Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Jalostustavoitteista

Joskus olen tästä aiheesta kirjoitellutkin, mutta lyhykäisesti: tavoitteenani on kasvattaa pitkäkarvaisia syyrialaisia väreissä sininen, suklaa ja laventeli. Jossain vaiheessa saattaa tulla laikkua mukaan kuviona.
Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, syrkkiemme koon kanssa on haasteita. Varsinkin pään suhteellinen koko ruumiiseen nähden, sekä silmien ja korvien sijoittuminen korostunevat jatkossa jalostustavoitteissa. Ei tämä kuitenkaan ihan niin ryppyotsaista puuhaa ole miltä äkkiseltään kuulostaa 😉

Menipä väsäämiseksi, mutta nyt laitoin oikein kuvamuotoon tämän tarkkaan harkitun C-poikueemme (Ks. alla. Huom! Klikkaa isommaksi.)

Ylinnä olevat kaksi hamsua tuottivat A-poikueen, josta Velho (Arkkivelho Abrakadabra) nyt jatkaa sukua luonamme. Velho ja Lumo (Wonderland’s Lumierè) muodostavat siis seuraavan sukupolven ja seuraavan rivin. Niiden alla on lueteltuna lähes kaikki mahdolliset C-poikasten geno- ja fenotyypit. Elyn kirjoituksesta on varmasti apua tämän tulkkaamisessa, jos genetiikka ei ole kovin tuttua. Kysyä saa 😉

C-poikueen_jalostus

 

Hienot olivat siis suunnitelmat C-poikueen osalta, mutta toisin kävi. Lumon laskettu aika oli ja meni, mutta poikasia ei pesästä löytynyt. Laskettua aikaa seuranneena aamuna emo näytti olevan edelleen tuhdissa kunnossa, ja samana iltana vaikutti hoikistuneen.
Joko sillä on ollut vahva valetiineys (tosin se harvoin kai kestää näin pitkään) tai sitten poikasissa on ollut jotain vikaa ja/tai ne ovat syntyneet kuolleena. Siinä tapauksessa emo on syönyt ne. Näin saattaa kuulemani mukaan joskus käydä, eikä siitä välttämättä aina jää jälkiä.

Lumon kantoaika oli kaikenkaikkiaan epäselvempi kuin edellisten poikueidemme kohdalla, mutta kyllähän tytsyllä paino nousi. Vähän ruokahaluton Lumo oli pari viimeistä päivää, mikä vaikutti tuossa kohdin kummalliselta. Nyt se on ihan virkeä ja reipas, mikä toki on tärkeintä.

Samantien laitoimme toisen pitkään plänäillyn eli D-poikueen tulemaan (josta toivottavasti tulee nyt siis C-poikue). Pk suklaa Aaria Alkusointu astutettiin perjantaina Lavender’s Napoleonilla (pk musta, kantaa b- ja d-alleeleja), kun kerran kiima oli sopivasti päällä ja jäimme ilman Lumon poikuetta. Kovin jo odotetun pesueen syntymään menee taas se n. 16 vrk, joten laskettu aika olisi nyt 8. syyskuuta. Poikasista odotetaan mustaa, suklaata, sinistä ja toivottavasti tulisi jo sitä laventeliakin!

Sekalaista settiä

Viimeksi oli niin asiapitoista tekstiä, että nyt mennään tajunnanvirralla. Ainakin pygmeistä, madoista ja jalostusurosten lainailusta ajattelin kirjoittaa.

Pygmihiiret (Mus Minutoides) ovat viettäneet hiljaiseloa viime aikoina, enkä juurikaan ole onnistunut niitä näkemään. Ne piristyvät ihmisten ilmoille lähinnä kun siivoan terran, ja muutan sisustusta. Silloin ne uteliaina haistelevat ja kipsuttelevat kaikki paikat läpi. Laitoinpa otuksille viime siivouksen yhteydessä juoksulautasenkin. Sellaisen mahdollisimman pienen, jos vaikka saisivat sen liikkeelle. Joillain ulkomaisilla sivustoilla väitetään pygmien käyttäneen juoksulautasta, mutta suhtaudun tuohon edelleen epäillen. En nimittäin ole nähnyt jätkiä siinä kertaakaan juoksemassa, vaikka se toisinaan onkin papanoiden peitossa.pygmien_tikku

Nyt kun lähi-Faunattaremme valitettavasti lopettaa, niin ostin alesta pygmipojille linnunsiementankoja. Sainpa hiirut näkösälle! Ne ovat aivan innoissaan tikustaan, vaikka vieressä on ruokaa kipossa. Nyppivät siinä tangosta herkkupaloja varsin sopuisasti kimpassa. Jossain vaiheessa hiirillä oli aivan selvästi reviirikiistaa, kun pienempi niistä kasvoi isänsä kokoiseksi. Se on onneksi ohi, ja jätkät viihtyvät taas paremmin yhdessä. Uusi hankinta niille on myös juoma-automaatti, joka korvasi hankalasti puhtaanapidettävän vesikipon. Automaatti toimii yllättävän hyvin tuolla tason päällä, jossa hiiret eivät ainakaan tunge sitä täyteen kuiviketta.

Jättijauhomatojen kanssa ei ole mitään varsinaisia kasvatusaikeita, mutta kyllähän semmoinen “alien” eli muodonvaihdosta läpikäyvä otus piti päästä näkemään. Huolellisesti keräilin ohjeita, ja eihän se kovin vaikeaa ollut! Nyt pilttipurkeissa möllöttää kaksi kummajaista 🙂 Laitoin viisi tulemaan, niistä viimeiset kolmekin ovat lupaavasti kiemuralla. Kosteustasapaino on ollut hieman hakusessa, mutta pidän noita nyt matosten lootassa hämärässä ja lämpimässä. Madoilla on siis isohko flätti (Ferplast Geo Flat boksi kokoa L), jonne lorautan muutaman päivän välein hieman vettä turpeen sekaan. Ruokin niitä puurohiutaleilla ja kalanruualla, koska jälkimmäistä sattui jäämään akvaarioharrastuksesta. Kuulemma ihan kelvollista noille, ja ainakin syövät sen oitis. Vielä pitäisi keksiä mitä teen kohta kuoriutuville koppiksille, mutta onhan meillä toisaalta noita geobokseja…alienit

Skunkki palasi jo kesämmällä riiuureissultaan hyvinvoivana, ja maha täynnä erilaatuisia yrttejä. Kiitos Johannoille hyvästä hoidosta! Jälkikasvuakin siunaantui kahdeksan kaunista nakeroa, suurin osa laikukkaita. Meille ei niistä valitettavasti tule yhtään, sillä sitä sukua on hamsulassamme liikaa. Sen sijaan meille saapuu Lempäälän näyttelystä Astalta Lumon sisarpuoli Eileithyia, koska laventeli-projektimme tarvitsee uutta verta. Vaikka noilla naarailla onkin sama isä, niin molempien emät ovat keskenään vierasta sukua ja lisäksi eri sukua kuin muut eläimemme. Olen tässä harkinnut käyttäväni laventelia kantavaa Arkkivelho-urostamme enemmänkin, mutta se riippuu täysin Velhon tulevien poikueiden koosta ja sijoittumisesta. Tai sitten Velhon jostain tulevasta pojasta voisi sukeutua tulokkaalle sulho.

Skunkin pehko alkaa olla kuvaamisen arvoinen. <3

Skunkin pehko alkaa olla kuvaamisen arvoinen. ❤

Velhous lähteekin vuorostaan suoraan näyttelystä riiuulle pääkaupunkiseudun suuntaan kasvattajauraansa aloittelevalle Saralle. Siellä on musta lk hamsuneito odottanut jo melkoisen tovin. Jätkä ehti toivottavasti pistää Lumolle poikaset tulemaan viime viikolla. Jos ei, niin käynnistyy pikainen suunnitelmien muutos ja Aaria astutetaan pikavauhtia Napoleonilla. Ko. yhdistelmästä ainakin pitäisi syntyä kauniita muksuja, sillä Aaria-neiti sai arvostelukseen ‘Erinomainen’ Vantaalla, ja Napohan on meidän ainoa sertivoittajamme. Saas nähdä miten nuo ja muutkin hamsut pärjäävät tulevana viikonloppuna Lempäälässä. Lumo tietysti pysyy visusti kotona mylläämässä isossa poikimisterrassaan.

Ajauduin vähän sivuraiteelle, sillä tarkoituksena oli vielä kommentoida tuota hamstereiden lainaurostoimintaa. Se on mielestäni kannatettavaa, koska lainaamalla uroksia toisille kasvattajille voidaan pitää yhdessä paikassa asustava hamsulauma maltillisemman kokoisena. Jokaiselle kasvatukseen sopivalle naaraalle ei siis tarvitse hankkia sulhoa kotiin kasvamaan. Se myös vähentää kiusausta käyttää omaa epäsopivaa urosta naaraalleen, jos joltain muulta kasvattajalta saa lainattua linjaansa paremmin istuvan eläimen. Luonnollisesti ideassa on miinuksena urosten stressaaminen, ja mahdollisten loisten tai tautien kulkeutuminen. Siksi pyrin hoitamaan kuljetukset näyttelyiden yhteydessä, ainakin toiseen suuntaan. Tautitilannetta tarkkailen mahdollisuuksien mukaan, ja loishäädän eläimet joka tapauksessa ajoittain. Nyt varmaankin pian Lempäälän jälkeen taas, ennen kuin luovutan seuraavia poikasiamme eteenpäin.

Naaraista

Tämä sopiikin hyvin juhannusteemaksi 😉 Yleensä tulee kirjoiteltua noista meidän naaraistamme lähinnä jalostusnäkökulmasta tai esimerkinomaisesti. Ajattelinkin nyt vaihteeksi kirjoittaa niistä ihan muuten vain. Siinä missä uroksemme ovat edustaneet yhtenäistä musta-sininen-suklaa-laventeli -linjaa, tytöistä löytyy soopeli, luonnonvalkoinen, samppanja, musta, suklaa ja (nyt sentään) sininenkin. Lue loppuun

Lähtikö käsistä?

Olen jo useamman kerran kuullut “lähtikö nyt käsistä”-kommentin näiden hamsujen kanssa, ja eräänä iltana eläimiä laitellessani mietin sitä itsekin. Ei se eläinmäärä suuri ole verrattuna moneen muuhun harrastajaan, mutta se tuplaantui nyt kerralla 🙂

Lula kotona taas.

Lula kotona taas.

Lula-matamimme palasi vihdoin kotiin poikansa Skunk Anansin kanssa viikko sitten lauantaina. Lisäksi olin jo pitkään varaillut kahta poikasta “oikeista” yhdistelmistä, joissa vähintään toinen vanhemmista olisi diluutti. Lue loppuun