Hamsteriarkea

Hulabaloobalai! Taas on kodissamme vieraillut monenlaista hamsterinnoutajaa. Yhden suklaapojan veimme Salon rautatieasemallekin viikonloppuna. Alkemistin Elementaali sieltä matkasi Helsinkiin, ja ehkä jopa saa jatkaa sukuaan joskus tulevaisuudessa. Ensiksi noudettu A. Elegia aka ”Lilli” on viestien mukaan asettunut loistavasti ja on ”iloinen pieni pallero”. Myös Pikku-Etydi (nyttemmin ”Nipsu”) kulkeutui Loimaalle asti lemmikiksi ja on kuulemma kotiutunut hyvin.

A. Euforia ehti vaihtaa kotia jo ennen noutoaan 😉 Tyttö menikin aloittavalle turkulaiselle kasvattajalle, ja Jennille sen sijaan menee pieni lauma cämpsyjä – Nonparelli kaksine tyttärineen (sininen Manteia ja normaali Bríza). Hienoa, ettei Nonpan tarvitse jäädä yksin! Se kun ei ole laumasosiaaliselle campbellille mikään ideaali tilanne.

Tämä tarkoittaa, että meille jää cämpsypesueesta poika, sininen argente Sitalces. Koitamme saada sen laumaantumaan Prinssin (Le Petit Prince) ja Samurain seuraksi. Loput kolme poikaa muuttavat isänsä seuraksi isoon terraan Saaran luo. Toivottavasti kemiat natsaavat ja kaikki laumat elelevät sopuisasti jatkossa.

Meillä kotona Hortense tyttärineen (Kokeshi & Geiko) elelee yhä yhtenä opal-laumana naaraiden varsin erilaisista luonteista huolimatta. Ypöyksin asustaa vain Littoisista vast’ikään tullut Picus Koskenkylän Laulu, lila fawn naaras. Sen yhdistäminen naaraslaumaan tuskin onnistuu, enkä tohdi lyhyen ajan takia ottaa riskejä. Laulu kun tulee saamaan omia poikasia toivottavasti joskus kesällä. Harmi vain että Prinssi on tuollainen rääpäle, sillä olisi ollut mukavaa saada lauma vaaleita punasilmäisiä cämpsylapsia. Ehkä Daimio sitten… (Saara, sinua on varoitettu 🙂

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

Laulu (hiukan turhankin vaaleassa kuvassa)

jk. Eilisaamuna eteisestä kajahti ”Täällä menee joku hiiri!”, johon minä välittömästi: ”Ota se kiinni!” Hiiret kun meilläpäin ovat lähinnä karanneita hamstereita 😉 Ensimmäinen koskaan karannut cämpsy siinä vilistikin pisin eteisen laittiaa. Picus Koskenkylän Laulu oli taas kuullut laulunsa ja viettänyt yönsä vapauden riemuissa. Tämän neidin nimi on muuten tullut juurikin karkailutaipumuksen vuoksi, sillä jo sen kasvattaja oli saanut kakaraa pyydystellä. Naapurustossa kun on kuulemma Koskenkylä, josta lienee jokin kutsulaulu kantautunut. Kantautuu ilmeisesti tänne asti!

jjk. Alkemistin Eremiitti, lk laventeli ei matkaakaan Britteihin, joten se on nyt vapaana varattavaksi 🙂 Tilanteet kun muuttuvat nopeasti, niin vapaana on nyt Alkemistin Entiteetti, lk suklaa uros – oikein nättipäinen 🙂

Pikku-Geiko piilosilla

Päätin sitten ottaa cämpsyistä oikein kivoja laumakuvia viikonloppuna ja laitoin isoimman ryhmämme, eli peräti kolmen hengen äti & tyttäret -lauman keittiöön viipottamaan. Hortense, Kokeshi ja Geiko olivat tyypillisen innoissaan ja hauskasti poukkoilivat jaloissa pyörimässä. Kuvista ei tietenkään tullut oikein mitään, koska pitäisi olla kunnon kamera noiden elohopeoiden kanssa! En saanut kertaakaan kaikkia kolmea samaan potrettiin, hyvä kun kaksi. Useimmiten huomasin kuvanneeni pelkkää kookospähkinän kuorta – hamsterit olivat tipotiessään.

Kohta oma tyttäreni tuli mukaan seuraamaan cämpylöiden touhuja. Näppärämpänä hän nopeasti hoksasi, että niitä pyörii jaloissa enää kaksi – noh, nehän ovat kaikki opaleja ja aika samannäköisiä 😉 Kohnasin huoneen kulmat ja tajusin, että syrkit olivat nakertaneet TAAS erään suojapahvin reunaa. Kolo oli niin pieni, että siitä ei syrkki mahtuisi, eikä täysikasvuinen campbellikaan. Puolikasvuinen pikkuruinen Geiko sen sijaan oli tunkenut itsensä aukosta jääkaapin alle. Toisaalta, eipä ollut ensimmäinen kerta kun sinne hamsteri meni, joten revin vain suojalevyn irti (huom. suurin osa tästä suojasta on metallia, vain reunoissa on pahvit).

Seuraavaksi sain ihmetellä tyhjää jääkaapinalustaa. Kohta sentään havaitsin, että parketti loppuu jääkaapin alla hieman ennen sokkelin reunaa, joten siihen jää KOLO. Ei jumankekka, se otus oli päässyt sokkeliin! En ole koskaan huomannut moista pääsytietä, vaikka taskulampulla sitäkin paikkaa on valaistu monta kertaa. Onni onnettomuudessa, että siellä suunnalla vastassa on vain talon ulkoseinä. Toisaalta kello oli jo paljon, joten tytär viritteli Geikolle hienon ansan yöksi. Pölynimurinletkun toinen pää sijoitettiin sokkelin suulle herkkuineen ja toinen pää näytti tältä:

ansa

Ansan olisi pitänyt toimia. Se oli todella hyvä ja Geiko rakastaa putkia. Aamulla kippo oli silti tyhjä. Oletin hamsterin jo saaneen hypotermian siellä betonilattialla, mutta tytär väitti kuulevansa rapinaa. Geiko ei kuitenkaan enää kurkkinut sokkelin alta, kuten edellisenä päivänä. Aloin siis purkamaan viereistä siivouskaappia alkaen vetolaatikkojärjestelmän siirtämisesta. Jonkin ajan kuluttua huomasin, että kaapin alalevyn takareuna on liimattu kiinni. Etureunassa kyllä on ruuvit. Rähmän rähmä!

Siinä vaiheessa kun olin turhaan koukkinut Geikoa sokkelista kalahaavilla rapiat kaksi tuntia, enkä kuullut rapinan rapinaa, aloin jo menettää toivoni sen elossaolon suhteen. Aloin suunnitella sokkelinalusen imuroimista pienellä teholla verkon läpi saadakseni hamsterinraadon pois mätänemästä. Tässä kohtia äitini tuli onneksi kyläilemään. Hän irroitti huoneenkorkuisen jääkaapin ja siippa raahasi laitteen pois sijoiltaan. Miksi en tajunnut tätä!?! Nyt sokkeliin pääsi huomattavasti paremmin käsiksi, ja – tadaa! Siellä se pieni Geiko-vintiö kökötti perimmäisessä kulmassa vuorivillaan kääriytyneenä.

Kiikissä!

Kiikissä!

Valitettavasti campbellit helposti hylkäävät laumanjäsenensä, jos se on pois laumasta pidemmän aikaa. Silloin eksynyt lammas voi saada kovan käsittelyn. Nyt toistaiseksi Geikoa on vielä siedetty, mutta tulevat päivät ratkaisevat pikkuhamsterin kohtalon. Toisaalta se nukkuu muutenkin usein erillään siskosta ja emosta, vaikka nuorempana leikki paljon molempien kanssa.
Kokeshi-nukkemme taas on hyvinkin eriluonteinen ja mielellään emossa kiinni. Se ei ole yhtä levotonkaan kuin Geiko. Geikohan juoksee edestakaisin terran lasinviertä, jos ei jostain syystä pääse juoksulautaselle. Toivottavasti pieninkin nyt laumaantuu vielä.

Sellainen kiva tuokio campbellien kanssa 😉
Ehkä nyt jaksan hommata isomman reikäpellin ihan mittojen mukaan tuonne jääkaapin alle.

Hamstereita ja ihmisiä

Maanantaina viimeiset hamsterinnoutajat piipahtivat hakemaan Charmyn (Charmikas Herrasmies). Pojasta tuleekin ensimmäinen ruotsinkielinen kasvattini 😉 Palaute nakertajasta saapui kyllä suomeksi: ”Huomaa selvästi että Charmya on totutettu olemaan ihmisten kanssa. Edellisten kanssa meni tosi pitkään ennen kun antoivat käsitellä itseään joten tämä ihana karvapallero onkin ihan eri kaliperia.”

Charmy uudessa kodissaan

Charmy uudessa kodissaan

Suurin osa poikasten noutajista on palannut poikasten luonteenpiirteisiin vielä myöhemmin ja poikkeuksetta kehuneet pikkuisiaan 😀 Joukkoon toki mahtuu arempiakin tapauksia, onhan se uusi koti iso elämänmuutos vain muutaman viikon vanhalle otukselle. Melkoinen ruljanssi täällä on ollut. Yhden illan aikana on parhaillaan pyörinyt seitsemän ihmistä tutustumassa hamsulaan ja/tai hakemassa poikastaan.

Luna uudessa kodissaan

Luna uudessa kodissaan

Lahjuksiakin olen saanut 😉 Kuivatuista yrteistä suklaaseen ja painetusta tiskirätistä kuvitettuun säilöntä-ämpäriin. Mitään en kyllä odottanut, mutta kaikki menevät hyvään käyttöön. Ihaninta kuitenkin ovat kuvat ja kuvaukset hamsuista, niiden uusista asumuksista ja tuoreista hamsuperheistä (eli perhepotretti kera hamsun). Kasvatukseen kuuluu erottamattomana osana kanssakäynti poikasten uusien omistajien kanssa. Se on joskus aikaavievää kaikkine sopimisineen, mutta ainakin tähän asti poikkeuksetta mukavaa. Lisäksi tällä kertaa syntyi myös hyviä harrastustuttavuuksia jatkoa ajatellen.

Saaralle erityiskiitokset vielä kuivayrteistä, joita lisäämällä saan tehtyä hamsuille hyviä mössöjä pitkään. Alla koekeitokset 🙂 Hänen mukanaan meni Lunan (Calluna Kanervankukka) lisäksi myös Jannu-cämpsy, jolle löytyi näin hieman yllättäin erinomainen loppuelämän koti.

nokkosmosso nokkoslautasilla

Tätä kirjoittaessani Huldan pesästä kuuluu pientä ininää. Taisi rouva Huoleton pyöräyttää poikasensa hieman etuajassa. Tässä cämpsypoikueessa ei liene muutamaa enempää ja ne ovat melkein jo varattu, joten tuskin samanlaista showta tulee… reiluun kuukauteen. Silloin Lumon pitäisi saada omat jälkeläisensä, jos tuo mölli nyt vihdoin tiinehtyi.

Mikä viikonloppu!

Olipa melkoinen päivä eilen. Kovasti säätämistä, mutta kumminkin kaikki meni aikas nappiin Helsingissä. Klo 14 ennalta sovittuun paikkaan Rautatieaseman kieppeille saapui ihmisiä hamsteribokseja kanniskellen. Todella hienoa! Arvostan suuresti (tuntemattomienkin) kasvattajien joustamista ja luotettavuutta, kiitos teille.

Kuten aiemmin sanottu, noille campbellihamsuille ei ole kovin helppoa löytää passelia kumppania. Säätäminen alkaa kuitenkin luonnistua meikäläiseltä päivä päivältä paremmin, joten (onnekkaiden sattumien kautta) sekä Huldalle että Hortenselle löytyi sulho. Lähinnä Huldan kanssa tuli kiirettä, sillä tyttö alkaa olla isokokoinen jo nyt. Tämäntyyppisille cämpsyille suositellaan melko aikaista poikueentekoa, ilmeisesti mahdollisten myöhempien tiinehtymis- ja synnytysongelmien vuoksi. Janettalta löytyi kuitenkin sopivanikäinen opal-uros, alunperin Peppermints-hamsulasta. Saanko esitellä Peppermints Janrik:
Peppermints_Janrik

Tämä kaveri on hiukan pitkulainen verrattuna noihin meidän pönäköihin siskoksiimme, mutta täytyy sitten vain valita poikueesta sopivimmat kasvatukseen. Muuten ihan hyvänkokoinen sälli. Painoa toki saisi olla enemmänkin, joten jätkä sai heti eilen iltapalaksi lihavan jättijauhomadon. Voisin muutenkin jannua hetken paisuttaa, ennen kuin ruualle perso Hulda tulee popsimaan kaverin muonat 😛

Sinä missä Janrik on rauhallinen ujopiimä, on Henriettalta eli Hekeltä (blogi) tullut Kafkaesque utelias kuin mikä. Varovainen, mutta mukavan reipas pieni mies, väritykseltään musta kevyellä umborouksella. Kafka on kutakuinkin kuusiviikkoinen. Olemukseltaan vielä “syrkkimäisen” kapoinen, mutta lupaava. Aika näyttää tuleeko siitä sellainen ihana karvamatto kuin cämpsyistä parhaimmillaan. Täytyy vielä sanoa, että Heken blogissa oleva laikkupoikue on yksinkertaisesti ihana – jään odottelemaan seuraavia 😉 Kafkaesque

Pisteenä i:n päälle syyrialaiskasvattini Arkkivelho palasi kotiin. Kovasti poikaa oli jo odotettukin.

Ainoa asia, joka ei mennyt ihan nappiin, oli parin uuden terran nouto. Koitimme päästä ajoissa kotiin, joten hoputtelimme terrojen noutoa ja sitten olimme itse hiukan myöhässä. Nolotti 😦 Ruokapaikan löytäminen ei vain mennyt ihan putkeen, ja sitten sinne pelmahti pari siipan kolleegaa samppanja-pullon kanssa…

Niin, kai tämän verran voi taas aiheesta poiketa pienen uutisoinnin muodossa: armas avopuolisoni meni ja kosi lauantaina! Olimme vuokranneet mukavan pienen huoneiston parvekkeineen, ja siellä sitten illan hämärtyessä siippa tarjosi sormusta asianmukaisin menoin. Eipä tarvinnut kahdesti harkita. Seuraavaksi suuntasimmekin Careliaan samppanjalle ja ihanalle illalliselle. Näemmä tämä (vain) lievästi kaoottinen lapsiperhe&uusperhe&jyrsinlauma ei riitä lannistamaan toimivaa kumppanuutta ja loistavaa parisuhdetta. Pahoittelen tekstin jonkinasteista imelyyttä, mutta nyt on kyllä aivan pakko hehkuttaa 😉

sormuskasi

Campbellivallankumous

Hamsteriharrastajapiireissä on onneksi se mukavaa, ettei kukaan edes kysy miksi hankit vielä sen ja sen eläimen… Siippakin vain totesi, että vuosi sitten kymmenen eläintä tuntui paljolta. Nyt meillä on 13 syrkkiä ja 2 pygmihiirulaista. Ihan hyvin menee vielä pari kääpiöhamsteria joukon jatkoksi.

Eihän niitä tullut kuin kaksi ja vielä siskokset, joten niitä voi periaatteessa pitää yhdessä – campbellejä kun ovat. Idea kääpiöhamstereihin tutustumisesta virisi jo keväällä, ja tiedustelinkin alustavasti erästä talvikkoherraa meille eläkepäiviään viettämään. Myöhemmin SHY:n kasvattajapäivillä kuitenkin kuulin huolia campbellikasvatuksen ja -kannan hiipumisesta Suomessa. Tosin luulen nyt, ettei tilanne ole niin kovin huono. Aloittelevia kasvattajia on monta ja suurin osa heistä vaikuttaa huolehtivan lajipuhtaudestakin – campbelli kun voi risteytyä talvikon kanssa. Melko pieni geelipooli noilla kyllä tuntuu olevan, ja värit ovat sekoittuneet vielä voimakkaammin kuin syrkeillä, joten jotain tietynlaista värilinjaa saattaa olla vaikea muodostaa. Lisäksi cämpsyillä on lisärajoitteena diabetes, kuten kiinankääpiöhamstereilla. Se on osaltaan johtanut nykytilanteeseen, sillä muuten hyviä geenilinjoja on jouduttu karsimaan. Hybridit ovat lisäriesa, ja vielä arvaamaton sellainen. Talvikkopesueisiin saattaa pompsahdella outoja värejä sukupolvien takaa, tai cämpsypoikueisiin karkeaturkkisia talvikonpäisiä sisaruksia. Käyttäytyminen näillä risteytyvillä lajeilla poikkeaa huomattavasti toisistaan (esim. vain cämpsyt ovat laumaeläimiä), joten sekasiittäminen on myös eettisesti lyhytnäköistä.

Huperzia, norre

Huperzia, norre

Nämä tytöt tulivat eräältä pitkän linjan kasvattajalta Erjalta Kouvolasta Lappeenrannan näyttelyyn, josta Martina kuskasi ne Turkuun. Iso kiitos heille molemmille! Poikaset ovat syntyneet 2.6.2013, isä opal William Sweet (täysveli KGG11 Wasabi*), emä musta umbrous platinoitu Czarna. Toinen naaraista on opal ja toinen normaali. Kotiin asti saimme tytöt tiistaina, jo valmiina odottavaan terraan. Olikin erikoista sisustaa asumusta kahdelle hamsterille, kun kaikki muut lemmikkimme ovat yksineläjiä – ah, paitsi tietenkin pygmihiiripojat pikkuterrassaan. Suuresti kiinnostaa cämpsyjen ryhmädynamiikka, mutta useampaa yksilöä en uskaltanut ottaa. Cämpsyjen maineestakin olen kuullut paljon kaikenlaista, mutta annetaan nyt ajan kertoa.

Hortense, opal

Hortense, opal

p.s. Erikseen otetuista jättijauhomadoista koteloituivat lopulta kaikki kuusi ja viime perjantaina kuoriutuivat viimeiset koppikset!

Ihania vai mitä ;)

Ihania vai mitä 😉