Hulluutta

Edellisestä blogauksestani ei ole kauaakaan (hmmm, se oli eilen). Kotimme vain sattuu olemaan nyt harvinaisen hiljainen, joten on hyvä kirjoittaa. Lisäksi tämän päivän asiat ovat tuoreina mielessä.
Tiedän, että eräs lukija seuraa tätä blogia vain tunteakseen itsensä normaalimmaksi ihmiseksi, jolla on sentään asiat mallillaan – joten tämä on sinulle, Leena 😉

Pakkasin jo edellisenä iltana hamstereiden kuljetuslaatikot valmiiksi, aivan kuten näyttelyyn mennessämme (kyllä, hamstereille on näyttelyitä). Aamulla lähdimme kuitenkin posottamaan Helsinkiin lähinnä veljenpoikani yksivuotiskesteille. Vasta sen jälkeen oli vuorossa hamsterien stadardointikokous (tokihan ne pitää standardoida, jotta voidaan järjestää niitä näyttelyitä :), kun kerran samalla suunnalla liikuimme. En ole edes virallinen kasvattaja, mutta vein kokoukseen neljä sinistä hamsua näytille, jotta sekin väri saataisiin väristandardin piiriin. Samalla pieni sininen Zaffre (Cirruspilvi Salamoi) jäi Elylle.

Tahtomattani aiheutimme melkoista hämminkiä synttärijuhlilla, kun tarkistin kaikkien hamsujen voinnin ajomatkan jälkeen. Tokihan ne piti sisälle raahata sieltä kylmästä autosta. Niistä ”Ei ole todellista, sulla on oikeita hamstereita mukana!”, ”Ai siellä eteisen kangaskasseissa on eläviä eläimiä!”, ”Mitä noi on, ne on sinisiä?!” -huudahduksista ei meinannut tulla loppua. Siinä vaiheessa kun selitin, että nämä ovat oikeastaan menossa kokoukseen, niin porukka repesi täysin. Sain ainakin parikymmentä minuuttia taustoittaa edesottamuksiani. Paikallaolijat pitivät tapausta erinomaisen hilpeänä 🙂

Olihan se kivaa piristää tunnelmaa (entisestään, sillä juhlat olivat oikein mukavat), mutta vaikeaa siinä oli itseään kovin normaaliksi tuntea. Eipä sillä, että se olisi mitään aivan uutta. Kovasti hamstereita ihasteltiin, olihan esillä sinistä lyhyt- ja pitkäkarvaisena, poikasta sekä aikuista. Silti siinä vaiheessa kun eräs ympärilläni olevista alkoi myötäillä tyyliin ”kyllä mä ainakin ymmärrän, koska onhan noi oikeastaan sama kuin kissat tai koirat”, niin tunsin taas tilanteen astetta absurdimmaksi. Jotenkin tuli (vainoharhainen?) olo, että lemmikkien kanssa hääräily on järkevistä ihmisistä ihan ok, kunhan ne ovat kissoja tai koiria. Mutta annappa olla, kun eivät ole.

Työpaikallani sinisten hamsterien kasvatukseni on jo kestovitsi. Mikäs siinä. Jotkut ovat joka tapauksessa ihan aidosti kiinnostuneita, kuten nytkin. Eikä sen niin väliä, vaikkeivät olisikaan toisaalta. Itse tässä on ollut sen verran pitkään mukana, että on jo vaikeaa muistaa miten hullunkurista touhu muiden silmissä on. Tänään sen taas muistin, lukuisten ”tämä on ihan parasta!” -kommenttien myötä 🙂

Standardointikokous meni hyvin, ja aikanaan ensi vuoden puolella meitin Namja (A Werewolf Boy) päässee koristamaan Suomen Hamsteriyhdistyksen väristandardisivua. [Edit 4.11.13 Enemmän selostusta standardoinnista Elyn blogissa ja Vevven blogissa. Elyn postauksen kuvituksena komeilee Namja.]

Samaan hulluuteen (ja edelliseen postaukseen) liittyy sopivasti tänään saamani meili kasvattini Kikan (Cicatrix Vekkimekko) perheeltä. Samalla saan tähänkin juttuun kuvia.
Vähän saapumisensa jälkeen Kikalle nimittäin järjestettiin tervetuliaisjuhlat, eikä mitkään pienet. Paikalla oli kuulemma noin kolmekymmentä ihmistä. Kuulin tästä jo etukäteen pähkinätarjoilua pohdittaessa ja idea on minusta aivan loistava. Ihmiset nyt ylipäänsä juhlivat ihan liian vähän 😉 Kikka oli saanut paljon lahjoja vessapaperirullista juoksupyörään, vaikkei edes näyttäytynyt. FaceBookissa lähetettyyn kiitos korttiin hän oli kyllä poseerannut. Anteeksi, se.

Kikan_terra Kikka Kikan

Mainokset

Hamstereita ja ihmisiä

Maanantaina viimeiset hamsterinnoutajat piipahtivat hakemaan Charmyn (Charmikas Herrasmies). Pojasta tuleekin ensimmäinen ruotsinkielinen kasvattini 😉 Palaute nakertajasta saapui kyllä suomeksi: ”Huomaa selvästi että Charmya on totutettu olemaan ihmisten kanssa. Edellisten kanssa meni tosi pitkään ennen kun antoivat käsitellä itseään joten tämä ihana karvapallero onkin ihan eri kaliperia.”

Charmy uudessa kodissaan

Charmy uudessa kodissaan

Suurin osa poikasten noutajista on palannut poikasten luonteenpiirteisiin vielä myöhemmin ja poikkeuksetta kehuneet pikkuisiaan 😀 Joukkoon toki mahtuu arempiakin tapauksia, onhan se uusi koti iso elämänmuutos vain muutaman viikon vanhalle otukselle. Melkoinen ruljanssi täällä on ollut. Yhden illan aikana on parhaillaan pyörinyt seitsemän ihmistä tutustumassa hamsulaan ja/tai hakemassa poikastaan.

Luna uudessa kodissaan

Luna uudessa kodissaan

Lahjuksiakin olen saanut 😉 Kuivatuista yrteistä suklaaseen ja painetusta tiskirätistä kuvitettuun säilöntä-ämpäriin. Mitään en kyllä odottanut, mutta kaikki menevät hyvään käyttöön. Ihaninta kuitenkin ovat kuvat ja kuvaukset hamsuista, niiden uusista asumuksista ja tuoreista hamsuperheistä (eli perhepotretti kera hamsun). Kasvatukseen kuuluu erottamattomana osana kanssakäynti poikasten uusien omistajien kanssa. Se on joskus aikaavievää kaikkine sopimisineen, mutta ainakin tähän asti poikkeuksetta mukavaa. Lisäksi tällä kertaa syntyi myös hyviä harrastustuttavuuksia jatkoa ajatellen.

Saaralle erityiskiitokset vielä kuivayrteistä, joita lisäämällä saan tehtyä hamsuille hyviä mössöjä pitkään. Alla koekeitokset 🙂 Hänen mukanaan meni Lunan (Calluna Kanervankukka) lisäksi myös Jannu-cämpsy, jolle löytyi näin hieman yllättäin erinomainen loppuelämän koti.

nokkosmosso nokkoslautasilla

Tätä kirjoittaessani Huldan pesästä kuuluu pientä ininää. Taisi rouva Huoleton pyöräyttää poikasensa hieman etuajassa. Tässä cämpsypoikueessa ei liene muutamaa enempää ja ne ovat melkein jo varattu, joten tuskin samanlaista showta tulee… reiluun kuukauteen. Silloin Lumon pitäisi saada omat jälkeläisensä, jos tuo mölli nyt vihdoin tiinehtyi.

Uutta elämää ja kuolemaa

Olisi niin paljon kaikkea kirjoitettavaa, mutta bloginpito meinaa jäädä muun tohotuksen jalkoihin. C-poikaset on nyt rekisteröity, uudet cämpsyt myös, ja valikoima hamsulamme edustajia ilmoitettu Lahden näyttelyyn 27.10. Viime sunnuntaina meillä vierailivat jo Cembalon (Cembalo Syyssateessa) ja Lunan (Calluna Kanervankukka) uudet omistajat tutustumassa. Cembalo menee sijoitukseen Jennille, ja yhdessä valitsimme molemmille mieluisan uroksen. Saaralle taas lähtee Lunan lisäksi Janrik-cämpsymme, joka saanee aikanaan poikansa sinne seuraksi sijoitukseen.

Unohtuikin raportoida, että 29.9. Janrik ja Hulda yhdistettiin samaan asumukseen. Yritin sitä jo edellisenä iltana, mutta Jannun putsattu terra ei kelvannut, vaan piti etsiä molemmille vieras asumus. Jannu on vähän turhankin innokas siippa, joten näkemykseni mukaan sieltä pitäisi olla jälkikasvua tulossa 20. lokakuuta kieppeillä. Jännittää aika lailla, mutta sen kauemmaksi en uskaltanut Huldan tiinehtymistä venyttää. Hortense on nyt alkanut kiriä siskoaan koossa kiinni, ja on oikein soma tyttö sekin. Kafka-sulhonsa saa silti vielä kasvaa rauhassa isoksi pojaksi.

Takaisin C-nakeroihin. Sunnuntaina noudetaan viimeisetkin varatut poikaset, ja sitten meille jää enää Elylle menevä Zaffre (Cirruspilvi Salamoi) ja Charmi (Charmikas Herrasmies). Parin mielenmuutoksen takia viimeksi mainittu jäi yhä kotiin, ja olisi siis vapaana. Tosin ihan mukavaa, että joku pitää meidän Zaffre-pahniksellemme seuraa 🙂 Olen tyytyväinen sekä poikasten luonteisiin, että ulkonäkoon. Parilla pojalla olisi saanut olla aavistuksen tylpempi/pyöreämpi kuono, mutta yhtään pitkäpäistä lapsosta ei enää tullut. Siinä mielessä sukulinja alkaa olla kohdillaan. Aika hyvä otsakin noilla vielä näyttäisi olevan, vaikka Aaria-emän silmät ovat hiukan turhan lähellä toisiaan. Lavender’s Napoleon*-isällä onkin sitten vallan hieno pääkoppa 😉 Toivottavasti näen mahdollisimman montaa poikasta jatkossa, niin voin seurata mihin suuntaan ne kehittyvät!

4.12.2011 - 7.10.2013

4.12.2011 – 7.10.2013

Sitten se ikävin asia. Pieni suuri miehemme Lavender’s Gummy Bear, Nallekarkki eli Naksu löytyi maanantai-aamulla kuolleena rakkaan juoksupyöränsä vierestä. Saattaa olla, että sydän petti tai sitten viime viikkojen nopea kuihtuminen koitui ystävämme kohtaloksi.
Nallekarkki toi meille hamsterit taloon ja muutti oman käsitykseni koko hamsterikunnasta. Vielä edellisenä iltana tämä valloittava pappa kävi juoksentelemassa puuhapaikalla, oli oma innokas itsensä ja söi hyvällä halulla tuoreruokaansa. Vaikka Naksun elinikä oikeastaan ylitti odotuksemme, oli sen äkillinen poismeno silti yllätys. Omaa jälkikasvua tämä herra ei saanut emän suvussa ilmenneen perinnöllisen sairauden vuoksi. Kuitenkin velipuolensa Napoleonin poikaslauma edustaa hienosti setänsäkin ulkomuotoa ja ystävällistä luonnetta. Nallekarkki sai elinaikanaan KuMat sekä turkista, että luonteesta, eikä suotta.
Aamukiiressä tytär siinä vielä valmisteli Naksulle pienen pahvirasian viimeiseksi lepopaikaksi, ja päivemmällä äitini hautasi sen mökilleen. Ensi vuonna siihen kohtaan istutetaan köynnöshortensia.

C-poikasista kuvia ynnä muuta

Milloinkaan aiemmin poikasilla ei ole ollut näin paljon etukäteisvaraajia. Nyt ei ole enää kuin ehkä yksi uros vapaana, sekin sellainen jota olen harkinnut sijoitukseen. Poikaset alkavat lähteä ensi viikolla, joten laitetaanpas vielä poikaskuvapostaus teille kaikille ihasteltavaksi 😉 Klikkaamalla saat isommat versiot näkyviin.
CustomCasanova

Vaikka poikaset nahistelevat jonkin verran keskenään, niin kokonaisuudessaan nämä ovat olleet helpoimpia käsiteltäviä ikinä. Meinaavathan ne käsistä säntäillä, eikä niiden pyydystäminenkään mitenkään helppoa ole. Kuitenkin ne ovat uteliaita kun käden pistää terraarioon, eivätkä ala hätääntyneenä rääkymään nostettaessa. Sylissä nuo rauhoittuvat yleensä nopeasti. Ehkä se johtuu siitä, että nämä ovat ensimmäiset oman kasvattini poikaset.
CampanulaCappuccino
Aaria-emä on ollut varsin suvaitsevainen minun touhujani kohtaan sillloinkin kun siirtelen mökkiä terraa putsatessa tai pengon poikasia esiin puruista käsittelyä varten. Pikemminkin minulla on ollut Aariasta riesaa, koska siinä touhutessani se koittaa heti kiivetä kättä pitkin ulos. Ilmeisesti emosella olisi tarvetta pienelle vapaalle…
CadillacCamembert
Poikaskyselyjä on tullut tasaisesti parin-kolmen päivän välein koko ajan. Kivankuuloisia koteja tuntuu olevan odottamassa, joukossa on useita kokeneita hamsteriharrastajia. Myös Velhon jälkikasvusta tulee ainakin yksi Vantaalta Turkuun Lahden näyttelyn yhteydessä, koska kyseiselle naaraspoikaselle löytyi täältä varaaja. Hänelle muodostuu hamsterinmentävä tila tässä hiukan myöhemmin, joten lupauduin pitämään poikasta marraskuun puolelle. Oikein mukavaa, sillä näin saan tutustua edes yhteen Velhon jälkikasvusta hieman lähemmin. Meille ei tällä kertaa syntynytkään kuin kolme naarasta.
CharmiCembalo
Poikasten käsittelyyn kuluu melkoisesti aikaa iltaisin, mutta aivan ihanasti tytär ja siippa ovat olleet apuna. Nyt alkaa luonne-erojakin jo näkyä. Pari poikasista on aivan mahdottomia elohopealapsia, kun taas muutamat jopa torkkuvat kämmenellä Pikkarainen sininen Cirruspilvi on silminnähden hitaammin kehittynyt kuin muut, mutta ottaa sen takaisin melkoisella kukkoilulla ja nahistelulla, vaikka päätyykin usein altavastaajaksi.
Cirrus

Viikkoiset ceet

Nyt ne ovat viikon ja pari päivää vanhoja. Siis nuo mökissään satunnaisesti rääkkyvät pötkylät, Aarian C-lapset. Tämä on ihanaa aikaa, kun poikasten värit alkavat hahmottua ja ensimmäinen pääkin pilkisti jo ulos pesästä. Tytär sen huomasi. Kohta olemme taas naama terran lasissa koko perhe hyssyttelemässä toisiamme 🙂

viikkoiset_ceet

Aaria aika herkästi noita pienokaisiaan kanniskelee, putsaa ja tohottaa. Pari päivää sitten oli ilmeisesti sattunut vahinko… Kuulin melkoisen rääkäisyn kopista, ja siellä oli yksi poikasista kylki auki. En tiedä miten se oli tapahtunut, mutta onhan noilla paperinohut iho aluksi. Poikasen selässä oli selvästi naarmu emon etuhampaista ja kyljessä roikkui ihoriekale. Haava näytti varsin pahalta, vaikkei vuotanutkaan. En uskaltanut putsailla ohutta ihoa millään, joten jäin tarkkailemaan tilannetta. Onneksi en mitään tehnytkään, sillä kylki on parantunut hienosti. Ainoastaan suunnilleen lonkan kohdalla jäi vähäksi aikaa pieni patti jäljelle rullautuneesta ihosta. “Patille” on jo tiedossa mukavankuuloinen lemmikkikotikin, joten hyvältä sen tulevaisuus näyttää.

"Patti" 9 vrk - tapaturmasta on jäljellä vain pieni arpi lonkan kohdalla

”Patti” 9 vrk – tapaturmasta on jäljellä vain pieni arpi lonkan kohdalla

Viisi lapsosista on ilmeisesti mustia, pikku “Patti” yksi näistä. Muut ovat lähinnä suklaita ja ilmeisesti vain yksi diluutti. Yhtä mustista luulin ensin siniseksi, mutta ko. poikanen taitaakin olla hopeamusta. Se tarkoittaisi, että ainakin toisella vanhemmista on hyvin peittyvä hopea-alleeli. Suklaita olisi varattuna jo useampikin, joten sille värille löytyy hyvin ottajia. Itselleni odotan laventelia jatkojalostusta ajatellen. Mahdollisuuksien rajoissa on, että tuo diluutti olisi laventeli. Toivon kovasti myös Patin mustien sisarusten löytävän oman hyvän kotinsa! Nämä poikaset ovat kaikki pitkäkarvaisia, ja ainakin omasta mielestäni juuri mustat pitkäkarvaurokset ovat hurmaavia vaaleanharmaine alusvilloineen. Naaraat tosin tuntuvat pysyvän paremmin pikimustina.

Isä Lavender's Napoleon*

Isä Lavender’s Napoleon*

Velho tulee ensi viikonvaihteessa takaisin onnistuneelta riiuureissultaan (7kpl mustia nakeroita Vantaalla – ks. myynti-ilmo, emä lk musta Ariel Atom). Sitten saa alkaa pohtimaan Lumon sopivaa uudelleenastutusaikaa. Samalla kyydillä pitäisi tulla sulhot cämpsysiskoillemme, mutta näistä kavereista myöhemmin lisää. Saattaa tulla mielenkiintoinen poikassyksy kaikenkaikkiaan 😀

Jalostustavoitteista

Joskus olen tästä aiheesta kirjoitellutkin, mutta lyhykäisesti: tavoitteenani on kasvattaa pitkäkarvaisia syyrialaisia väreissä sininen, suklaa ja laventeli. Jossain vaiheessa saattaa tulla laikkua mukaan kuviona.
Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, syrkkiemme koon kanssa on haasteita. Varsinkin pään suhteellinen koko ruumiiseen nähden, sekä silmien ja korvien sijoittuminen korostunevat jatkossa jalostustavoitteissa. Ei tämä kuitenkaan ihan niin ryppyotsaista puuhaa ole miltä äkkiseltään kuulostaa 😉

Menipä väsäämiseksi, mutta nyt laitoin oikein kuvamuotoon tämän tarkkaan harkitun C-poikueemme (Ks. alla. Huom! Klikkaa isommaksi.)

Ylinnä olevat kaksi hamsua tuottivat A-poikueen, josta Velho (Arkkivelho Abrakadabra) nyt jatkaa sukua luonamme. Velho ja Lumo (Wonderland’s Lumierè) muodostavat siis seuraavan sukupolven ja seuraavan rivin. Niiden alla on lueteltuna lähes kaikki mahdolliset C-poikasten geno- ja fenotyypit. Elyn kirjoituksesta on varmasti apua tämän tulkkaamisessa, jos genetiikka ei ole kovin tuttua. Kysyä saa 😉

C-poikueen_jalostus

 

Hienot olivat siis suunnitelmat C-poikueen osalta, mutta toisin kävi. Lumon laskettu aika oli ja meni, mutta poikasia ei pesästä löytynyt. Laskettua aikaa seuranneena aamuna emo näytti olevan edelleen tuhdissa kunnossa, ja samana iltana vaikutti hoikistuneen.
Joko sillä on ollut vahva valetiineys (tosin se harvoin kai kestää näin pitkään) tai sitten poikasissa on ollut jotain vikaa ja/tai ne ovat syntyneet kuolleena. Siinä tapauksessa emo on syönyt ne. Näin saattaa kuulemani mukaan joskus käydä, eikä siitä välttämättä aina jää jälkiä.

Lumon kantoaika oli kaikenkaikkiaan epäselvempi kuin edellisten poikueidemme kohdalla, mutta kyllähän tytsyllä paino nousi. Vähän ruokahaluton Lumo oli pari viimeistä päivää, mikä vaikutti tuossa kohdin kummalliselta. Nyt se on ihan virkeä ja reipas, mikä toki on tärkeintä.

Samantien laitoimme toisen pitkään plänäillyn eli D-poikueen tulemaan (josta toivottavasti tulee nyt siis C-poikue). Pk suklaa Aaria Alkusointu astutettiin perjantaina Lavender’s Napoleonilla (pk musta, kantaa b- ja d-alleeleja), kun kerran kiima oli sopivasti päällä ja jäimme ilman Lumon poikuetta. Kovin jo odotetun pesueen syntymään menee taas se n. 16 vrk, joten laskettu aika olisi nyt 8. syyskuuta. Poikasista odotetaan mustaa, suklaata, sinistä ja toivottavasti tulisi jo sitä laventeliakin!