Syrkkirintamalla ei mitään (uutta)

Sain jo pariin kertaan kommentteja tämän blogin hiljaisuudesta, mutta hiljaista on ollut kasvatusrintamallakin. Syrkeillä on nyt kolmen eri naaraan astutukset jääneet turhiksi, eikä tähän mennessä niin ole käynyt kertaakaan. Aina odottelen sen pari viikkoa josko edes pieni pesue tulisi hoikista emoista huolimatta, sillä en halua useampaa poikuetta päällekkäin. Tämä on johtanut siihen, että naaraamme alkavat olla poikasiän loppupuolella, Tellua (Eileithyia) lukuunottamatta.

suklainen Tellu, kohta 6kk

suklainen Tellu, kohta 6kk

Lumo (Wonderland’s Lumière) jäi nyt vallan ilman poikasia, koska se täyttää 1v. viikon kuluttua. Kymmenkuinen Aaria (Aaria Alkusointu) ehtisi juuri ja juuri saada toisen poikueensa, jos nyt heti tärppäisi. Balin (Balladi Iltahämärässä) 8,5kk astutin myös toistamiseen, sillä sen edellinen pesue oli todella pieni. Tämä siksikin, että pk sininen uroksemme Otto (Lavender’s Omen) on jo reilusti yli vuoden. Niillä on samaa sukua taustalla, joten yhdistelmä ei ole mitenkään täydellinen. Muita vaihtoehtoja ei juuri ollut, sillä jos Tellu tekee poikasia, se tekee ne Velhon (Arkkivelho Abrakadabra) kanssa. Velho on kiistatta hienoin meillä koskaan olleista uroksista, vaikka se ei murtuneen häntänsä vuoksi voi ulkomuotosijoja saadakaan.

Kahdesta viimeisestä poikueesta meille ei ole jäänyt naarasta kotiin ollenkaan. C-poikueessa ei yksinkertaisesti ollut sopivia, ja D-poikueestakin jäi väriltään harvinaisempana uros Droidipoika. Droidia ei edes olisi voinut antaa minnekään, sillä se oli tyttäreni lellikki jo ennen kuin avasi punaiset silmänsä. Jännää muuten, että pentu ei ole geneettisesti punasilmäinen, siis p-alleelin kantaja. Sen silmät saavat erikoisen värinsä ilmeisesti diluutti + laikukas -yhdistelmän aiheuttamana. Tätä olisi mielenkiintoista tutkia tulevina vuosina, jos saan  ko. linjan pysymään elossa. Tällä hetkellä ”omat” linjani ovat lähinnä Velhon ja Droidin varassa. Jälkimmäinen on lisäksi pitkäpäinen otus, mutta toivon sen tulevan isäänsä ja vain kehittyvän myöhään.

Droidi melkein paikoillaan

Droidi melkein paikoillaan

Pyrkimyksenäni on edelleen kasvattaa lähinnä sinisiä & pitkäkarvaisia syyrialaisia, mutta pitää myös suklaa-väri ja laikukkuus tuossa rinnalla. Tähän mennessä kussakin poikueessa on ollut 0-2 kutakuinkin tarkoitukseen sopivaa poikasta, johon on ollut tyytyminen, eikä yhtään nappiosumaa Velhon jälkeen. Se johtaa helposti tilanteeseen, jossa hamsterin standardinmukaisuus jää harvinaisemman värin säilyttämisen  jalkoihin.

Fiilikset ovat ”kaksi askelta eteenpäin, yksi taaksepäin” parhaimmillaankin. Siksi odotan Balin täyssinistä pk-poikuetta pelonsekaisella innolla – hieman turhan korkeasta sukusiitosprosentista (7%) huolimatta ja takia. Korkea prosentti saattaa paitsi tuoda esiin peittyviä sairauksia, myös jättää jälkeläiset pienikokoisiksi. Bali ja Otto ovat kuitenkin, paitsi täysin terveitä ja hyväluonteisia, myös melko isokokoisia. Lisäksi ne ovat sen verran vanhoja, että mahdollisten perinnöllisten ongelmien olisi jo luullut tulleen esiin. Jos nyt olisi hiukankaan onnea matkassa ja Bali saisi edes keskisuuren poikueen, pääsisin vihdoin valitsemaan niistä tyypiltään parhaan. Lisäksi näitä on kyselty Tanskaa ja Brittejä myöten. Sinisten sisäsiittoisuus kun ei ole vain paikallinen pulma, vaan yleensä minkä tahansa uuden värin tai turkkimuunnoksen ongelma.

Onneksi meillä on kasvamassa pieni hiiren näköinen Wonka (Tarinan Blue Wonder) tuontivanhemmista. Lisäksi Littoisten näyttelyn yhteydessä meille on tulossa Elyltä normaali umborous naaras Lana (Royale Bouquet Lana), jolla myös on sinistä taustaa. Tällä erää kuitenkin odottelemme Balin pyöristymistä.

Wonka vauhdissa

Wonka vauhdissa

Lana, (c) Ely Vihavainen

Lana, (c) Ely Vihavainen

Kuinkas sitten kävikään

Toissapostauksesta unohtui kokonaan kuvasarja meidän cämpsyparistamme, ja nyt tämäkin jäi ”pöytälaatikkoon” puolivalmiiksi. Tunkasen sen kuitenkin ajallisesti oikealle paikalleen marraskuulle. Niin, siis Jannu (Peppermint’s Janrik) & Hortense, olkaa hyvät! Oikeastaan Jannua tässä yritin kuvailla, koskapa tuo pienen syrkin kokoinen otus ahtautui koomisesti nukkumaan pikkaraisen puumökin yläkertaan 🙂

jannu_kurkkaa

Jannu_k_Hortense

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin...

Tässä vaiheessa alkaa ihmetellä miten Jannu ylipäänsä mahtui mökkiin…

Useimmiten Jannu tapasi nukkua juoksupyörässä, ja vielä Hortensen lempparijuoksupyörässä, mistä frouva ei tokikaan pitänyt. Nyt sulho tosin jo palasi Saaralle. Yhtälö meillä muodostui liian vaikeaksi, kun äijän piti olla dieetillä ja tulevan emon kuitenkin saada ravitsevaa ruokaa. Noh, Jannuhan veti eukonkin annokset kupuunsa. Toivottavasti seuraava cämpsypoikueemme kuitenkin ehti saada alkunsa [Kyllä sai ja seitsemän rääpälettä peräti 😀 toim.huom]

Syyrialaisnaaraamme Balladin pikkupoikueen värijakauma taasen tuotti iloisen yllätyksen 🙂 Pesässä köllii yksi musta laikullinen, kaksi sinistä ja yksi sininen laikullinen! En uskonut Skunkin tuottavan sinistä lainkaan, sillä sen isä on “vain” diluuttikantaja, mutta näin sitten kävi 😀 Nyt sydän syrjälläni seuraan noiden kasvamista. Viikko vielä on kriittisintä aikaa.

Näitä syrkkipikkuisia ei juuri tarvinnut kaupata, kun poikue oli melkeinpä varattu etukäteen. Toivottavasti seuraavasta tulisi taas hiukan isompi sakki, vaikkakaan yli kymmenen ei tarvitse päästä. Eiköhän sitten ole Aaria taas vuorossa ja heitän hanskat tiskiin Lumon kanssa. Harmi, sillä meille on tulossa (lainaan?) laventeli-uros. Kaipa se  yhdistetään Tellun kanssa, vaikka Velho nyt jääkin ilman morsiota. Mutta kukas Namjan pariksi jää. Hmmm…

Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Naaraista

Tämä sopiikin hyvin juhannusteemaksi 😉 Yleensä tulee kirjoiteltua noista meidän naaraistamme lähinnä jalostusnäkökulmasta tai esimerkinomaisesti. Ajattelinkin nyt vaihteeksi kirjoittaa niistä ihan muuten vain. Siinä missä uroksemme ovat edustaneet yhtenäistä musta-sininen-suklaa-laventeli -linjaa, tytöistä löytyy soopeli, luonnonvalkoinen, samppanja, musta, suklaa ja (nyt sentään) sininenkin. Lue loppuun

B-ikkuiset

Lapset sen kun kasvavat, ihmis- ja hamsteriversiot. B-poikue (hamstereita 😉 pääsi juuri siihen ikään, että urokset piti erottaa omaan terraansa. Siinä ne nyt elelevät muutaman päivän ennen kuin muuttavat eteenpäin, pois viikonvaihteen lastenkutsujen melskeestä. Osa poikueesta menee sovitusti Faunatar-eläinkaupan kautta myyntiin. Myyntiä edeltää aika myymälän takahuoneen tilavissa terraarioissa tyttö- ja poikaporukassa. Nyt muuttavat sisarukset pysyvät siis vielä yhdessä tutustumassa maailmaan. Kotiin jää enää muutama etukäteen varattu poikanen, yksi vain lemmikiksi ja neljä myös kasvatukseen. Lue loppuun