Juhlanäyttely 2014

Aikamoinen saalis kertyi Juhlanäyttelystä. Olimme Wonkan (KJV14 Tarinan Blue Wonder++) kanssa nyt toisen kerran perättäin koestandardien BIS-kehässä. Kiitos siitä kuuluu ilman muuta Wonkan kasvattajalle Arjalle, kun möi minulle näin hienon otuksen! Tosin siinä vaiheessa emme kumpikaan uskoneet sen hontelon suippokuonoisen pojan menestykseen 😉

Wonkan palkinnot

Wonkan palkinnot

Lyhytkarvainen sininen Wonka oli siis koestandujen ykkönen (S1) saaden samalla toisen sertinsä ja lopulta se oli myös BIS2 pokaaleineen. Saman luokan kakkonen oli omakasvattini Alkemistin Droidipoika+ saaden ensimmäisen sertinsä. Molemmat saivat kunniamaininnat (Wonka väristä ja Droidi päästä) ja jälkimmäinen oli Tuomarin Suosikki. Lisäksi koska Droikale on tyttäreni hamsu, niin se osallistui Lasten Lemmikkiluokkaan ja oli myös siinä Tuomarin Suosikki nätillä punaisella kultareunaisella ruusukkeella. ❤

Droidin härpäkkeet

Droidin härpäkkeet

Laventeliuros Alkemistin Entropia osallistui ei-standardien ulkomuotoluokkaan ollen siinä Paras Nuori ja Tuomarin Suosikki.

Tropin saalis

Tropin saalis

Hännänhuippuna armaalle siipalle siirtyneen cämpsylauman junnu eli argente Sitalces oli campbellien toinen (S2) sekä Paras Nuori. Sertiä ei tippunut niskaan ilmestyneen likaisenvärisen läikän johdosta, joka todennäköisesti tuosta vain pahenee 😛 Toivottavasti olisi vain kuitenkin jonkin sortin karvanvaihtoa.

Sitalceen voitot

Sitalceen voitot

Emme ole käyneet näyttelyissä kovinkaan kauaa, puolisentoista vuotta. Aluksi tuli pari satunnaista syrkkien standardiluokan sertiä ihan onnenkantamoisena ja tällä hetkellä tarkoituksena on saada ulkopuolista näkökulmaa omiin jalostuseläimiin. Ei niiden nyt oikeasti tarvitse muotovalioiksi yltää 😉 Koestanduissa oli Juhliksessa vielä se hilpeä puoli, ettei ko. syrkkejä edes ollut koko luokassa kuin kolme. Tosin tuomarin ei ole mikään pakko sijoittaa eläimiä lainkaan, jos ei hyväksi näe. Standardicampbelleistä sijoittui vain kaksi koko luokassa ja niitä oli kahdeksan. Vähänlaisesti kyllä niitäkin.

Tyttöjen kanssa pysytään visusti maan tasalla, sillä niissä näyttää aina olevan jotakin vikaa. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan sijoittumisesta lähes laikuttomien kilppareidemme Sasan (Le Soleils Luisante) ja Pannun (Ms. Potts) kanssa. Molemmat saivat kuvion puutteista huolimatta H+, mitä on oikeastaan pidettävä hyvänä saavutuksena. Sasan päätä ja tyyppiä kehuttiin, turkki on kuitenkin ohut. Pannun pää oli myös sopivan lyhyt, vaikkakin hieman kapea. Koko ja turkin tiheys olivat hyvät.

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin :)

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin 🙂

J.K: Kun viimeksi kirjoitin spinn-offin siipan pygmihiiristä, niin neljä poikastahan siinä ensimmäisessä pesueessa oli 🙂 Heti perään tuppasi toinen, joka syntyi nyt viikonvaihteessa. Sitä ennen Ikaros sai häädön, jottei Freija-mamma joutuisi liian koville.

Hehkutusta

Nyt pitää pikaisesti hehkuttaa hieman Jyväskylän näyttelyn tunnelmia kun sieltä juuri alkuillasta kotiuduimme. Tosin cämpsyjen ulkomuodoissa mentiin melkoisen pohjalukemissa… Ainoan selvästi postitiivisen palautteen sai Samurain kaavakkeen kulmaan argente pikkupoika Sitalces, joka ei edes osallistunut! Kunhan hengasi muiden laumakavereidensa kanssa samassa boksissa. Hauska silti kuulla, että sillä on lupaava väri.

Sitten syrkkeihin. Otin kolme syrkkimystä mukaan ja kaikkia huomioitiin tuomareiden osalta. Alkemistin Droidipoika (pk sininen laikukas) sai Kunniamaininnan tyypistä, joka on erittäin tervetullut huomionosoitus ennen niin ruipeloille sinisille – ja varsinkin pitkäkarvaiselle! Nipin napin kaksikuinen ja siten mukaan päässyt Alkemistin Entropia oli paitsi Ei-standardien toinen, myös luokkansa Paras Nuori. Uskomattomimman saavutuksen teki silti ArjaM:ltä tullut, nuorena aivan hiirtä muistuttanut lk sininen Tarinan Blue Wonder. Luokassaan Koe-standardit: Tuomarin Suosikki, luokan voitto & sertifikaatti ja lopuksi syyrialaisten Ei- ja Koe-standardien Best In Show I. Silmät ymmyrkäisenä lähdin kättelemään tuomaria viimeisen ruusukkeen kohdalla, joka onkin muuten hyvin komea ruusuke.

Wonkan_palkinnnot_JKY2014

Woitokas Wonka

Woitokas Wonka

Tyttären huoneesta. Tropin (A. Entropia) kaksi ruusuketta ylärivissä: tummansininen ja keltainen.

Reissu oli paitsi kannattava, myös opettavainen, sillä sihteeröin lk syrkkien tuomaria. Rankkakin se oli, sillä ajomatkaa kertyi aamusella nelisen tuntia ja olimme ihan nipin napin paikalla. Syyksi luettakoon lapsiperheen mittakaavassakin poikkeuksellisen vähäuninen yö (rapiat 3h), mutta olisi sitä aiemmin saannut lähteä liikkeelle. Kun vielä jäimme siivoamaan paikkaa, niin päivästä tuli pikkuisen raskas. Onneksi meillä oli hotellihuone odottamassa Jyväskylän Scandicissa.
(Täytyy nyt poikkeuksellisesti mainostaa, että palvelu oli huomaavaista ja hotlan ravintolan ruoka mahtavaa. Sain ison kulhon parasta maistamaani bouillabaissea ikinä ja siippa mureaa 24 tuntia haudutettua possunposkea melkoisen lautasellisen. Lisäksi otin lasillisen Tawnya odotellessa ja paljon uunituoretta leipää keiton kera. Kun koko hupi maksoi alennuksineen 30 euroa, olin lentää pyrstölleni! Huomautettakoon silti, ettei keittoni ollut aivan autenttinen kirkaslieminen versio. Siinä oli kuitenkin kalaa, simpukkaa ja pohjalla möllötti kivankokoinen rapunen. Ja se oli mahdottoman maukasta, joka lusikallinen. Melkein nyt aloitan ruokablogin 🙂

Kuulumisia näyttelystä ja C-poikueesta

Jalostuspostaus siirtyy nyt ensi kertaan, sillä en ole saanut vielä havainnollistavaa kuvaa valmiiksi 😉

Eipä ollut häävi menestys Lempäälän Juhlanäyttelyssä viime lauantaina. Paras tulos taisi olla Oton “Hyvä+”, ja Naksu-pappa pokkasi luonteesta kunniamaininnan. Viimeksi mainittu ruusuke tuli tyttärelle ihan tarpeeseen, sillä Napon tuomio “Melko hyvä” aiheutti aikamoista surua. Sama hamsu, joka sai viimeksi sertin – äh! Ei tästä nyt tolkkua ota. Tosin Napolla alkaa taas karva vaihtua ja se on jo sitä tiputellut, joten mitään erinomaista en sentään odottanut. Jotain hyvääkin sentään oli, koska nyt yhtäkään hamsteriamme ei tuomittu liian pitkäpäiseksi. Parilla silmät ovat vähän turhan lähellä toisiaan.

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Meillä on selvästi isoimpana puutteena syrkkiemme pieni koko ja keveys. Siitä tulee jatkuvasti noottia, vaikka ne juuri ja juuri standardin grammamääriin yltäisivätkin. Jos sitten ajattelee mitä nuo syövät: proteiinipitoista jyväseosta, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, keitettyä perunaa, bataattia ja parsakaalia, chia-siemenhyytelöä (hyvin proteiini-, omegarasvahappo- ja energiapitoista) ja eläviä jättijauhiksia (ne jotka suostuvat 😉 tai kissan märkäruokaa, sekä veteenkeitettyä puuroa (esim. spelttiä, kauraa, ruokaöljyä ja kuivattua basilikaa). Silti iho on kuivahko, eikä paino nouse! Taitaa vain olla vahvasti geneettistä.

Muutoin oli mukava, vaikkakin rankka reissu. Näyttelypäivää edeltävän yön vietimme melko tilavassa mökissä, josta oli vain 20 min näyttelypaikalle. Siellä yöpyi kuitenkin viisi ihmistä ja seitsemän hamsteria. Näistä yksi pieni ihminen oli hiukan ihmeissään ja peloissaankin yöllä, ja neljä hamsteria nakersi kuljetusboksejaan vimmatusti, joten yöunet jäivät itselläni vähiin. Otto päätyi lopulta siivousämpäriin loppuyöksi, koska pelkäsin sen jyrsivän boksinsa rikki. Bali oli aika lähellä tuhota omansa, eikä Aariakaan juuri säästellyt vimmaansa. Napo rauhoittui vasta, kun oli ollut hetken jäähyllä. Huh. Kävi mielessä ostaa jotain modattavia varastolaatikoita ihan yöpymislootiksi, niin ei tarvitsisi pelätä noiden näyttelyboksien puolesta. Varsinkin kun yhtään varalootaa ei ollut tietenkään mukana.

Näyttelyreissuilla saa mukavasti hoidettua myös hamsujen kulkeutumista paikasta toiseen ilman ylenmääräistä säätöä. Meidän Velhomme onnistui saattamaan Lumon tiineeksi (kaikesta siitä sähellyksestä huolimatta) ja lähti siis sovitusti riiuureissulle. Meille taas saapui niinikään sovitusti Astalta varaamani suklaaneito Eileithyia eli Tellu. Kovasti se on sisarpuolensa Lumon oloinen, mutta pari astetta rauhallisempi tapaus. Sellainen varovaisen utelias killittäjä. Ja ruoka maistuu…

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

En voi olla hehkuttamatta vielä tätä odotuksen jännitystä, sillä Lumon laskettu aika on tänään! Eilen sen kylkiin pompsahti ”vauvakyhmyt”, oikealle paljon isompi. Toivottavasti siellä majailevat ne laventelit ;D Voi kun ne perisivät äitinsä koon ja isänsä pään ihan kaikki.

p.s. Tänään tuli vielä tieto, että kasvattini Arkkiherttuatar Aralia om. Eevi Hirsikko, sijoittui Lempäälässä sijalle S3 saaden sertin! Ihan huipputulos 😀  Araliahan oli vauvana aivan kauhean pieni rääpäle, ainoa jonka hengissäsäilymistä olen epäillyt. Nyt se oli sisartaan huomattavasti kookkaampi ja syvemmän värinen (tosin Aralia on lk), vaan samanlaiset naamataulut niillä mielestäni oli 😉