssa ei ole mitään varsinaisia kasvatusaikeita, mutta kyllähän semmoinen “alien” eli muodonvaihdosta läpikäyvä otus piti päästä näkemään. Huolellisesti keräilin ohjeita, ja eihän se kovin vaikeaa ollut! Nyt pilttipurkeissa möllöttää kaksi kummajaista 🙂 Laitoin viisi tulemaan, niistä viimeiset kolmekin ovat lupaavasti kiemuralla. Kosteustasapaino on ollut hieman hakusessa, mutta pidän noita nyt matosten lootassa hämärässä ja lämpimässä. Madoilla on siis isohko flätti (Ferplast Geo Flat boksi kokoa L), jonne lorautan muutaman päivän välein hieman vettä turpeen sekaan. Ruokin niitä puurohiutaleilla ja kalanruualla, koska jälkimmäistä sattui jäämään akvaarioharrastuksesta. Kuulemma ihan kelvollista noille, ja ainakin syövät sen oitis. Vielä pitäisi keksiä mitä teen kohta kuoriutuville koppiksille, mutta onhan meillä toisaalta noita geobokseja…alienit

Skunkki palasi jo kesämmällä riiuureissultaan hyvinvoivana, ja maha täynnä erilaatuisia yrttejä. Kiitos Johannoille hyvästä hoidosta! Jälkikasvuakin siunaantui kahdeksan kaunista nakeroa, suurin osa laikukkaita. Meille ei niistä valitettavasti tule yhtään, sillä sitä sukua on hamsulassamme liikaa. Sen sijaan meille saapuu Lempäälän näyttelystä Astalta Lumon sisarpuoli Eileithyia, koska laventeli-projektimme tarvitsee uutta verta. Vaikka noilla naarailla onkin sama isä, niin molempien emät ovat keskenään vierasta sukua ja lisäksi eri sukua kuin muut eläimemme. Olen tässä harkinnut käyttäväni laventelia kantavaa Arkkivelho-urostamme enemmänkin, mutta se riippuu täysin Velhon tulevien poikueiden koosta ja sijoittumisesta. Tai sitten Velhon jostain tulevasta pojasta voisi sukeutua tulokkaalle sulho.

Skunkin pehko alkaa olla kuvaamisen arvoinen. <3

Skunkin pehko alkaa olla kuvaamisen arvoinen. ❤

Velhous lähteekin vuorostaan suoraan näyttelystä riiuulle pääkaupunkiseudun suuntaan kasvattajauraansa aloittelevalle Saralle. Siellä on musta lk hamsuneito odottanut jo melkoisen tovin. Jätkä ehti toivottavasti pistää Lumolle poikaset tulemaan viime viikolla. Jos ei, niin käynnistyy pikainen suunnitelmien muutos ja Aaria astutetaan pikavauhtia Napoleonilla. Ko. yhdistelmästä ainakin pitäisi syntyä kauniita muksuja, sillä Aaria-neiti sai arvostelukseen ‘Erinomainen’ Vantaalla, ja Napohan on meidän ainoa sertivoittajamme. Saas nähdä miten nuo ja muutkin hamsut pärjäävät tulevana viikonloppuna Lempäälässä. Lumo tietysti pysyy visusti kotona mylläämässä isossa poikimisterrassaan.

Ajauduin vähän sivuraiteelle, sillä tarkoituksena oli vielä kommentoida tuota hamstereiden lainaurostoimintaa. Se on mielestäni kannatettavaa, koska lainaamalla uroksia toisille kasvattajille voidaan pitää yhdessä paikassa asustava hamsulauma maltillisemman kokoisena. Jokaiselle kasvatukseen sopivalle naaraalle ei siis tarvitse hankkia sulhoa kotiin kasvamaan. Se myös vähentää kiusausta käyttää omaa epäsopivaa urosta naaraalleen, jos joltain muulta kasvattajalta saa lainattua linjaansa paremmin istuvan eläimen. Luonnollisesti ideassa on miinuksena urosten stressaaminen, ja mahdollisten loisten tai tautien kulkeutuminen. Siksi pyrin hoitamaan kuljetukset näyttelyiden yhteydessä, ainakin toiseen suuntaan. Tautitilannetta tarkkailen mahdollisuuksien mukaan, ja loishäädän eläimet joka tapauksessa ajoittain. Nyt varmaankin pian Lempäälän jälkeen taas, ennen kuin luovutan seuraavia poikasiamme eteenpäin.

Trafiikkia

Xavier-uros palasi kotiinsa perjantaina ja Skunkki-poikamme lähti vuorostaan riiuureissulle. Myöskin kaksi B-poikueen tyttöä kotoutui Helsingin suuntaan siipan työmatkalla. Tässä tyhjiä asumuksia siivotessani jouduin oikein laskemaan miten monta hamsteria meillä on. Isossa terrassa Misakin seurana majailee enää Janettalle menevä Banzai (Banzai Banyanpuun Alla) ja meidän Balladimme – joka muuten tuntuu saavan lempinimen Bali ja on varsin itsetietoinen nuori naaras jo nyt. On ollut todella antoisaa seurata emon ja neljän tyttären eloa isossa terrassa – ihmeen mukavasti se on mennyt. Lue loppuun

Lähtikö käsistä?

Olen jo useamman kerran kuullut “lähtikö nyt käsistä”-kommentin näiden hamsujen kanssa, ja eräänä iltana eläimiä laitellessani mietin sitä itsekin. Ei se eläinmäärä suuri ole verrattuna moneen muuhun harrastajaan, mutta se tuplaantui nyt kerralla 🙂

Lula kotona taas.

Lula kotona taas.

Lula-matamimme palasi vihdoin kotiin poikansa Skunk Anansin kanssa viikko sitten lauantaina. Lisäksi olin jo pitkään varaillut kahta poikasta “oikeista” yhdistelmistä, joissa vähintään toinen vanhemmista olisi diluutti. Lue loppuun