Hamsteriarkea

Hulabaloobalai! Taas on kodissamme vieraillut monenlaista hamsterinnoutajaa. Yhden suklaapojan veimme Salon rautatieasemallekin viikonloppuna. Alkemistin Elementaali sieltä matkasi Helsinkiin, ja ehkä jopa saa jatkaa sukuaan joskus tulevaisuudessa. Ensiksi noudettu A. Elegia aka ”Lilli” on viestien mukaan asettunut loistavasti ja on ”iloinen pieni pallero”. Myös Pikku-Etydi (nyttemmin ”Nipsu”) kulkeutui Loimaalle asti lemmikiksi ja on kuulemma kotiutunut hyvin.

A. Euforia ehti vaihtaa kotia jo ennen noutoaan 😉 Tyttö menikin aloittavalle turkulaiselle kasvattajalle, ja Jennille sen sijaan menee pieni lauma cämpsyjä – Nonparelli kaksine tyttärineen (sininen Manteia ja normaali Bríza). Hienoa, ettei Nonpan tarvitse jäädä yksin! Se kun ei ole laumasosiaaliselle campbellille mikään ideaali tilanne.

Tämä tarkoittaa, että meille jää cämpsypesueesta poika, sininen argente Sitalces. Koitamme saada sen laumaantumaan Prinssin (Le Petit Prince) ja Samurain seuraksi. Loput kolme poikaa muuttavat isänsä seuraksi isoon terraan Saaran luo. Toivottavasti kemiat natsaavat ja kaikki laumat elelevät sopuisasti jatkossa.

Meillä kotona Hortense tyttärineen (Kokeshi & Geiko) elelee yhä yhtenä opal-laumana naaraiden varsin erilaisista luonteista huolimatta. Ypöyksin asustaa vain Littoisista vast’ikään tullut Picus Koskenkylän Laulu, lila fawn naaras. Sen yhdistäminen naaraslaumaan tuskin onnistuu, enkä tohdi lyhyen ajan takia ottaa riskejä. Laulu kun tulee saamaan omia poikasia toivottavasti joskus kesällä. Harmi vain että Prinssi on tuollainen rääpäle, sillä olisi ollut mukavaa saada lauma vaaleita punasilmäisiä cämpsylapsia. Ehkä Daimio sitten… (Saara, sinua on varoitettu 🙂

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

jk. Eilisaamuna eteisestä kajahti ”Täällä menee joku hiiri!”, johon minä välittömästi: ”Ota se kiinni!” Hiiret kun meilläpäin ovat lähinnä karanneita hamstereita 😉 Ensimmäinen koskaan karannut cämpsy siinä vilistikin pisin eteisen laittiaa. Picus Koskenkylän Laulu oli taas kuullut laulunsa ja viettänyt yönsä vapauden riemuissa. Tämän neidin nimi on muuten tullut juurikin karkailutaipumuksen vuoksi, sillä jo sen kasvattaja oli saanut kakaraa pyydystellä. Naapurustossa kun on kuulemma Koskenkylä, josta lienee jokin kutsulaulu kantautunut. Kantautuu ilmeisesti tänne asti!

jjk. Alkemistin Eremiitti, lk laventeli ei matkaakaan Britteihin, joten se on nyt vapaana varattavaksi 🙂 Tilanteet kun muuttuvat nopeasti, niin vapaana on nyt Alkemistin Entiteetti, lk suklaa uros – oikein nättipäinen 🙂

Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko