Saaliita menneeltä viikolta

Pikapläjäys näyttelytuomisista Malmilta viime sunnuntailta (kaikkea ihme vappua pukkaa, joten päivitykset tulevat jälkijunassa).

ruusukkeet_Malmi2015

Mukana oli kolme hamsteria ja kotiin tuli viisi ruusuketta. TS-ruusukemagneetti Alkemistin Droidipoika oli tällä kertaa Andrew Bryanin ”Tuomarin Suosikki” sekä ”Paras Veteraani”. Droidin turkki on jo parhaat päivänsä nähneet, mutta onhan herra jo puolitoistavuotias. Massaa ja kokoa on kyllä kivasti!

Droidin komeat kirkkaanpunaiset silmät eivät tässä kuvassa näy huonon valon vuoksi.

Droidin komeat kirkkaanpunaiset silmät eivät tässä kuvassa näy huonon valon vuoksi, höh.

Wanda ei arvostanut kuvaamista.

Wanda ei arvostanut kuvaamista, pöh.

Tarinan Vaihdokas eli Wanda oli koestandujen viides, ja toi kotiin kauniiin ruusukkeen lisäksi sertifikaatin. Isoin yllättäjä oli kuitenkin briteistä tuotu Vectis Busy Lizzie aka Lissu. Se sain arvosanaksi Erinomainen ollen lyhkäristandujen toinen sertillä! Kaiken huipuksi tuo letkeä leidi oli myös syrkkien lemmikkiluokan kakkonen. ❤ Jotain kyllä kertoo se, että palkintona tymäkälle tytölle tuli jonkinmoinen fitness-yrttilautanen…

Lissun_palkinto
Lissun_palkinto2

Mielenkiintoisimmat tuomiset olivat jälleen nelijalkaiset ystävämme, pari hamsterityttöä. Syrkkikantaa tasapainottamaan (mikä ihana tekosyy) saapui puolisolle suklaa campbellinaaras Lavender’s Espresso ja itselleni talouden ensimmäinen kiinankääpiöhamsteri Goldilock’s Entten Tentten. Presso ja Entti osoittautuivat heti varsin persoonallisiksi yksilöiksi, kuten naaraat usein.

Presso vaikuttaa olevan melkoinen draamakuningatar. Itsetietoinen, mutta ehkei se penaalin terävin kynä. Neiti asutettiin yksiin Laulu-muorin kanssa, joka ei heti tulokasta arvostanut. Laumaantumista on ollut mielenkiintoista seurata. Ensin Presso oli tutustumishaluinen, mutta Laulu oli päättänyt näyttää kaapin paikan. Hetken päästä Presso istui pyllylleen ja rääkyi minkä keuhkoista lähti heti kun muori tuli edes lähelle. Leveä kahdenmentävä juoksari kuitenkin rauhoitti tilanteen. Kummatkin ovat melkoisen juoksuhulluja, eikä juoksupyörä kulje kinatessa. Molempien pitää juosta ja vieläpä yhtä aikaa samaan suuntaan. 😉

LauluJaPresso

PressoJaLaulu

Onneksi pistin toisenkin juoksupyörän varoiksi, sillä yöllä hieman itsetuntoa keräiltyään Presso oli päättänyt vallata leveän juoksarin itselleen. Kolmisen päivää neiti rakenteli sen sisään huolella pesää vessapapereista – vain havaitakseen sen menevän mystisesti rikki aina kun juoksarissa otti pienet rundit. Laulu päätti paeta tätä showta yläkerroksen mökkiin ja vain käydä spurteilla toisessa juoksarissa. Muutoin se sietää hyvin tuota omituista tohottajaa, vaikka ei sitä omaan mökkiinsä (vielä) haluaisikaan.

HassuPresso

Entäpä Entten Tentten? Kiinarit ovat minusta jo ulkonäkönsä puolesta sellaisia hiippareita, eikä Entti tee poikkeusta. Se ei kuitenkaan ole mikään ujo piimä, kuten vähän oletin. Entti lähestyy asioita varovaisesti, mutta hetken päästä vaihtaa päälle kunnon tutkimusmatkailija-asenteen. Siihen kuului aluksi myös minun sormieni maistelu. Kun puhalsin neitiä naamaan, niin se pahastui huomattavasti enemmän kuin keskivertosyrkki ja istua tönötti korvat luimussa pitkän tovin. Sitten sama uudestaan. Sanoma meni kuitenkin perille, sillä näykkiminen jäi siihen yhteen iltaan. Nyt se vaikuttaa oikein miellyttävältä kiinarineidolta, jonka ulkonäkökin puhuttelee minua suuresti. Se on väriltään normaali laikukas ja kantaa ms valkoista.

Entin_asunto Entti_pieni

 

p.s. Saaliista puheenollen: Droidin poika Alkemistin Imaginaerum ”Calvin” sai eilen ensimmäisessä näyttelyssään melkoisen potin – Koestandardien 1 + bis 2 + paras nuori. Lemmikkiluokassa KuMa turkista! (Kuva Satu-omistajalta)

Imaginaerum_saalis_pieni

iiiit!

Tätä poikuetta yritettiinkin tovi. Ensin yhdistelmällä Alkemistin Droidipoika ja Alkemistin Fata Morgana. Parin tuloksettoman yrityksen jälkeen yhdistelmällä Droidi x Alia Aamunsäde (Viira). Lopulta Viira sai tässä kevään korvilla pari poikasta, mutta ilmeisesti maidoneritys ei lähtenyt käyntiin ja poikaset elivät vain vuorokauden. Syynä saattoi olla poikueen turhan pieni koko tai niin varhainen kevät, ettei hormonitoiminta ollut kunnolla käynnistynyt.

Pelkäsin jo, ettei ihastuttava sininen laikukas Droidimme ollut suvunjatkamiskelpoinen. Viiran uudeksi siipaksi valikoitui aiemmin terveen poikueen tehnyt Alkemistin Entropia ja Droidi sai vielä yhden mahdollisuuden – nyt sopivan ikäiseksi varttuneen Alkemistin Gnoomin kanssa. Tällä asian pitäisi ratketa, sillä ainakin Gnoomin sisar Alkemistin Gorgo oli hieman aiemmin tehnyt hienon poikueen keskellä talvea.

Ensimmäinen yritys ei tärpännyt, mutta sentään seuraavalla Gnoomi tiinehtyi. En vielä jaksanut iloita, kunnes Kouvolan näyttelystä tultaessa kotona odotti kymmenpäinen poikue! ❤ Nyt kun poikaset ovat jo reilun viikon vanhoja, niin odotukset ovat korkealla. Gnoomi on leppoisa emo, joka vahtii kyllä poikasiaan, mutta ei ole niistä hirmuisen tarkka. Pesäkopin ympärille on kerätty tuttu puruvuori, mutta suuaukkoa Gnoomi tukkiin vain nimeksi. Näin yleensä omakasvateilla onkin, kun eivät tunne minkään uhkaavan läpikotaisin tutussa ympäristössä.

Synnytysmökin katto on saranoitu, jotta pääsisin livauttamaan kännykkäkameran sinne emon ollessa ruuanhakupuuhissa. Tämä on kätevää, koska pystyn katsomaan poikasten kunnon turvallisesti. Tosin eilen Gnoomi havaitsi, että jotain on meneillään ja jätti osan tarjotuista ruuista koskematta kipittäen nopeasti pesälle. Onneksi se ei kuitenkaan vaikuttanut huolestuneelta vaan palasi pian syömään.

"Jaa, taasko täällä kuvataan emon aarteita?"

”Jaa, taasko täällä kuvataan emon aarteita?”

"Parasta, että istahdan tähän syömään."

”Parasta, että istahdan tähän syömään.”

(Lopulta Gnoomi hakee lisää ruokaa ja kesäkurpitsanpala jää jonkun pikkurauhan päälle - tästä syystä valikoin emon ruuat tarkoin ;) )

Lopulta Gnoomi päätti hakea lisää ruokaa ja kesäkurpitsanpala jäi erään sinisen pikkuraukan päälle – tästä syystä valikoin emon ruuat tarkoin 😉

Kuten kuvastakin näkyy, poikueeseen eksyi ainakin pari musta- tai sinikeltaista poikaa (tällä geenikombinaatiolla niiden on pakko olla poikia) eli nuo aivan vaaleat pikkuiset. Lisäksi luulen, että musta kuviollinen lapsi on pieni kilpikonnatyttö. Sinisiä taitaa olla viisi(!), joista kolme kuvioituneita. Mustia on kaksi, joista toinen on muiden kuvien mukaan poika. Toivottavasti mahdollisimman moni on pitkäkarvainen, mutta se selviää vasta viikon tai parin kuluttua.

Juhlanäyttely 2014

Aikamoinen saalis kertyi Juhlanäyttelystä. Olimme Wonkan (KJV14 Tarinan Blue Wonder++) kanssa nyt toisen kerran perättäin koestandardien BIS-kehässä. Kiitos siitä kuuluu ilman muuta Wonkan kasvattajalle Arjalle, kun möi minulle näin hienon otuksen! Tosin siinä vaiheessa emme kumpikaan uskoneet sen hontelon suippokuonoisen pojan menestykseen 😉

Wonkan palkinnot

Wonkan palkinnot

Lyhytkarvainen sininen Wonka oli siis koestandujen ykkönen (S1) saaden samalla toisen sertinsä ja lopulta se oli myös BIS2 pokaaleineen. Saman luokan kakkonen oli omakasvattini Alkemistin Droidipoika+ saaden ensimmäisen sertinsä. Molemmat saivat kunniamaininnat (Wonka väristä ja Droidi päästä) ja jälkimmäinen oli Tuomarin Suosikki. Lisäksi koska Droikale on tyttäreni hamsu, niin se osallistui Lasten Lemmikkiluokkaan ja oli myös siinä Tuomarin Suosikki nätillä punaisella kultareunaisella ruusukkeella. ❤

Droidin härpäkkeet

Droidin härpäkkeet

Laventeliuros Alkemistin Entropia osallistui ei-standardien ulkomuotoluokkaan ollen siinä Paras Nuori ja Tuomarin Suosikki.

Tropin saalis

Tropin saalis

Hännänhuippuna armaalle siipalle siirtyneen cämpsylauman junnu eli argente Sitalces oli campbellien toinen (S2) sekä Paras Nuori. Sertiä ei tippunut niskaan ilmestyneen likaisenvärisen läikän johdosta, joka todennäköisesti tuosta vain pahenee 😛 Toivottavasti olisi vain kuitenkin jonkin sortin karvanvaihtoa.

Sitalceen voitot

Sitalceen voitot

Emme ole käyneet näyttelyissä kovinkaan kauaa, puolisentoista vuotta. Aluksi tuli pari satunnaista syrkkien standardiluokan sertiä ihan onnenkantamoisena ja tällä hetkellä tarkoituksena on saada ulkopuolista näkökulmaa omiin jalostuseläimiin. Ei niiden nyt oikeasti tarvitse muotovalioiksi yltää 😉 Koestanduissa oli Juhliksessa vielä se hilpeä puoli, ettei ko. syrkkejä edes ollut koko luokassa kuin kolme. Tosin tuomarin ei ole mikään pakko sijoittaa eläimiä lainkaan, jos ei hyväksi näe. Standardicampbelleistä sijoittui vain kaksi koko luokassa ja niitä oli kahdeksan. Vähänlaisesti kyllä niitäkin.

Tyttöjen kanssa pysytään visusti maan tasalla, sillä niissä näyttää aina olevan jotakin vikaa. Tällä kertaa ei ollut toivoakaan sijoittumisesta lähes laikuttomien kilppareidemme Sasan (Le Soleils Luisante) ja Pannun (Ms. Potts) kanssa. Molemmat saivat kuvion puutteista huolimatta H+, mitä on oikeastaan pidettävä hyvänä saavutuksena. Sasan päätä ja tyyppiä kehuttiin, turkki on kuitenkin ohut. Pannun pää oli myös sopivan lyhyt, vaikkakin hieman kapea. Koko ja turkin tiheys olivat hyvät.

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin :)

Wonkeli pöllöilee (boksi taisi olla Lanalla hetkeä aiemmin 🙂

J.K: Kun viimeksi kirjoitin spinn-offin siipan pygmihiiristä, niin neljä poikastahan siinä ensimmäisessä pesueessa oli 🙂 Heti perään tuppasi toinen, joka syntyi nyt viikonvaihteessa. Sitä ennen Ikaros sai häädön, jottei Freija-mamma joutuisi liian koville.

Syrkkirintamalla ei mitään (uutta)

Sain jo pariin kertaan kommentteja tämän blogin hiljaisuudesta, mutta hiljaista on ollut kasvatusrintamallakin. Syrkeillä on nyt kolmen eri naaraan astutukset jääneet turhiksi, eikä tähän mennessä niin ole käynyt kertaakaan. Aina odottelen sen pari viikkoa josko edes pieni pesue tulisi hoikista emoista huolimatta, sillä en halua useampaa poikuetta päällekkäin. Tämä on johtanut siihen, että naaraamme alkavat olla poikasiän loppupuolella, Tellua (Eileithyia) lukuunottamatta.

suklainen Tellu, kohta 6kk

suklainen Tellu, kohta 6kk

Lumo (Wonderland’s Lumière) jäi nyt vallan ilman poikasia, koska se täyttää 1v. viikon kuluttua. Kymmenkuinen Aaria (Aaria Alkusointu) ehtisi juuri ja juuri saada toisen poikueensa, jos nyt heti tärppäisi. Balin (Balladi Iltahämärässä) 8,5kk astutin myös toistamiseen, sillä sen edellinen pesue oli todella pieni. Tämä siksikin, että pk sininen uroksemme Otto (Lavender’s Omen) on jo reilusti yli vuoden. Niillä on samaa sukua taustalla, joten yhdistelmä ei ole mitenkään täydellinen. Muita vaihtoehtoja ei juuri ollut, sillä jos Tellu tekee poikasia, se tekee ne Velhon (Arkkivelho Abrakadabra) kanssa. Velho on kiistatta hienoin meillä koskaan olleista uroksista, vaikka se ei murtuneen häntänsä vuoksi voi ulkomuotosijoja saadakaan.

Kahdesta viimeisestä poikueesta meille ei ole jäänyt naarasta kotiin ollenkaan. C-poikueessa ei yksinkertaisesti ollut sopivia, ja D-poikueestakin jäi väriltään harvinaisempana uros Droidipoika. Droidia ei edes olisi voinut antaa minnekään, sillä se oli tyttäreni lellikki jo ennen kuin avasi punaiset silmänsä. Jännää muuten, että pentu ei ole geneettisesti punasilmäinen, siis p-alleelin kantaja. Sen silmät saavat erikoisen värinsä ilmeisesti diluutti + laikukas -yhdistelmän aiheuttamana. Tätä olisi mielenkiintoista tutkia tulevina vuosina, jos saan  ko. linjan pysymään elossa. Tällä hetkellä ”omat” linjani ovat lähinnä Velhon ja Droidin varassa. Jälkimmäinen on lisäksi pitkäpäinen otus, mutta toivon sen tulevan isäänsä ja vain kehittyvän myöhään.

Droidi melkein paikoillaan

Droidi melkein paikoillaan

Pyrkimyksenäni on edelleen kasvattaa lähinnä sinisiä & pitkäkarvaisia syyrialaisia, mutta pitää myös suklaa-väri ja laikukkuus tuossa rinnalla. Tähän mennessä kussakin poikueessa on ollut 0-2 kutakuinkin tarkoitukseen sopivaa poikasta, johon on ollut tyytyminen, eikä yhtään nappiosumaa Velhon jälkeen. Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa hamsterin standardinmukaisuus jää harvinaisemman värin säilyttämisen  jalkoihin.

Fiilikset ovat ”kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin” parhaimmillaankin. Siksi odotan Balin täyssinistä pk-poikuetta pelonsekaisella innolla – hieman turhan korkeasta sukusiitosprosentista (7%) huolimatta ja takia. Korkea prosentti saattaa paitsi tuoda esiin peittyviä sairauksia, myös jättää jälkeläiset pienikokoisiksi. Bali ja Otto ovat kuitenkin, paitsi täysin terveitä ja hyväluonteisia, myös melko isokokoisia. Lisäksi ne ovat sen verran vanhoja, että mahdollisten perinnöllisten ongelmien olisi jo luullut tulleen esiin. Jos nyt olisi hiukankaan onnea matkassa ja Bali saisi edes keskisuuren poikueen, pääsisin vihdoin valitsemaan niistä tyypiltään parhaan. Lisäksi näitä on kyselty Tanskaa ja Brittejä myöten. Sinisten sisäsiittoisuus kun ei ole vain paikallinen pulma, vaan yleensä minkä tahansa uuden värin tai turkkimuunnoksen ongelma.

Onneksi meillä on kasvamassa pieni hiiren näköinen Wonka (Tarinan Blue Wonder) tuontivanhemmista. Lisäksi Littoisten näyttelyn yhteydessä meille on tulossa Elyltä normaali umborous naaras Lana (Royale Bouquet Lana), jolla myös on sinistä taustaa. Tällä erää kuitenkin odottelemme Balin pyöristymistä.

Wonka vauhdissa

Wonka vauhdissa

Lana, (c) Ely Vihavainen

Lana, (c) Ely Vihavainen