Nukkukaa rauhassa rakkaat

Harvemmin tulee kirjoiteltua hamstereidemme kuolemasta, vaikka se on käynyt tutuksi näinkin lyhytikäisten lemmikeiden kanssa. Isoin kolaus pitkään aikaan oli Velhon jälkeläisen, nuoren Symppiksen (Wannabe Syntisen Kaunis Mies) menehtyminen juuri joulun alla. Mitään käsitystä kuolinsyystä ei ole, se vain löytyi kerälle käpertyneenä. Emme lähettäneet ruumista Eviraan kuolinsyytutkimukseen, sillä Symppis ei ollut ehtinyt tehdä jälkikasvua eikä muita hamstereita vaivannut mikään. Nyt sitten meillä ei ole lisääntymisikäisiä suklaalinjan syrkkejä kuin Harha (A. Harhaluulo).

SymppisSyys

Seuraavaksi ikiuneen nukahti Skunkki-pappa (Skunk Anansi), tosin odotetusti. Se oli yli kaksivuotias ja hidastunut toimissaan jo ajat sitten. Lohdukkeeksi jäi Skunkin poika Droidi ja pian syntyneet lapsenlapset.

SkunkkiPappa

Sen sijaan juuri 2v. täyttäneen Aarian (A. Aaria Alkusointu) kuolema oli jonkinmoinen yllätys. Lähinnä siksi, että rautarouva oli loistavassa kunnossa eikä näyttänyt päivääkään yli vuotiaalta. Rouva oli toimelias itsensä viimeiseen iltaan asti.
Olimme ottaneet tavaksi päästää Aarian häkistään puuhailemaan iltaisin ja Aaria oli ottanut tavaksi pakata poskipussit täyteen pesämateriaalia ja jyviä sitä silmällä pitäen. Yhtenä iltana se kuitenkin löytyi juoksupyöränsä vierestä, noro vaahtoa suupielessään. Siippa sen siitä löysi ja kantoi yläkertaan luokseni tippa silmässä. En aluksi edes tajunnut Aarian olevan kuollut, niin elävältä se yhä näytti. Luulen sen kuolleen jonkinmoiseen kohtaukseen, sillä muutama kuukausi sitten Aaria kärsi oudoista tärinöistä. Kesken normaalien touhujen hamsteri nytkähti pariin otteeseen, heittäytyi kumolleen ja näytti tasan kuolleelta. Säikähdin valtavasti, etenkin kun hamsteri heräsi eloon sitä nostaessani. Nämä oireet kuitenkin menivät ohi. Lähestulkoon unohdin koko tapaukset, kunnes Aarian eräällä tyttärellä raportoitiin samanmoisia oireita.  Samalla lailla kuolleena löytyi aikoinaan myös Aarian oma emo, ihana Sateenkaaren Illuusia. Sillä en kuitenkaan koskaan havainnut mitään kohtauksia. Nämä voivat kertoa jostain pitkäaikaissairaudesta (epilepsia?) tai olla vaikkapa sydänoireita. Nyt lluusian ja Aarian linja jatkuu meillä Tropin (A. Entropia) ja sen pojan Harhan muodossa.

Aaria_2v
Lopuksi vielä pyyntö: toivoisin yhteydenottoja A, C, E ja H-poikastemme omistajilta mahdollisista oudoista kohtauksista!

Mainokset

Sateenkaaren tuolla puolen

Juuri kun pääsin kirjoittamasta näistä vanhuskuolemistamme, niin Illuusia-mamma (Sateenkaaren Illuusia) menehtyi 27.6. vuoden ja 9kk iässä. Vaikka toki ikääkin oli, niin tämä oli silti jonkinmoinen yllätys – sen verran reipas ja tomera Illu oli loppuun asti. Vielä edellisenä iltana juoksupyörä kulki kuten ennenkin. Seuraavaksi löysin mamman ikiuneen nukahtaneena pää koivunoksan alla.
Illuusia haudattiin mökillemme köynnösruusun viereen. Siihen kun avautuu täsmälleen samanväriset kermanvaaleat kukat, aivan pian.

Näin reippaasti mamma vetäisi puuhalaatikon herkut ja pehmikkeet poskipusseihin vielä pari päivää ennen menehtymistään

Näin reippaasti mamma vetäisi puuhalaatikon herkut ja pehmikkeet poskipusseihin vielä pari päivää ennen menehtymistään

Illuusia 9kk

Illuusia 9kk

Täytyy myöntää, että tämä kermanvalkea mummeli on ollut oma lellikkini jo pitkään. Tuppaan muutenkin kiintymään erityisesti juuri näihin persoonallisiin ja usein hankaliinkin naaraisiin, jotka kuitenkin leppostuvat ajan mittaan – olematta yhtään vähempää persoonallisia. Illuusian tytär Aaria (Alkemistin Aaria Alkusointu) omaa vähän samoja piirteitä kuin emonsa, mutta se ei ole juurikaan rauhoittunut iästään (1v 4kk) huolimatta. Toisaalta kiva niin, ainakin rouvassa riittää virtaa 😉

Kohta vuoden täyttevä Telluusia (Tellu, Eileithyia) sen sijaan istuksii usein juoksupyörässään olohuoneen terrassa meitä katselemassa. Silloin kun malttaa olla tunkematta koko terraarion purumäärää rakkaan puulaatikkonsa alle. Valitettavasti neiti pissii lootansa nurkkiin, joten kohta täytyy hakea torilta uusi tomaattilaatikko. Vinkkinä muuten, että monet torimyyjät antavat niitä mielellään ihan ilmaiseksi 😀 Viimeksi olisin saanut ”vaikka kaikki”, mutta tyydyin kolmeen 😉Tellu1v Tellu_1v2

Pieneksi piristykseksi vielä kuvasarja Aaria-rouvan uudesta kodista. Illuusian menehdyttyä Alkemistin Droidipoika peri sen puulinnahäkin, joten kuvan Duna Fun jäi vapaaksi. Siihen sisustin vilkkaalle Aarialle asumuksen, jota se tuntui kovasti arvostavan. Koskaan rouva ei ole ollut niin paljon hereillä päiväsaikaan!Aarian_duna1 Aarian_duna2 Aarian_duna3

E-poikue esiintyy

Pitkän ja hiukan turhauttavan talvihiljaisuuden jälkeen syrkkirintamalla tapahtui, kun Aaria sai toisella yrittämällä uuden poikueen 1.2.2014. Aarian ensimmäinen pesuehan syntyi viime syyskuussa ja kauan ajattelin sen jäävän ainoaksi. Kun Lumo ei kuitenkaan saanut poikasia lainkaan, sen laventeli-sulho Ara (Diamantens Aragon) vaihtui Aarian siipaksi.

Ara-uros

Ara-uros

Lumolle kuuluu kuitenkin hyvää, sillä se sai kivan lemmikkikodin ihan lähipiiristä 🙂 Se onkin ainut naaraspuolinen kodinvaihtajamme. Tämä yllättävä ja taustaltaan ikävä käänne tapahtui, kun tyttäreni ystävällä ollut kasvattinaaraani (Bananarama soi jälleen) kuoli taannoin nopean laihtumisen jälkeen. Nyt mietityttää mitä ihmettä sille kävi, koska sen syöminen ja juominen pysyivät normaalina lähtöpäivään asti. Joka tapauksessa Lumo meni täyttämään kaivatun lemmikin jättämään paikkaa. Lumo-pallo onkin kasvanut varsin hienoksi hamsuksi villin nuoruutensa jälkeen.

Sekä Lumon, että Aarian isät ovat laventeleita, joten kyseisen värin jahtaus jatkui. Laventeli ei itse asiassa ole mikään huikaisevan kaunis väri, vaan lähinnä erikoinen. Mielestäni se on kuitenkin hillityn tyylikäs sekoitus sinertävää ruskeaa 😉 Lisäksi niitä on Suomessa vain muutama ja olisi mukavaa nähdä värin säilyvän. Siksi meillä noita suklaitakin on sinisten lisäksi. Laventelin geneettinen koodi on aaddbb, eli musta suklaalla ja diluutilla maustettuna. Mausteista juolahti muuten mieleeni, että Aran ominaistuoksu on kovasti kanelinen. Ihanaa vaihtelua noille säännöllisesti lemahteleville naaraille 😛

Aaria synnytti varhaisena lauantaiaamuna. Olin siinä lähettyvillä sattumoisin ja pelästyin pahanpäiväisesti. Pesän suulta nimittäin näkyi vain kuolleita poikasia. Kun synnytys vaikutti kuitenkin olevan ohi, uskalsin hetken päästä tarkistaa kokonaistilanteen. Loppujen lopuksi terraariosta löytyi (enää) kaksi elotonta pienokaista ja syvemmältä pesintämökin uumenista sentään jotain hyvin vaaleanpunaista ja elävää. Aaria voi onneksi hyvin.

Mamma-Aaria vaikutti sen verran hermostuneelta, että palasin pesälle vasta muutaman päivän kuluttua. Pienokaisten pigmentti oli alkanut jo muodostua, mutta edelleen kaksi poikasta olivat aivan vaaleanpunaisia. Aloin aavistella pahaa. Viikko sitten totesin pelkoni käyneen toteen – meillä on cremejä 🙂

Mustapohjaisten värien kasvatuksessa creme on jonkinmoinen peikko. Creme-taustan (tai sen mukana kulkeutuvan feomelaniinin) sanotaan aiheuttavan mustan värin ”pilaantumisen”, sillä usein mustat eläimet alkavat rusehtaa vanhetessaan. Tämä pätee myös siniseen, mutta suklaassa vaikutus jää piiloon. Tiesin kyllä molempien vanhempien kantavan cremeä (eli e-alleelia), joten aivan totaalinen yllätys tämä ei ollut. Vaikka Aran suku näyttää varsin mustalta, se sai jo edellisessä poikueessaan aikaan karamelleja (eebb). Silti valinnanmahdollisuuksia ei juuri ollut, koskapa en halua aloittaa noiden peittyvien alleelien kokoamista alusta asti uudestaan, sukupolvi kerrallaan.

Cremepoikasemme eivät ole fenotyypiltään cremenvärisiä, sillä suvussa kulkee myös hopeaa (Sg-alleeli). Koska ne kuitenkin väistämättä ovat geneettisesti ruskeasilmäisiä (b-alleeli) ja 50% todennäköisyydellä diluutteja (d-alleeli), on sekoitus… mielenkiintoinen. Nyt pariviikkoisina ne ovat kauttaaltaan valkoisia korviaan myöten. Silmät alkoivat aueta tänään – ja ne ovat punaiset! Mistä ihmeestä se mahtaa tulla. Emän suvussa on kyllä punasilmäisyyttä (p-alleeli) jossain huitsin tuutissa, mutta isän papereissa sitä ei näy ollenkaan. Saattaa siis olla, että tämä on taas tuon uuden tuttavuuden eli diluutin aiheuttama ilmiö, hieman kuten edellisen poikueemme punasilmäisellä Droidipojalla.

Jos siis jollain olisi kiinnostusta lähteä kasvattamaan diluutticremejä, niin siinä saattaisi hyvinkin olla tutkimussarkaa. Ainakin nämä kaksi ovat jo vieneet kaikkien lasten, sekä omien että kyläilijöiden, sydämet poikkeuksellisella ulkonäöllään ja vilkkaudellaan.

Alinna laventeli, oikealla pari suklaata ja ylinnä toinen pikku kummajaisistamme.

Alinna laventeli, oikealla pari suklaata ja ylinnä toinen pikku kummajaisistamme.

Pieniä poikueita

Tiesin, että tämän kasvatusharrastukseni aloitus meni aivan liian hyvin. Hamsterit tulivat kerralla tiineiksi, poikuekoot olivat (turhankin) isoja ja toivomiani värejäkin syntyi. Syksyn tullen koitti todellisuus. Viimeisessä isossa C-poikueessa ei tullut lainkaan toivomaani laventelia, mutta se oli pikkujuttu. Enemmän harmittaa, ettei komea samppanjanaaraamme Lumo tule millään tiineeksi. Ensimmäinen pikkuinen cämpsypoikue tuli helposti, mutta yhtään urosta emme siitä saaneet. Nyt innolla odotetussa Balladin pesueessa poikasia on – neljä. Toivottavasti kaikki pikku piipertäjät selviävät, ja saamme taas tohinaa taloon (aivan kuin sitä ei muuten olisi 😉

Tietenkin tärkeintä on, että naaraat ovat selviytyneet synnytyksistään hyvin ja poikaset ovat olleet terveitä. Balladin vuorokaudella yliajalle mennyt tiineys huoletti, mutta synnytys käynnistyi ilmeisesti viidennentoista päivän puolella. Nyt jännätään selviytymistä, värejä ja sukupuolia – siinä järjestyksessä. Bali ei juuri poistu pesästä, ja siis pitää hyvin jännitystä yllä.

Monelle poikaskyselijällä joutuu tällä haavaa sanomaan, ettei heidän haluamaansa hamsupienokaista nyt löydy. Elämää sekin. Koska Lumo ei lisinyt, niin olen harkinnut Aarian pennuttamista toistamiseen. Paristakin syystä: se kantaa laventelia ja pärjäsi viimeksi hyvin emona. Vaikka vielä kuukausi sitten olin huolissani Aarian laihuudesta, niin sen kunto koheni nopeasti oikealla ruualla ja turkki kiiltää taas. Ai, onhan myös kolmas syy: Aaria olisi oiva kumppani komeaksi kasvaneelle Namjallemme (A Werewolf Boy).

Se syrkeistä ja nyt campbelleihin 🙂 Hulda tyttärineen muodostaa pontevan, kihisevän ja joskus kähisevänkin lauman, jonka edesottamuksissa riittää seuraamista. Tyttöjen nimiksi tulivat Nonparelli, Pumpernikkeli ja Tuulihattu. Jos olisi tilaa isommalle terralle, pitäisin nuo kaikki kotona. Kun ei ole, niin olen päättänyt pistää norretytöt myyntiin – vain yhdessä! Joku saa niistä oivat katselu- ja käsittelylemmikit 🙂 Näyttelyissäkin pärjännevät, jos tuo niskasta suhruinen selkäjuova korjaantuu. Lemmikille se taas ei ole minkäänmoinen haitta.

Pumppis_09112013

Pumpernikkeli ja Tuulihattu näyttävät melko samalta, vaan tuntuvat kädessä ihan erilaisilta. Tuulihattu on hoikempi ja jotenkin ”löysempi”, kun taas Pumppis on jäpäkkä pallo. Se on myös kipakampi kuin rauhallinen ja hieman arka siskonsa. Puremiset näiltä ovat jääneet lapsuuteen, vaikka cämpsyt nyt tykkäävät kokeilla hampaillaan kaikkea; hieman sormea, mattoa, kaapinkulmaa jne. Ilman vaurioita kuitenkin.

Cämpsyt söivät pienen hetken omaa kääpiöhamstereille tarkoitettua spessuruokaansa, mutta tästedes saavat samaa kuin syrkitkin. Sekoitin taas uuden annoksen Rodosta, Rapunzelista, härkäpavuista, litistetystä herneistä, johanneksenleipäpuun hedelmistä sekä valmiista lintujen maapähkinä-auringonkukka-kaura -rouheesta. Nyt ainoastaa pygmihiirut syövät eri siemenseosta, nimittäin kanarialinnuille tarkoitettua 😉 Se sopii hyvin niiden pienille hampaille.

ruokasanko

Viikkoiset ceet

Nyt ne ovat viikon ja pari päivää vanhoja. Siis nuo mökissään satunnaisesti rääkkyvät pötkylät, Aarian C-lapset. Tämä on ihanaa aikaa, kun poikasten värit alkavat hahmottua ja ensimmäinen pääkin pilkisti jo ulos pesästä. Tytär sen huomasi. Kohta olemme taas naama terran lasissa koko perhe hyssyttelemässä toisiamme 🙂

viikkoiset_ceet

Aaria aika herkästi noita pienokaisiaan kanniskelee, putsaa ja tohottaa. Pari päivää sitten oli ilmeisesti sattunut vahinko… Kuulin melkoisen rääkäisyn kopista, ja siellä oli yksi poikasista kylki auki. En tiedä miten se oli tapahtunut, mutta onhan noilla paperinohut iho aluksi. Poikasen selässä oli selvästi naarmu emon etuhampaista ja kyljessä roikkui ihoriekale. Haava näytti varsin pahalta, vaikkei vuotanutkaan. En uskaltanut putsailla ohutta ihoa millään, joten jäin tarkkailemaan tilannetta. Onneksi en mitään tehnytkään, sillä kylki on parantunut hienosti. Ainoastaan suunnilleen lonkan kohdalla jäi vähäksi aikaa pieni patti jäljelle rullautuneesta ihosta. “Patille” on jo tiedossa mukavankuuloinen lemmikkikotikin, joten hyvältä sen tulevaisuus näyttää.

"Patti" 9 vrk - tapaturmasta on jäljellä vain pieni arpi lonkan kohdalla

”Patti” 9 vrk – tapaturmasta on jäljellä vain pieni arpi lonkan kohdalla

Viisi lapsosista on ilmeisesti mustia, pikku “Patti” yksi näistä. Muut ovat lähinnä suklaita ja ilmeisesti vain yksi diluutti. Yhtä mustista luulin ensin siniseksi, mutta ko. poikanen taitaakin olla hopeamusta. Se tarkoittaisi, että ainakin toisella vanhemmista on hyvin peittyvä hopea-alleeli. Suklaita olisi varattuna jo useampikin, joten sille värille löytyy hyvin ottajia. Itselleni odotan laventelia jatkojalostusta ajatellen. Mahdollisuuksien rajoissa on, että tuo diluutti olisi laventeli. Toivon kovasti myös Patin mustien sisarusten löytävän oman hyvän kotinsa! Nämä poikaset ovat kaikki pitkäkarvaisia, ja ainakin omasta mielestäni juuri mustat pitkäkarvaurokset ovat hurmaavia vaaleanharmaine alusvilloineen. Naaraat tosin tuntuvat pysyvän paremmin pikimustina.

Isä Lavender's Napoleon*

Isä Lavender’s Napoleon*

Velho tulee ensi viikonvaihteessa takaisin onnistuneelta riiuureissultaan (7kpl mustia nakeroita Vantaalla – ks. myynti-ilmo, emä lk musta Ariel Atom). Sitten saa alkaa pohtimaan Lumon sopivaa uudelleenastutusaikaa. Samalla kyydillä pitäisi tulla sulhot cämpsysiskoillemme, mutta näistä kavereista myöhemmin lisää. Saattaa tulla mielenkiintoinen poikassyksy kaikenkaikkiaan 😀

Spin Off: Mökin kekomuurahaiset

Tässä Aarian poikueen syntymistä odotellessa (sillä laskettu aika on tänään!) voi hyvin jutustella jotain muuta. Spin Offeja on jo pygmihiiristä ja ruokahyönteisistä, mutta eilisen erikoisen tapauksen johdosta mennään villieläimiin: kekomuurahaisiin (Formica).

Olemme tänä syksynä korjanneet mökkimme vanhan tallin osittain romahtanutta kulmaa, ja tallin uumenista lappasimme kompostiin aika kasan vanhaa lahonnutta olkea, purua ja ties mitä orgaanista moskaa. Jo viime käynnillä havaitsin kompostin seudulla partioivan kosolti muurahaisia. Eilen selvisi miksi.
muurahaisia

Kekomuurahaiset ovat päättäneet muuttaa kompostiimme, tehden siitä jättimäisen muurahaiskeon! Varmasti materiaali oli siihen mitä mainioin (satunnaisista kahvinporopusseista huolimatta), mutta en ole koskaan aiemmin kuullut vastaavasta sopeutumisesta. Kekomuurahaisethan ovat niitä kirvojen kanssa symbioosissa eläviä melko harmittomia tyyppejä, joita sisältä ei juuri löydy. Lapsena huhuttiin niiden pitävän kyyt poissa, joten lapsuudenmökeillämme niiden annettiin olla rauhassa – kirvankaitsennasta huolimatta. Nuo saavat siis toistaiseksi olla rauhassa, ainakin talven yli. Sen jälkeen koitamme siirtää keon, sillä olen jo kaksi vuotta odottanut ”omatekoista” multaa. Tosin mitkään lierot eivät tuolla enää viihdy, mutta myös muurahaiset kuohkeuttavat ainesta.

komposti

Sisäänkäyntejä "keon" pinnalla

Sisäänkäyntejä ”keon” pinnalla

Kun kerran sivuraiteille lähdin, niin pistetäänpä pari kuvaa siitä talliprojektista itsellekin muistoksi. Korjaamassamme tallinkulmassa on tosiaan joskus asunut ihan aito humma, vaikka nyt siitä tulee työhuone. Siksi seinään puhkaistiin paikka ovelle ja kahdelle ikkunalle. Ovi rakennetaan vasta ensi vuonna, mutta kierrätysikkunat pistettiin paikoillensa jo nyt. Oli muuten erittäin hauskaa suunnitella ja toteuttaa rakentelu kaksin, vaikka välillä hermot kiristyivätkin. Meillä ei ollut työkoneena mitään puolikuntoista moottorisahaa ja kelvollista sirkkeliä kummempaa, joten painunutta kulmaa saimme nostettua vain pari senttiä vipuvarsia käyttäen. Vatupassi ja luotisuora olivat kuitenkin ahkerassa käytössä taltan, vasaroiden ja pistosahan ohella.
Hmm.. ehkä neljä kuvaa tästä aiheesta riittää, ja sitten bonuskuva Aarian vauvamassusta loppuhuipennukseksi 😉

tallinkulma_purku tallinkulma_tuki tallinkulma_uutta tallinkulma_puolivalmis

Pahinta ja aikaavievintä oli vanhojen tukirakenteiden muokkaus, sillä puolilahonneen seinän pystypalkit olivat taipuneet pahimmillaan 40cm ulospäin. Paksuja, edelleen käyttökelpoisia kannatinpuita ei niin vain taivutettu takaisin paikoilleen, joten siippa niitä pistosahalla ja taltalla ohensi, kunnes saimme seinän suoraksi. Pintamateriaaliksi hankimme hyvää ja tervettä, mutta tarkoituksella epätasaista lautaa, jotta se istuu paremmin vanhan tallin muuhun ulkonäköön.

Ikkunat ovat eri korkeudella, mikä näyttää hullulta ulospäin, mutta on sisätilojen kannalta käyttökelpoinen ratkaisu. Pelkästään tämän kaiken tekemiseen meni kolme viikonloppua. Siltikin ovi, oven yläosa sekä oikeanpuoleisen ikkunan pintarakenteet jäavät ensi keväälle. Ne ovat onneksi suht helppoja, nyt kun pohjarakenteet ovat kunnossa. Sen jälkeen vielä punamultaa päälle!

Haaveenamme on rakennuttaa tallin viereen talviasuttava isompi mökki nykyisen pikkuruisen kesämökin jatkeeksi. Tallin päätyyn piiloon jäävään kulmaan tulee sitten muutaman kanan kanala 😀

Takaisin hamsuihin, eli kuva Aarian päärynävartalosta parin illan takaa. Nyt mama on vielä tuhdimpi – ja kiukkuinen! Ei sentään ihmisille (joiden syytä kaikki kuitenkin on), mutta terran kalustus saa kyytiä joka ikinen yö…

Aaria_13vrk_tiineena

 

Jalostustavoitteista

Joskus olen tästä aiheesta kirjoitellutkin, mutta lyhykäisesti: tavoitteenani on kasvattaa pitkäkarvaisia syyrialaisia väreissä sininen, suklaa ja laventeli. Jossain vaiheessa saattaa tulla laikkua mukaan kuviona.
Kuten edellisestä postauksesta voi päätellä, syrkkiemme koon kanssa on haasteita. Varsinkin pään suhteellinen koko ruumiiseen nähden, sekä silmien ja korvien sijoittuminen korostunevat jatkossa jalostustavoitteissa. Ei tämä kuitenkaan ihan niin ryppyotsaista puuhaa ole miltä äkkiseltään kuulostaa 😉

Menipä väsäämiseksi, mutta nyt laitoin oikein kuvamuotoon tämän tarkkaan harkitun C-poikueemme (Ks. alla. Huom! Klikkaa isommaksi.)

Ylinnä olevat kaksi hamsua tuottivat A-poikueen, josta Velho (Arkkivelho Abrakadabra) nyt jatkaa sukua luonamme. Velho ja Lumo (Wonderland’s Lumierè) muodostavat siis seuraavan sukupolven ja seuraavan rivin. Niiden alla on lueteltuna lähes kaikki mahdolliset C-poikasten geno- ja fenotyypit. Elyn kirjoituksesta on varmasti apua tämän tulkkaamisessa, jos genetiikka ei ole kovin tuttua. Kysyä saa 😉

C-poikueen_jalostus

 

Hienot olivat siis suunnitelmat C-poikueen osalta, mutta toisin kävi. Lumon laskettu aika oli ja meni, mutta poikasia ei pesästä löytynyt. Laskettua aikaa seuranneena aamuna emo näytti olevan edelleen tuhdissa kunnossa, ja samana iltana vaikutti hoikistuneen.
Joko sillä on ollut vahva valetiineys (tosin se harvoin kai kestää näin pitkään) tai sitten poikasissa on ollut jotain vikaa ja/tai ne ovat syntyneet kuolleena. Siinä tapauksessa emo on syönyt ne. Näin saattaa kuulemani mukaan joskus käydä, eikä siitä välttämättä aina jää jälkiä.

Lumon kantoaika oli kaikenkaikkiaan epäselvempi kuin edellisten poikueidemme kohdalla, mutta kyllähän tytsyllä paino nousi. Vähän ruokahaluton Lumo oli pari viimeistä päivää, mikä vaikutti tuossa kohdin kummalliselta. Nyt se on ihan virkeä ja reipas, mikä toki on tärkeintä.

Samantien laitoimme toisen pitkään plänäillyn eli D-poikueen tulemaan (josta toivottavasti tulee nyt siis C-poikue). Pk suklaa Aaria Alkusointu astutettiin perjantaina Lavender’s Napoleonilla (pk musta, kantaa b- ja d-alleeleja), kun kerran kiima oli sopivasti päällä ja jäimme ilman Lumon poikuetta. Kovin jo odotetun pesueen syntymään menee taas se n. 16 vrk, joten laskettu aika olisi nyt 8. syyskuuta. Poikasista odotetaan mustaa, suklaata, sinistä ja toivottavasti tulisi jo sitä laventeliakin!