Kuinkas sitten kävikään

Toissapostauksesta unohtui kokonaan kuvasarja meidän cämpsyparistamme, ja nyt tämäkin jäi ”pöytälaatikkoon” puolivalmiiksi. Tunkasen sen kuitenkin ajallisesti oikealle paikalleen marraskuulle. Niin, siis Jannu (Peppermint’s Janrik) & Hortense, olkaa hyvät! Oikeastaan Jannua tässä yritin kuvailla, koskapa tuo pienen syrkin kokoinen otus ahtautui koomisesti nukkumaan pikkaraisen puumökin yläkertaan 🙂

jannu_kurkkaa

Jannu_k_Hortense

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin...

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin…

Useimmiten Jannu tapasi nukkua juoksupyörässä, ja vielä Hortensen lempparijuoksupyörässä, mistä frouva ei tokikaan pitänyt. Nyt sulho tosin jo palasi Saaralle. Yhtälö meillä muodostui liian vaikeaksi, kun äijän piti olla dieetillä ja tulevan emon kuitenkin saada ravitsevaa ruokaa. Noh, Jannuhan veti eukonkin annokset kupuunsa. Toivottavasti seuraava cämpsypoikueemme kuitenkin ehti saada alkunsa [Kyllä sai ja seitsemän rääpälettä peräti 😀 toim.huom]

Syyrialaisnaaraamme Balladin pikkupoikueen värijakauma taasen tuotti iloisen yllätyksen 🙂 Pesässä köllii yksi musta laikullinen, kaksi sinistä ja yksi sininen laikullinen! En uskonut Skunkin tuottavan sinistä lainkaan, sillä sen isä on “vain” diluuttikantaja, mutta näin sitten kävi 😀 Nyt sydän syrjälläni seuraan noiden kasvamista. Viikko vielä on kriittisintä aikaa.

Näitä syrkkipikkuisia ei juuri tarvinnut kaupata, kun poikue oli melkeinpä varattu etukäteen. Toivottavasti seuraavasta tulisi taas hiukan isompi sakki, vaikkakaan yli kymmenen ei tarvitse päästä. Eiköhän sitten ole Aaria taas vuorossa ja heitän hanskat tiskiin Lumon kanssa. Harmi, sillä meille on tulossa (lainaan?) laventeli-uros. Kaipa se  yhdistetään Tellun kanssa, vaikka Velho nyt jääkin ilman morsiota. Mutta kukas Namjan pariksi jää. Hmmm…

Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Näyttelyä ja cämpsyilyä

Kummastakohan kertoisin ensin, campbellivauvoista vai näyttelyreissusta – molemmat hyvinkin mielenkiintoisia, ainakin omasta mielestäni!

Valitaan vauvat, jos vaikka pääsisin ottamaan niistä kuvankin tämän jutun tueksi. Nämä olivat varsinaisia mysteerilapsukaisia, koska Hulda hautasi ne aina valtavaan purukerrokseen poistuessaan pesästä. Vasta neljäntenä päivänä uskalsin katsoa montako tuli ja siinä vaiheessa ainakin niitä oli (enää) kolme. Aika pieni poikue siis, mutta hyvin ponteva! Heti kaksi niistä oli juoksemassa terran toiseen päähän, ja vieläpä melkoista kyytiä. Kovin pieniltähän nuo näyttivät. Tosin syrkit eivät taida tuossa iässä olla suurempia, vaikka täysi-ikäisinä kokoero on melkoinen.

Norrepoikanen 30.10.

Norrepoikanen 30.10.

Nelipäiväiset poikaset olivat jo ihmeen kehittyneitä. Silmät toki tiukasti kiinni, mutta värit olivat ihan selvät ja turkkiakin hieman. Selvästi kaksi on normaalinvärisiä ja yksi kaunis opal. Minulla oli kova työ tunkea poikaset takaisin pesään purujen avulla käsin koskematta. En halunnut penskoihin ihmisen hajua, kun en tiedä miten neuroottinen mamma on.

Minäkin olen kovin kiltti.

Minäkin olen kovin kiltti.

Sunnuntai-iltana näin ensimmäisen poikasen pesän ulkopuolella haistelemassa ja maistelemassa. Silmät yhä kiinni, mutta tomerasti eteenpäin tarpoen. Siinä vaiheessa tuo hamsulapsi oli yhdeksän päivän vanha. Seuraavan päivän mittaan tuo opal harhaili terrassa aina silloin tällöin, mutta norre-sisarukset pysyivät visusti pesässä. Miten minusta tuntuu, että tämä rohkelikko on naaras ja tulee luonteikkaaseen tätiinsä… Vihdoin eilisiltana norretkin alkoivat liikuskella, ja tänäaamuna ainakin toisella niistä oli jo silmät auki. Cämpsypienet ovat aivan eri mallisia vantteria otuksia kuin nuo tutummat syyrialaiset. Vähän kuin vertaisi ranskanbuldoggia ja villakoiranpentua tms.

Ja minuahan ei kuvata

Ja minuahan ei kuvata!

Toivon kovasti, että poikasissa olisi ainakin yksi naaras ja mielellään saisi olla kaksi urosta. Urospuoliset jälkeläiset saisivat mennä isänsä kanssa asumaan Saaralle, ja ainakin toinen niistä olisi siellä sijoituksessa. Naaraan jättäisin emonsa kanssa jatkamaan linjaa. Olettaen, että ovat kelvollisen tyyppisiä jalostukseen. Näitä poikasia on kovasti kyselty, mutta poikueen ollessa näin pieni ei niitä riitä myytäväksi asti.

Hortenselle rahtasin näyttelystä uuden sulhon nimeltään Le Petit Prince eli pikkuprinssi. Ensimmäinen sulhoehdokas Kafka on mennyt melko omituisen väriseksi (hopeoituu?) ja sai myös tyypistään huonohkot arvosanat. Se on turhan hento pojaksi, joten odottelen vielä josko se tuosta ronskistuu.

Pikku Prinssi

Pikku Prinssi

Sekä Kafka että Prinssi ovat kyllä aivan ihania cämpsyjä luonteeltaan! Uteliaita, reippaita ja hyvin kilttejä. Hulda on rento otus myöskin, vaan Hortense vähän turhankin tomera täti. Sylissä se on ihan ookoo, mutta asumuksessaan jotenkin toisaikainen. Välillä suhtautuu kiinnostuneen ystävällisesti ja seuraavaksi arastelee selvästi. Se on kaiken huipuksi todella, todella energinen koko hereilläoloaikansa. Siskoonsa Hortense oli kovasti mieltynyt, ja pari päivää asui ihan sopuisasti Prinssinkin kanssa. Kunnes viime yönä löylytti sen pahanpäiväisesti. Sulho on ilmesesti liian nuori ja pieni, joten se päätyy helpolla altavastaajaksi. Cämpsynaarailla tulisi kai olla itseään vanhemmat urokset, mutta mistäs sellaisen tähän hätään keksisi 😦

Vähäsen vielä Lahden näyttelystä, joka siis pidettiin männä viikonvaihteessa. Meiltä mukaan lähti väkeä puoliksi arpomalla, joten tulokset olivat odotettua parempia. Syrkeistä Illuusia-isoäiti taisi olla ensimmäisessä näyttelyssään ja pokkasi heti kaksi komeaa ruusuketta: Lasten Lemmikkien ykkönen ja kaikkien lemmikkiluokkien kolmonen. Skunkki petrasi ulkomuotoluokassa saaden arvosanaksi ”Erinomainen” ja päälle sertin! Myös Namja ja Balladi paransivat arvosanaan ”Erittäin Hyvä”. Tellu sai pieneksi harmikseni vain ”Hyvä”, vaikka erikseen olikin mainittuna kiva pää. Sen lisäksi ei oltukaan sanottu kuin epätasaisuudesta turkin värissä. Turkin pituuden sekä tiheyden kohdalla luki sentään ”Ok”. Suurin osa kohdista oli siis täyttämättä, mikä kieltämättä hieman pännii, kun eläimiä kuskaa monta tuntia arvioinnin vuoksi. Ainakin Tellun tyyppi noin muutoin olisi kiinnostanut.

Illuusia ruusukkeineen

Illuusia ruusukkeineen

Cämpsyistä Hortense oli luokkansa kolmas napaten sekin sertin. Pääsi yllättämään, sillä Hortensen pää on pikkuisen kapea ja pitkähkö. Väri on kyllä upea. Kafka oli ”Melko hyvä” (toistaiseksi, odotan kasvua 🙂 ja pojan leveälle asettuneita korvia ihmeteltiin. Luettuani cämpsyjen standardin uudemman kerran havaitsin ko. seikan nimenomaan standardinmukaiseksi. Itse asiassa monilla cämpsyillä vaikuttaisi olevan liian lähekkäin sijaitsevat korvat. Ja liian isot.
Jannu-herra oli vain lemmikkiluokassa. Se oli päässyt sen verran pyöristymään, ettei hyvä heilunut… Nyt kaveri ”pääsi” dieetille oman terveytensä takia, ja kuulemani mukaan mököttää.

Campbellivallankumous

Hamsteriharrastajapiireissä on onneksi se mukavaa, ettei kukaan edes kysy miksi hankit vielä sen ja sen eläimen… Siippakin vain totesi, että vuosi sitten kymmenen eläintä tuntui paljolta. Nyt meillä on 13 syrkkiä ja 2 pygmihiirulaista. Ihan hyvin menee vielä pari kääpiöhamsteria joukon jatkoksi.

Eihän niitä tullut kuin kaksi ja vielä siskokset, joten niitä voi periaatteessa pitää yhdessä – campbellejä kun ovat. Idea kääpiöhamstereihin tutustumisesta virisi jo keväällä, ja tiedustelinkin alustavasti erästä talvikkoherraa meille eläkepäiviään viettämään. Myöhemmin SHY:n kasvattajapäivillä kuitenkin kuulin huolia campbellikasvatuksen ja -kannan hiipumisesta Suomessa. Tosin luulen nyt, ettei tilanne ole niin kovin huono. Aloittelevia kasvattajia on monta ja suurin osa heistä vaikuttaa huolehtivan lajipuhtaudestakin – campbelli kun voi risteytyä talvikon kanssa. Melko pieni geelipooli noilla kyllä tuntuu olevan, ja värit ovat sekoittuneet vielä voimakkaammin kuin syrkeillä, joten jotain tietynlaista värilinjaa saattaa olla vaikea muodostaa. Lisäksi cämpsyillä on lisärajoitteena diabetes, kuten kiinankääpiöhamstereilla. Se on osaltaan johtanut nykytilanteeseen, sillä muuten hyviä geenilinjoja on jouduttu karsimaan. Hybridit ovat lisäriesa, ja vielä arvaamaton sellainen. Talvikkopesueisiin saattaa pompsahdella outoja värejä sukupolvien takaa, tai cämpsypoikueisiin karkeaturkkisia talvikonpäisiä sisaruksia. Käyttäytyminen näillä risteytyvillä lajeilla poikkeaa huomattavasti toisistaan (esim. vain cämpsyt ovat laumaeläimiä), joten sekasiittäminen on myös eettisesti lyhytnäköistä.

Huperzia, norre

Huperzia, norre

Nämä tytöt tulivat eräältä pitkän linjan kasvattajalta Erjalta Kouvolasta Lappeenrannan näyttelyyn, josta Martina kuskasi ne Turkuun. Iso kiitos heille molemmille! Poikaset ovat syntyneet 2.6.2013, isä opal William Sweet (täysveli KGG11 Wasabi*), emä musta umbrous platinoitu Czarna. Toinen naaraista on opal ja toinen normaali. Kotiin asti saimme tytöt tiistaina, jo valmiina odottavaan terraan. Olikin erikoista sisustaa asumusta kahdelle hamsterille, kun kaikki muut lemmikkimme ovat yksineläjiä – ah, paitsi tietenkin pygmihiiripojat pikkuterrassaan. Suuresti kiinnostaa cämpsyjen ryhmädynamiikka, mutta useampaa yksilöä en uskaltanut ottaa. Cämpsyjen maineestakin olen kuullut paljon kaikenlaista, mutta annetaan nyt ajan kertoa.

Hortense, opal

Hortense, opal

p.s. Erikseen otetuista jättijauhomadoista koteloituivat lopulta kaikki kuusi ja viime perjantaina kuoriutuivat viimeiset koppikset!

Ihania vai mitä ;)

Ihania vai mitä 😉