Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Hamstereita ja ihmisiä

Maanantaina viimeiset hamsterinnoutajat piipahtivat hakemaan Charmyn (Charmikas Herrasmies). Pojasta tuleekin ensimmäinen ruotsinkielinen kasvattini 😉 Palaute nakertajasta saapui kyllä suomeksi: ”Huomaa selvästi että Charmya on totutettu olemaan ihmisten kanssa. Edellisten kanssa meni tosi pitkään ennen kun antoivat käsitellä itseään joten tämä ihana karvapallero onkin ihan eri kaliperia.”

Charmy uudessa kodissaan

Charmy uudessa kodissaan

Suurin osa poikasten noutajista on palannut poikasten luonteenpiirteisiin vielä myöhemmin ja poikkeuksetta kehuneet pikkuisiaan 😀 Joukkoon toki mahtuu arempiakin tapauksia, onhan se uusi koti iso elämänmuutos vain muutaman viikon vanhalle otukselle. Melkoinen ruljanssi täällä on ollut. Yhden illan aikana on parhaillaan pyörinyt seitsemän ihmistä tutustumassa hamsulaan ja/tai hakemassa poikastaan.

Luna uudessa kodissaan

Luna uudessa kodissaan

Lahjuksiakin olen saanut 😉 Kuivatuista yrteistä suklaaseen ja painetusta tiskirätistä kuvitettuun säilöntä-ämpäriin. Mitään en kyllä odottanut, mutta kaikki menevät hyvään käyttöön. Ihaninta kuitenkin ovat kuvat ja kuvaukset hamsuista, niiden uusista asumuksista ja tuoreista hamsuperheistä (eli perhepotretti kera hamsun). Kasvatukseen kuuluu erottamattomana osana kanssakäynti poikasten uusien omistajien kanssa. Se on joskus aikaavievää kaikkine sopimisineen, mutta ainakin tähän asti poikkeuksetta mukavaa. Lisäksi tällä kertaa syntyi myös hyviä harrastustuttavuuksia jatkoa ajatellen.

Saaralle erityiskiitokset vielä kuivayrteistä, joita lisäämällä saan tehtyä hamsuille hyviä mössöjä pitkään. Alla koekeitokset 🙂 Hänen mukanaan meni Lunan (Calluna Kanervankukka) lisäksi myös Jannu-cämpsy, jolle löytyi näin hieman yllättäin erinomainen loppuelämän koti.

nokkosmosso nokkoslautasilla

Tätä kirjoittaessani Huldan pesästä kuuluu pientä ininää. Taisi rouva Huoleton pyöräyttää poikasensa hieman etuajassa. Tässä cämpsypoikueessa ei liene muutamaa enempää ja ne ovat melkein jo varattu, joten tuskin samanlaista showta tulee… reiluun kuukauteen. Silloin Lumon pitäisi saada omat jälkeläisensä, jos tuo mölli nyt vihdoin tiinehtyi.

Uutta elämää ja kuolemaa

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta bloginpito meinaa jäädä muun tohotuksen jalkoihin. C-poikaset on nyt rekisteröity, uudet cämpsyt myös, ja valikoima hamsulamme edustajia ilmoitettu Lahden näyttelyyn 27.10. Viime sunnuntaina meillä vierailivat jo Cembalon (Cembalo Syyssateessa) ja Lunan (Calluna Kanervankukka) uudet omistajat tutustumassa. Cembalo menee sijoitukseen Jennille, ja yhdessä valitsimme molemmille mieluisan uroksen. Saaralle taas lähtee Lunan lisäksi Janrik-cämpsymme, joka saanee aikanaan poikansa sinne seuraksi sijoitukseen.

Unohtuikin raportoida, että 29.9. Janrik ja Hulda yhdistettiin samaan asumukseen. Yritin sitä jo edellisenä iltana, mutta Jannun putsattu terra ei kelvannut, vaan piti etsiä molemmille vieras asumus. Jannu on vähän turhankin innokas siippa, joten näkemykseni mukaan sieltä pitäisi olla jälkikasvua tulossa 20. lokakuuta kieppeillä. Jännittää aika lailla, mutta sen kauemmaksi en uskaltanut Huldan tiinehtymistä venyttää. Hortense on nyt alkanut kiriä siskoaan koossa kiinni, ja on oikein soma tyttö sekin. Kafka-sulhonsa saa silti vielä kasvaa rauhassa isoksi pojaksi.

Takaisin C-nakeroihin. Sunnuntaina noudetaan viimeisetkin varatut poikaset, ja sitten meille jää enää Elylle menevä Zaffre (Cirruspilvi Salamoi) ja Charmi (Charmikas Herrasmies). Parin mielenmuutoksen takia viimeksi mainittu jäi yhä kotiin, ja olisi siis vapaana. Tosin ihan mukavaa, että joku pitää meidän Zaffre-pahniksellemme seuraa 🙂 Olen tyytyväinen sekä poikasten luonteisiin, että ulkonäkoon. Parilla pojalla olisi saanut olla aavistuksen tylpempi/pyöreämpi kuono, mutta yhtään pitkäpäistä lapsosta ei enää tullut. Siinä mielessä sukulinja alkaa olla kohdillaan. Aika hyvä otsakin noilla vielä näyttäisi olevan, vaikka Aaria-emän silmät ovat hiukan turhan lähellä toisiaan. Lavender’s Napoleon*-isällä onkin sitten vallan hieno pääkoppa 😉 Toivottavasti näen mahdollisimman montaa poikasta jatkossa, niin voin seurata mihin suuntaan ne kehittyvät!

4.12.2011 - 7.10.2013

4.12.2011 – 7.10.2013

Sitten se ikävin asia. Pieni suuri miehemme Lavender’s Gummy Bear, Nallekarkki eli Naksu löytyi maanantai-aamulla kuolleena rakkaan juoksupyöränsä vierestä. Saattaa olla, että sydän petti tai sitten viime viikkojen nopea kuihtuminen koitui ystävämme kohtaloksi.
Nallekarkki toi meille hamsterit taloon ja muutti oman käsitykseni koko hamsterikunnasta. Vielä edellisenä iltana tämä valloittava pappa kävi juoksentelemassa puuhapaikalla, oli oma innokas itsensä ja söi hyvällä halulla tuoreruokaansa. Vaikka Naksun elinikä oikeastaan ylitti odotuksemme, oli sen äkillinen poismeno silti yllätys. Omaa jälkikasvua tämä herra ei saanut emän suvussa ilmenneen perinnöllisen sairauden vuoksi. Kuitenkin velipuolensa Napoleonin poikaslauma edustaa hienosti setänsäkin ulkomuotoa ja ystävällistä luonnetta. Nallekarkki sai elinaikanaan KuMat sekä turkista, että luonteesta, eikä suotta.
Aamukiiressä tytär siinä vielä valmisteli Naksulle pienen pahvirasian viimeiseksi lepopaikaksi, ja päivemmällä äitini hautasi sen mökilleen. Ensi vuonna siihen kohtaan istutetaan köynnöshortensia.

Campbellivallankumous

Hamsteriharrastajapiireissä on onneksi se mukavaa, ettei kukaan edes kysy miksi hankit vielä sen ja sen eläimen… Siippakin vain totesi, että vuosi sitten kymmenen eläintä tuntui paljolta. Nyt meillä on 13 syrkkiä ja 2 pygmihiirulaista. Ihan hyvin menee vielä pari kääpiöhamsteria joukon jatkoksi.

Eihän niitä tullut kuin kaksi ja vielä siskokset, joten niitä voi periaatteessa pitää yhdessä – campbellejä kun ovat. Idea kääpiöhamstereihin tutustumisesta virisi jo keväällä, ja tiedustelinkin alustavasti erästä talvikkoherraa meille eläkepäiviään viettämään. Myöhemmin SHY:n kasvattajapäivillä kuitenkin kuulin huolia campbellikasvatuksen ja -kannan hiipumisesta Suomessa. Tosin luulen nyt, ettei tilanne ole niin kovin huono. Aloittelevia kasvattajia on monta ja suurin osa heistä vaikuttaa huolehtivan lajipuhtaudestakin – campbelli kun voi risteytyä talvikon kanssa. Melko pieni geelipooli noilla kyllä tuntuu olevan, ja värit ovat sekoittuneet vielä voimakkaammin kuin syrkeillä, joten jotain tietynlaista värilinjaa saattaa olla vaikea muodostaa. Lisäksi cämpsyillä on lisärajoitteena diabetes, kuten kiinankääpiöhamstereilla. Se on osaltaan johtanut nykytilanteeseen, sillä muuten hyviä geenilinjoja on jouduttu karsimaan. Hybridit ovat lisäriesa, ja vielä arvaamaton sellainen. Talvikkopesueisiin saattaa pompsahdella outoja värejä sukupolvien takaa, tai cämpsypoikueisiin karkeaturkkisia talvikonpäisiä sisaruksia. Käyttäytyminen näillä risteytyvillä lajeilla poikkeaa huomattavasti toisistaan (esim. vain cämpsyt ovat laumaeläimiä), joten sekasiittäminen on myös eettisesti lyhytnäköistä.

Huperzia, norre

Huperzia, norre

Nämä tytöt tulivat eräältä pitkän linjan kasvattajalta Erjalta Kouvolasta Lappeenrannan näyttelyyn, josta Martina kuskasi ne Turkuun. Iso kiitos heille molemmille! Poikaset ovat syntyneet 2.6.2013, isä opal William Sweet (täysveli KGG11 Wasabi*), emä musta umbrous platinoitu Czarna. Toinen naaraista on opal ja toinen normaali. Kotiin asti saimme tytöt tiistaina, jo valmiina odottavaan terraan. Olikin erikoista sisustaa asumusta kahdelle hamsterille, kun kaikki muut lemmikkimme ovat yksineläjiä – ah, paitsi tietenkin pygmihiiripojat pikkuterrassaan. Suuresti kiinnostaa cämpsyjen ryhmädynamiikka, mutta useampaa yksilöä en uskaltanut ottaa. Cämpsyjen maineestakin olen kuullut paljon kaikenlaista, mutta annetaan nyt ajan kertoa.

Hortense, opal

Hortense, opal

p.s. Erikseen otetuista jättijauhomadoista koteloituivat lopulta kaikki kuusi ja viime perjantaina kuoriutuivat viimeiset koppikset!

Ihania vai mitä ;)

Ihania vai mitä 😉