On meillä campbellejä :)

Campbelli-kääpiöhamstereiden taas yleistyessä niiden kasvattaminen lakkasi vähitellen kiinnostamasta. Tosin niiden laumaelämää on edelleen mukava seurata. Pidimme vain Hortense-emon tyttärineen, vanhat pojat Prinssin (Le Petit Prince) ja Samurain sekä Nonparellin poikasista Sitalces-uroksen. Käytännössä siis kaksi laumaa sillä ajatuksella, että Sitalces ehkä aikanaan jatkaa sukua. Samalla cämpsyt siirtyivät minulta siippani hoteisiin.

Littoisten näyttelyssä Jonna kuitenkin kuskasi minulle lila fawn -tytön, jota en kuvitellut saavani ja siksi olin sen unohtanut. Noh, persoonallinen Picus Koskenkylän Laulu siis muutti meille omaan terraansa, koska en tohtinut pistää sitä olemassaolevaan toimivaan ”akkalaumaan”.

Siinä vaiheessa kun syrkkipoikasten kanssa oli taukoa ja Laulu alkoi ikääntyä, suostuttelin siipan laittamaan sen Sitan kanssa yhteen. Yhdistelmä oli yllättävän toimiva, vaikka Laulu on varsin itsenäinen luonne. Sitalces osoittautui hyvin omistautuvaksi isäksi, ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Se laihtui ensimmäisten kahden poikasen aikana paljon enemmän kuin Laulu (joka ei juuri muuttunut) ja oli vain varjo itsestään.

Laulu ja valkopartainen "Musti" aka Runonlaulaja.

Laulu ja valkopartainen ”Musti” aka Runonlaulaja.

Campbelli-uros astuu naaraan usein heti synnytyksen jälkeen uudestaan. Tällaista poikuetta kutsutaan ”tupliksi” ja ne ovat melko tavallisia. Meillä ei ole ollut niitä aiemmin, mutta nyt siippa ei raatsinnut erottaa Sitaa ajoissa ja tuplat tulivat samantein. Ihan hyväkin, sillä Laulun ensipoikue käsitti vain kaksi poikaa.

poika-norre Lauluntaitaja

poika-norre Lauluntaitaja

Siinä vaiheessa kun aloin kuulla uudelleen piipitystä Laulun pesästä ja Sitalces oli edelleen siellä, meinasin saada kevyen hermoromahduksen armaan puoliskoni saamattomuuden johdosta. Kaivoin samantien ensin vahingossa Laulun (jaiks!) ja sitten Sitan ulos terrasta ja toivoin kovasti jälkimmäisen olleen yhtä aikaansaamaton. Samalla pelkäsin Laulun hermostuvan tunkeilustani.

Tuplilla ei kuitenkaan ollut mitään hätää ja mennäviikolla ne alkoivat vilistämään pitkin terraa. Tällä kertaa poikasia syntyi neljä. Nelikosta yksi on norre-tyttö ja loput opaleita, kaksi poikaa sekä tyttö. Vaikka tämäkään ei mikään suuri poikue ole, niin toivon näiden jo riittävän tällä erää 😉 Tosin Laulussa eivät tiineydet näy muutoin kuin silmiinpistävänä nännirivinä ja lisääntyneenä ruokahaluna. Se on aina ollut sporttinen pakkaus. Nyt en tohdi pitää sillä jatkuvasti juoksupyörää, mutta Laulu osaa pyytää pyöräänsä tarpeen vaatiessa. Se tulee terran kulmaan hyppimään, kunnes saa haluamansa ja menee sitten tyytyväisenä juoksulenkille.

Tuplien ensimmäisiä piipahduksia pesän ulkopuolella.

Tuplien ensimmäisiä piipahduksia pesän ulkopuolella.

Emo vahtii vedenvaihtoa.

Emo vahtii vedenvaihtoa.

Siinä missä esikoispojat ovat rauhallisia ja elävät nyt sopuisasti isänsä seurana, kakkosporukka on melkoinen rähinäjengi. Juomaankin tullaan laumana. Ensimmäinen kellahtaa selälleen pullon alle ja muut kirskuen tönivät minkä kerkeävät. Hurjan suloisia ne ovat rähistessäänkin!tupla_juo

Juhlanäyttely 2014

Aikamoinen saalis kertyi Juhlanäyttelystä. Olimme Wonkan (KJV14 Tarinan Blue Wonder++) kanssa nyt toisen kerran perättäin koestandardien BIS-kehässä. Kiitos siitä kuuluu ilman muuta Wonkan kasvattajalle Arjalle, kun möi minulle näin hienon otuksen! Tosin siinä vaiheessa emme kumpikaan uskoneet sen hontelon suippokuonoisen pojan menestykseen 😉

Wonkan palkinnot

Wonkan palkinnot

Lyhytkarvainen sininen Wonka oli siis koestandujen ykkönen (S1) saaden samalla toisen sertinsä ja lopulta se oli myös BIS2 pokaaleineen. Saman luokan kakkonen oli omakasvattini Alkemistin Droidipoika+ saaden ensimmäisen sertinsä. Molemmat saivat kunniamaininnat (Wonka väristä ja Droidi päästä) ja jälkimmäinen oli Tuomarin Suosikki. Lisäksi koska Droikale on tyttäreni hamsu, niin se osallistui Lasten Lemmikkiluokkaan ja oli myös siinä Tuomarin Suosikki nätillä punaisella kultareunaisella ruusukkeella. ❤

Droidin härpäkkeet

Droidin härpäkkeet

Laventeliuros Alkemistin Entropia osallistui ei-standardien ulkomuotoluokkaan ollen siinä Paras Nuori ja Tuomarin Suosikki.

Tropin saalis

Tropin saalis

Hännänhuippuna armaalle siipalle siirtyneen cämpsylauman junnu eli argente Sitalces oli campbellien toinen (S2) sekä Paras Nuori. Sertiä ei tippunut niskaan ilmestyneen likaisenvärisen läikän johdosta, joka todennäköisesti tuosta vain pahenee 😛 Toivottavasti olisi vain kuitenkin jonkin sortin karvanvaihtoa.

Sitalceen voitot

Sitalceen voitot

Emme ole käyneet näyttelyissä kovinkaan kauaa, puolisentoista vuotta. Aluksi tuli pari satunnaista syrkkien standardiluokan sertiä ihan onnenkantamoisena ja tällä hetkellä tarkoituksena on saada ulkopuolista näkökulmaa omiin jalostuseläimiin. Ei niiden nyt oikeasti tarvitse muotovalioiksi yltää 😉 Koestanduissa oli Juhliksessa vielä se hilpeä puoli, ettei ko. syrkkejä edes ollut koko luokassa kuin kolme. Tosin tuomarin ei ole mikään pakko sijoittaa eläimiä lainkaan, jos ei hyväksi näe. Standardicampbelleistä sijoittui vain kaksi koko luokassa ja niitä oli kahdeksan. Vähänlaisesti kyllä niitäkin.

Tyttöjen kanssa pysytään visusti maan tasalla, sillä niissä näyttää aina olevan jotakin vikaa. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan sijoittumisesta lähes laikuttomien kilppareidemme Sasan (Le Soleils Luisante) ja Pannun (Ms. Potts) kanssa. Molemmat saivat kuvion puutteista huolimatta H+, mitä on oikeastaan pidettävä hyvänä saavutuksena. Sasan päätä ja tyyppiä kehuttiin, turkki on kuitenkin ohut. Pannun pää oli myös sopivan lyhyt, vaikkakin hieman kapea. Koko ja turkin tiheys olivat hyvät.

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin :)

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin 🙂

J.K: Kun viimeksi kirjoitin spinn-offin siipan pygmihiiristä, niin neljä poikastahan siinä ensimmäisessä pesueessa oli 🙂 Heti perään tuppasi toinen, joka syntyi nyt viikonvaihteessa. Sitä ennen Ikaros sai häädön, jottei Freija-mamma joutuisi liian koville.

Hamsteriarkea

Hulabaloobalai! Taas on kodissamme vieraillut monenlaista hamsterinnoutajaa. Yhden suklaapojan veimme Salon rautatieasemallekin viikonloppuna. Alkemistin Elementaali sieltä matkasi Helsinkiin, ja ehkä jopa saa jatkaa sukuaan joskus tulevaisuudessa. Ensiksi noudettu A. Elegia aka ”Lilli” on viestien mukaan asettunut loistavasti ja on ”iloinen pieni pallero”. Myös Pikku-Etydi (nyttemmin ”Nipsu”) kulkeutui Loimaalle asti lemmikiksi ja on kuulemma kotiutunut hyvin.

A. Euforia ehti vaihtaa kotia jo ennen noutoaan 😉 Tyttö menikin aloittavalle turkulaiselle kasvattajalle, ja Jennille sen sijaan menee pieni lauma cämpsyjä – Nonparelli kaksine tyttärineen (sininen Manteia ja normaali Bríza). Hienoa, ettei Nonpan tarvitse jäädä yksin! Se kun ei ole laumasosiaaliselle campbellille mikään ideaali tilanne.

Tämä tarkoittaa, että meille jää cämpsypesueesta poika, sininen argente Sitalces. Koitamme saada sen laumaantumaan Prinssin (Le Petit Prince) ja Samurain seuraksi. Loput kolme poikaa muuttavat isänsä seuraksi isoon terraan Saaran luo. Toivottavasti kemiat natsaavat ja kaikki laumat elelevät sopuisasti jatkossa.

Meillä kotona Hortense tyttärineen (Kokeshi & Geiko) elelee yhä yhtenä opal-laumana naaraiden varsin erilaisista luonteista huolimatta. Ypöyksin asustaa vain Littoisista vast’ikään tullut Picus Koskenkylän Laulu, lila fawn naaras. Sen yhdistäminen naaraslaumaan tuskin onnistuu, enkä tohdi lyhyen ajan takia ottaa riskejä. Laulu kun tulee saamaan omia poikasia toivottavasti joskus kesällä. Harmi vain että Prinssi on tuollainen rääpäle, sillä olisi ollut mukavaa saada lauma vaaleita punasilmäisiä cämpsylapsia. Ehkä Daimio sitten… (Saara, sinua on varoitettu 🙂

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

jk. Eilisaamuna eteisestä kajahti ”Täällä menee joku hiiri!”, johon minä välittömästi: ”Ota se kiinni!” Hiiret kun meilläpäin ovat lähinnä karanneita hamstereita 😉 Ensimmäinen koskaan karannut cämpsy siinä vilistikin pisin eteisen laittiaa. Picus Koskenkylän Laulu oli taas kuullut laulunsa ja viettänyt yönsä vapauden riemuissa. Tämän neidin nimi on muuten tullut juurikin karkailutaipumuksen vuoksi, sillä jo sen kasvattaja oli saanut kakaraa pyydystellä. Naapurustossa kun on kuulemma Koskenkylä, josta lienee jokin kutsulaulu kantautunut. Kantautuu ilmeisesti tänne asti!

jjk. Alkemistin Eremiitti, lk laventeli ei matkaakaan Britteihin, joten se on nyt vapaana varattavaksi 🙂 Tilanteet kun muuttuvat nopeasti, niin vapaana on nyt Alkemistin Entiteetti, lk suklaa uros – oikein nättipäinen 🙂