Namjan tarina

Siihen aikaan vain reilu vuosi sitten, kun sinisiä syyrialaisia ei vielä ollut kovin montaa Suomessa, syntyi Jeelin luona pieni sininen hamsteripoika. Vaikka se oli jossain määrin sukua omille syrkeilleni ja vielä lyhytkarvainen, niin varasin sen heti. Poika matkasi siipan työkaverin mukana aamujunassa Turkuun. Kirjoitin sille heti tervetulotoivotuksetkin. Pitkään aikaan en saanut selville sen oikeaa nimeä, tiesin vain tämän syrkin nimetyn korealaisen elokuvan mukaan. Siksi hamsteri sai nimekseen Namja, sillä poika lienee koreaksi Namja-ae (tai Namja-ai). Huvitti, kun lopulta sain tietää sen virallisen nimen olevan ihan englanninkielinen A Werewolf Boy.

Namja oli heti kova liikkumaan, varsinkin kiipeilemään dunansa katossa. Usein sitä sanottiinkin Tarzaniksi. Ruoka maistui hyvin alun totutteluvaiheen jälkeen. Vielä kaksi ja puolikuisena otus muistutti kuitenkin melkoisesti hiirtä: Namja_2kk2vk

Tästä se alkoi vankistua ihan silmissä. Lopulta Namja oli komea tumma mies, jota kelpasi esitellä näyttelyitä myöden: Namja_sivulta

Namja teki osaltaan sinisten historiaa olemalla esillä siinä standardointikokouksessa, jossa sinisten standardi luotiin. Erityisesti sen syvän tummasta sävystä pidettiin. Koska meillä ei ollut sille sopivaa naarasta, annoin uroksen sijoitukseen Saaralle, joka on aina tykännyt pojasta kovasti. Saaran luona odotti myös Taika, musta kilpikonna syyrialaisnaaras. Ei kestänyt kauaakaan, kun Taika sai hienon pesueen syrkkilapsia, josta ei kuitenkaan löytynyt meille tyttöä. Namjan pitikin palata luoksemme tekemään toinen poikue.

Littoisten näyttelyssä Päivi-tuomari kiinnitti huomiota Namjan pienoiseen velttouteen ja hieman kellertäviin silmiin. Tätä emme olleet aimmin pistäneet merkille, ja kuvittelin pojan olevan vain uninen kesken päivänokostensa. Poikaa toki seurattiin arjessa, mutta ruoka maistui ja juoksupyörä kulki. Kuitenkin jotain oli vialla. Eräänä iltapäivänä Namja löytyi kuolleena.

Ulkoisten merkkien perusteella ei voinut päätellä mitään, joten päätimme Saaran kanssa lähettää pojan Eviraan tutkittavaksi. Tulosten saamisessa kesti, mutta eilen ne vihdoin saapuivat. Namja oli ilmeisesti kuollut Actinomyces-bakteerin aiheuttamaan paiseeseen aivojen etuosassa. Melkein panikoimme, ennen kuin luin lisää tästä sienimäisestä bakteerista (jota vanhastaan sädesieneksi kutsutaan). Se elää vain hapettomissa oloissa ja on erittäin tyypillinen sekä terveiden eläinten, että ihmisten suuontelossa. Namjalla se oli päässyt vain väärään paikkaan lisääntymään holtittomasti hapettomassa tilassa.
Tosin tutkimuksissa löytyi myös hyvin yleistä kolibakteeria, joka elää tasalämpöisten eläinten ruuansulatuskanavassa. Namjalla sekin oli päässyt keuhkoihin ja maksaan, joten sen syytä varmaan oli vetämättömyys ja silmien väri. Molemmat bakteerit ovat helposti hoidettavissa antibiooteille, kunhan vain sen tajuaisi. Silti tavan vuoksi tuskin kannattaa lääkitä, vaikka nuo yleisiä bakteereja ovatkin.

Nuku hyvin, Namja-pieni. Olit aina kiltti ja kovasti meno päällä. Ainoana elinvuotenasi elit sentään täyden elämän.

Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Tervetuloa Namja!

Melkein saimme uuden tulokkaamme kotiin. Tai pitäisiköhän sanoa, että saimme Namjan jo “melkein-kotiin”. Pienen sinisen pojan kasvattaja roudasi hamsun siipan työkaverille Helsinkiin myöhään maanantaina. Tiistai-aamuna pikkuinen saapui junakyydillä Turkuun ja illalla melkein-kotiin eli mamman luokse.

Helsingissä oli hulppeasti kevätparsaa tarjolla Namjalle

Helsingissä oli hulppeasti kevätparsaa tarjolla

Puoliskoni äiti asuu onneksemme samalla asuinalueella, ja on eläinrakas ihminen. Hän otti Namja-hamsun luokseen karanteeniin pariksi viikoksi näin ensi alkuun. Todennäköisesti mitään syytä karanteenille ei ole, mutta viime aikoina on kantautunut kuulumisia selittämättömistä jyrsijäkuolemista. Seuraan siis tilannetta jonkin aikaa bakteerin tai viruksen varalta, varsinkin koska meillä on noita aivan pikkupoikasia. Eilen ehdin vain pikaisesti tervehtiä tulokasta, mutta tänään on tarkoitus kyläillä enemmän. Lue loppuun