I-tytöistä ja vähän J-poikueestakin

I-poikueen pojat kerkesivät lähteä hieman ennen tyttöjä. Pikkuneideistä viimeinen muuttaja, ihana Alkemistin Ikkunaprinsessa pääsi omaan kotiinsa viime sunnuntaina. Melkeinpä olisin halunnut pitää sen, mutta värinsä puolesta kotiin jäi hauska sininen laikukas Alkemistin Ironia. Sen toinen silmä on lähes musta (diluutin aiheuttamalla rubiininpunaisella vivahteella) ja toinen yhtä kirkkaan punainen kuin isänsä silmät. Erikoisuus johtuu siitä, että toisen silmän kohdalle osuu laikku ja toisen ei. Ilmiötä kutsutaan nimell ”odd eye”.

The Rodent Genetitics Groupissa ollut kuva Ironiasta. <3

The Rodent Genetics Groupissa ollut kuva Ironiasta.

Loppujen lopuksi tytöistä valtaosa oli pitkäkarvaisia: Ikkunaprinsessa ja Ironia sekä molemmat tosi reippaat mustat Alkemistin Ikiyö ja Alkemistin Inertia. Vähän harmillisesti juuri siniset Alkemistin Illantullen ja Alkemistin Indigo olivat lyhkäreitä, kun useimmat haluavat kasvattaa kyseistä väriä pitkiksenä. Silti Indigo lähti Petralle kasvatukseen, kantaahan se sentään pitkäkarvaisuuden aiheuttavaa l-alleelia.

Näin reippaasti tytöt kiipeävät itse kädelle. Kuvassa Indigo, Ikiyö ja Ikkunaprinsessa.

Näin reippaasti tytöt kiipeävät itse kädelle. Kuvassa Indigo, Ikiyö ja Ikkunaprinsessa.

Hopeamusta Inertia vähän röhnäisenä. Sisko on nimensä mukaisesti aivan yönmusta.

Hopeamusta Inertia vähän röhnäisenä. Sisko on nimensä mukaisesti aivan yönmusta.

Tätä kirjoittaessa Ironia asuu yhä tyytyväisenä emonsa kanssa ja J-poikue alkaa lähestyä luovutusikää. Tänään erotin pienen poikueen kaksi poikaa, Alkemistin Jalopeuran ja Alkemistin Jalokavalan poikamiesboksiin. Piskuinen vaalea Jalo (A. Jalopeura) ei vielä tytöistä mitään ymmärrä, mutta veljensä alkaa jo osoittaa kiinnostuksen merkkejä. Molemmat pojat on varattu, kuten tytöistäkin Alkemistin Jalokuunlilja ja Alkemistin Jalokastanja. Ainoastaan neiti Alkemistin Jalosyreeni on varaamatta. Pitkään pohdin sen jättämistä kotiin ja pohdin oikeastaan vieläkin. Mieluiten antaisin sen sijoitukseen, jos sopiva koti löytyy läheltä. Vink vink, kuva ohessa. 🙂

Alkemistin Jalosyreeni

Alkemistin Jalosyreeni

p.s. Myös Afrikkalaisia kääpiöhiiriä (Mus Minutoides, ”pygmihiiri”) saisi alkaa varaamaan, sillä kolme paria on yhdistetty. Niiden kasvatuksesta haaveileva voisi jopa noutaa yhden parin hoiviinsa kahden viikon sisällä.

I-poikamiesboksi

Niin ne kasvavat nuo hamsterinpojat. Muutama viikko syntymästä ja jo on muutettava emon hoivista pois. Onneksi tässä poikueessa on neljä vauhdikasta veljestä! Surkeaa olisikin viettää ensi päivät emosta erillään aivan yksin.

Pikkuherrat Alkemistin Imaginaerum (pk sininen laikukas), Alkemistin Imago (lk suklaa-keltainen? umbourous laikukas), Alkemistin Inkognito ja Alkemistin Illuminati (lk ja pk laventeli-keltaiset? umbbarilaikukkaat) asuttavat kimpassa poikamiesboksia jokusen päivän. Ensinnä joukosta lähtee Imaginaerum pitkälle matkalle kohti Oulua – Helsingin ja Lavender’s Elyn kautta Kajaanin näyttelyyn. Sieltä jo vuoden päivät sinistä urosta odottanut uusi omistaja noutaa suojattinsa. ❤

Niin, noista väreistä joiden perässä on kysymysmerkit. Ensiksihän pesässä näytti kellivän kolme keltaista poikaa yhden sinisen lisäksi. Sitten yksi alkoi kummasti rusehtaa paikka paikoin ja lopuksi pienemmät veljet perässä. Illuminatin perusväriä ei enää oikein näy, koska sen valkoiset laikut kattavat lähes koko kehon ja pitkäksi venähtänyt karva vaalentaa loputkin. Vielä viikko sitten etenkin naamassa erotti väriä, joka saattaisi olla laventeli-keltaista. Arvailuksihan se nyt meni, mutta näin papereihin laitettiin. 😀 Lyhytturkkisella Inkognitolla perusväriä on enemmän ja se näkyy paremmin. Kaikki kolme keltapohjaista(?) poikaa ovat ainakin umborouksia, sillä silmärenkaat ovat jokaisella erottuneet jossain vaiheessa (ja kahdella edelleen).

Lopuksi kuvat pojista, kun kaikki ovat yhä yhdessä:

Vasemmalta Imago, Imaginaerum, Illuminati ja Inkognito

Vasemmalta Imago, Imaginaerum, Illuminati ja Inkognito

Melkoista mylläämistä ja pientä kinastelua pojilla alkaa olemaan.

Melkoista mylläämistä ja pientä kinastelua pojilla alkaa olemaan.

—–

Ja eiköhän laiteta vielä pieni ”sneak peek” seuraavasta poikueesta. Onneksi se on pieni, sillä edellistenkin kanssa on ollut hulinaa!

Viikon vanhat Viiran (Alia Aamunsäde) silmäterät.

Viikon vanhat Viiran (Alia Aamunsäde) silmäterät.

iiiit!

Tätä poikuetta yritettiinkin tovi. Ensin yhdistelmällä Alkemistin Droidipoika ja Alkemistin Fata Morgana. Parin tuloksettoman yrityksen jälkeen yhdistelmällä Droidi x Alia Aamunsäde (Viira). Lopulta Viira sai tässä kevään korvilla pari poikasta, mutta ilmeisesti maidoneritys ei lähtenyt käyntiin ja poikaset elivät vain vuorokauden. Syynä saattoi olla poikueen turhan pieni koko tai niin varhainen kevät, ettei hormonitoiminta ollut kunnolla käynnistynyt.

Pelkäsin jo, ettei ihastuttava sininen laikukas Droidimme ollut suvunjatkamiskelpoinen. Viiran uudeksi siipaksi valikoitui aiemmin terveen poikueen tehnyt Alkemistin Entropia ja Droidi sai vielä yhden mahdollisuuden – nyt sopivan ikäiseksi varttuneen Alkemistin Gnoomin kanssa. Tällä asian pitäisi ratketa, sillä ainakin Gnoomin sisar Alkemistin Gorgo oli hieman aiemmin tehnyt hienon poikueen keskellä talvea.

Ensimmäinen yritys ei tärpännyt, mutta sentään seuraavalla Gnoomi tiinehtyi. En vielä jaksanut iloita, kunnes Kouvolan näyttelystä tultaessa kotona odotti kymmenpäinen poikue! ❤ Nyt kun poikaset ovat jo reilun viikon vanhoja, niin odotukset ovat korkealla. Gnoomi on leppoisa emo, joka vahtii kyllä poikasiaan, mutta ei ole niistä hirmuisen tarkka. Pesäkopin ympärille on kerätty tuttu puruvuori, mutta suuaukkoa Gnoomi tukkiin vain nimeksi. Näin yleensä omakasvateilla onkin, kun eivät tunne minkään uhkaavan läpikotaisin tutussa ympäristössä.

Synnytysmökin katto on saranoitu, jotta pääsisin livauttamaan kännykkäkameran sinne emon ollessa ruuanhakupuuhissa. Tämä on kätevää, koska pystyn katsomaan poikasten kunnon turvallisesti. Tosin eilen Gnoomi havaitsi, että jotain on meneillään ja jätti osan tarjotuista ruuista koskematta kipittäen nopeasti pesälle. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut huolestuneelta vaan palasi pian syömään.

"Jaa, taasko täällä kuvataan emon aarteita?"

”Jaa, taasko täällä kuvataan emon aarteita?”

"Parasta, että istahdan tähän syömään."

”Parasta, että istahdan tähän syömään.”

(Lopulta Gnoomi hakee lisää ruokaa ja kesäkurpitsanpala jää jonkun pikkurauhan päälle - tästä syystä valikoin emon ruuat tarkoin ;) )

Lopulta Gnoomi päätti hakea lisää ruokaa ja kesäkurpitsanpala jäi erään sinisen pikkuraukan päälle – tästä syystä valikoin emon ruuat tarkoin 😉

Kuten kuvastakin näkyy, poikueeseen eksyi ainakin pari musta- tai sinikeltaista poikaa (tällä geenikombinaatiolla niiden on pakko olla poikia) eli nuo aivan vaaleat pikkuiset. Lisäksi luulen, että musta kuviollinen lapsi on pieni kilpikonnatyttö. Sinisiä taitaa olla viisi(!), joista kolme kuvioituneita. Mustia on kaksi, joista toinen on muiden kuvien mukaan poika. Toivottavasti mahdollisimman moni on pitkäkarvainen, mutta se selviää vasta viikon tai parin kuluttua.