Joulurauhaa (odotellessa)

Vietin juuri rentouttavan puolituntisen katsellessani P-poikien kotiutumista uuteen asumukseensa. Se ei ole suuren suuri, sillä siihen oli tarkoitus asuttaa vain Paddington (Alkemistin Paddington, pk normaali) ja Papplewick (A. Papplewick, lk normaali). Kuitenkin Pawstonin (A. Pawston, lk normaali) ja Pegswoodin (A. Pegswood, lk normaali) noutaminen viivästyi parilla päivällä, sillä uusien omistajien tilaamat asumukset ovat juuttuneet postiin. Veljekset lähtevät samaan perheeseen lemmikeiksi.

lyhkispojat

lyhkispojat

Tajusin vasta eilen, miten poikkeuksellinen tämä poikanelikko on ollut. Ne eivät ole koskaan nahistelleet. Ei painimista tai piippailua, ei edes liiemmin tunkemista ruokakupilla. Unetkin ne ottavat tavallisesti yhdessä mytyssä, avoimellakin paikalla. Silti luonteissa on eroja. Pawston ja Pegswood ovat kaikkein rennompia. Niitä saa nykyään jopa pidettyä hetken selällään kämmenellä. Paddington on kiltti, mutta hieman varautuneempi – ainakin ensi alkuun, kunnes taas tottuu käsittelyyn. Papplewick taas on arka ja herkästi varuillaan. Ensimmäiset käsittelyviikot se rääkyi peloissaan käsittelyn alussa. Se pitääkin ottaa nopeasti kämmeniin ennen kuin se ehtii reagoida kiinniottoon. Sen jälkeen on parasta olla hetki liikkumatta kädet avoimina sylissä ja antaa kaverin tottua tilanteeseen. Pienikin pyydystäminen ja jahtaaminen saa Wickin yhä puolustusasentoon, vaikkakaan se ei enää huuda. Silloin kun se tutkii uutta paikkaa sylissä tai sohvalla kaikki äkkinäiset liikkeet saavat sen pelästymään. On selvää ettei se (ainakaan vielä) sovi lapsiperheeseen tai kokemattomalle, vaikka se ei olekaan aggressiivinen. Wick ja Paddington-nalle sopisivat tästä nelikosta parhaiten vaikkapa näyttelykavereiksi, sillä niillä on kaunis päänmuoto ja ovat muutoinkin varsin mukiinmeneviä uroksia. Ja yhä vapaita. 😉

Paddington <3

Paddington

Väistämättä kasvateista kuuluu myös suru-uutisia silloin tällöin. E- ja F-poikueiden jäsenet ovat päälle puolitoistavuotiaita, joten ikä alkaa näkyä vähän jokaisella. E-lapsista Alkemistin Eremiitti menehtyi jo tuossa aiemmin ja nyt A. Etydi -veli eli Mr Miagi meni perässä. F-poikueesta ensimmäisenä paremmille pähkinämaille siirtui 1v 8kk ikäinen Alkemistin Fata Morgana eli Momo. Miagilta löytyi jo kaikenlaista nivustyrästä alkaen, mutta Momolta ei selvää diagnoosia. Kasvattajan on kuitenkin ihanaa kuulla, että näistä molemmista pidettiin erinomaista huolta vielä vanhoilla päivilläkin. Esitän vielä tässä kiitokseni molempien omistajille.

Tässä vaiheessa vuotta ja näin vaiherikkaan poikaskauden jälkeen alkaa jo odottamaan joulunajan pyhiä ja taukoa poikuetohinoista. Silti mielessä kaihertaa ihanan Tekla-murun (Alkemistin Llandegla, 6kk) vanheneminen poikasitta ja sille löytyisi sulhokin kotoa. Lisäksi Harha-uros (Alkemistin Harhaluulo, 1v 2kk) alkaa jo pappaantua, eikä ole vieläkään tehnyt meillä jälkeläisiä. Tosin se kävi riiuulla Wannabe-hamsulassa. Näitä kahta ei voi yhdistää, sillä en mene sotkemaan dg- ja diluuttilinjojani. Hengähdystauko tulee siis olemaan lyhyt.

Mainokset

Syystalven poikueet

Oikein kauhistuin kun viime blogimerkinnästä on taas jo kuukausi! Aina harmittaa, kun en tahdo löytää aikaa kirjoittamiseen. Pahoitteluni niille uskollisille lukijoille, jotka ovat vielä jäljellä. Sitten samantien poikaskuulumisiin.

Syran (Alkemistin Jalosyreeni, lk ruoste) astutus sijoituksessa olleella Lavender’s Xi-Wangilla (pk sininen valkonauhainen) onnistui muitta mutkitta ja tuloksena syntyi 4. lokakuuta kolme sinistä valkonauhaista poikaa, kolme luonnonsinistä poikasta (2 tyttöä + poika) nauhalla ja ilman sekä kolme… eh, loppujen lopuksikaan en saanut tälle poikaporukalle kunnon värimääritystä. Vaaleita ne ovat ja nauha on kaikilla, mutta onko väri keltainen vai creme, kas siinä pulma. Kumpaakaan väriä en tähän P-poikueeseen odottanut! Syra saattaa hyvinkin olla piilokilpikonna, joten sitä kautta keltainen on mahdollinen. Toisaalta kerrankos se creme on pompannut monenkin sukupolven takaa. Koko homman sotkee vielä diluutti-alleeli, joka vaalentaa molempia värejä – etenkin keltaista. Papereihin tuli loppujen lopuksi hieman nolo ”creme/keltainen vn” merkintä. Olisin voinut pistää sen diluutinkin vielä eteen.

Hihassa A. Necronomicon eli "Comic"

Hihassa A. Necronomicon eli ”Comic”

11.10.15 syntynyt O-poikue oli varsinainen onnenkantamoinen, sillä olin jo luopunut toivosta. Sininen laikukas pitkis Alkemistin Ironia ei vain näyttänyt pulskistumisen merkkejä. Yllätys oli melkoinen kun huomasin sen liikehtivän levottomasti laskettua aikaa seuranneena päivänä. Ironia oli tehnyt avopesän terran takanurkkaan ja siellä sen alla oli pieni seitsenpäinen poikasjoukko! Etukäteen oli tiedossa, että poikueeseen tulisi vain mustaa ja kerrankin se piti paikkansa. Se taas ei ollut tiedossa, että ainakin Ironia on nyt sitten piilokilpikonna. Sille nimittäin syntyi oikein soma kilpparikuvioinen tytär ja erään laikukkaan tyttären päässä on tavallisten valkoisten laikkujen lisäksi yksi kellertävä kilpparilaikku. Koko pesueeseen tuli vain yksi poika ja nätti tulikin. Melkein harmitti päästää se pois kotoa, mutta olin päättänyt pitää tytön. Tällä kertaa maltoin katsoa enemmän pään mallia ja jätin hieman vähemmän eli huonommin kuvioituneen tytön kotiin. Soma on tämä Ottiliaksi kutsuttu neitonenkin, virallisesti Alkemistin Oikeus Vaieta. O-poikue on samalla Oikeus-poikue, sillä kaikkien rekisteröity nimi alkaa samoin: ”Alkemistin Oikeus” 😉

Kaksiviikkoiset Oot

Kaksiviikkoiset Oot

Onni lähtee kotiin.

Onni lähtee uuteen kotiin

Kaikkein jännintä on kuitenkin ollut P-poikueen odottaminen. Tämä on uutta tummanharmaata linjaani ja ikikihanan Lissu-mamman (Vectis Busy Lizzie**) toinen poikue. Mamma sai toki levätä neljä kuukautta tässä välissä – tosin se joutui sietämään jonkin aikaa kotiin jääneen tyttärensä seuraa.
Jännittävää tässä oli se, etten tiennyt kantaako uusi sulho Mischief’s Rascal tummanharmaata vai ei. Rascalin molemmat vanhemmat kantavat, mutta sehän ei takaa mitään. Pienilukuisen P-poikueen syntymää seurasi parin viikon jakso, jolloin sekä pelkäsin niiden selviytymisen puolesta että toivoin tummanharmaan värin putkahtavan esiin. Tummia norreja ja tummanharmaita kun on lähes mahdotonta erottaa toisistaan kovin pieninä.
Poikasia oli alun alkaenkin vain kuusi ja näistäkin vähästä yksi menehtyi reilut kaksiviikkoisena. Se oli pieni ja laiha, vaikka maitoa olisi luullut riittävän. Juuri päinvastoin kuin edellisessä poikueessa, tähän syntyi vain yksi tyttö poikien sekaan.

Mitäs sitten kaikenkaikkiaan hamsulassa tapahtui? Kovin moni hamsterinkyselijä olisi toivonut urosta, mieluiten pitkäkarvaista. Pari halusi ainoastaan mustavalkoisen syrkkilapsen ja yksi kelpuutti sen ainoan mustan pojan. Luonnollisesti sitä seuraava olisi halunnut nimenomaan mustan pojan lemmikiksi. Niitä kun ei sitten riittänyt, niin lopulta kotia vaihtoi myös O-poikueen isukki, nuori komeaturkkinen musta Hunsvotti-uros. Onnea sinne uuteen kotiin tälle huomionkipeälle herralle!

N-poikueessa oli poikkeuksellisesti vaaleita poikia, muttei vaaleaa pitkäkarvaista tyttöä, joka siis myös löytyi eräältä toivomuslistalta. Kuitenkin lähes kaikki N- ja O-lapset ovat löysivät omat kotinsa, muutama sovitusti tutun ja turvallisen eläinkaupan kautta. (Vain siten voimme välttää tukkueläinten maahantuonnin.) Jotenkin kuitenkin kävi sillä viisiin, että vaikka O-poikueesta on kotona enää yksi oma tyttö ja yksi maanantaina lähtevä tyttölapsi, niin N-poikueesta on jäljellä kaksi poikasta.

Meille piti jäädä N:istä vain lk sininen vn Alkemistin Necronomicon -poika – jos ei muuta niin nimen vuoksi. Tyypille kuitenkin kasvoi (muka) yht’äkkiä kamalan kokoiset korvat. Sen sijaan sen myymättä jäänyt Alkemistin Niobi -sisko alkaa päivä päivältä miellyttää enemmän, joten saapi nähdä miten tässä vielä käy.

Ja kukas se jääkään kotiin P-poikueesta? Tietysti poikueen ainoa tyttö, tummanharmaa Alkemistin Priceless!!! On muuten tietääkseni ensimmäinen Suomessa syntynyt tummanharmaa syyrialainen vuosikausiin. Olisin suonut tämä kunnian tummanharmaiden kanssa enemmän töitä tehneelle Evelle Wonderland’s hamsterilaan, mutta todennäköisyysjakaumien tiet ovat tutkimattomat (taikka paljon tutkitut ja silti satunnaiset).

Precious.

Precious.

 

Sitä ja tätä

On taas monta asiaa, joista olisi kiva mainita, joten katetaan nyt muutama satunnaisessa järjestyksessä.

Viikonloppuna kävimme Tukholmassa kääpiöhamstereiden ”trippelshowssa” Goldilock’s Veeran, Lavender’s Elyn ja Wannabe Pauliinan kanssa. Mainituilla kasvattajilla on myös kääpiöhamstereita kasvatuksessa, vaan minullapa ei (Entti-kiinari ei suostunut avaamaan sitä polkua). Tuli sitten lähdettyä tyhjin käsin, vaikka myöhemmin harmitti, etten kaapannut paria mieheni campbelliä mukaani.

Suomalaisittain tuli mukavasti menestystä. Trippelshowssa on aina kolme tuomaria arvostelemassa jokaisen eläimen, joten parhaat hamsterit saattavat saada kolme sertifikaattia päivässä ja siten niistä tulee muotovalioita yhden näyttelyn aikana. Nyt kun osa ulkomuototuomareista oli tanskalaisia (2/3) ja osa ruotsalaisia (1/3) niin hamsterista tulee samalla kansainvälinen muotovalio. Näin kävi Pauliinan hienolle campbellille – onnittelut! Myös muita sertejä tuli kosolti kaikille ja koska ne lasketaan yhteen Suomessa saatujen sertien kanssa, niin International Championeja saatiin varmaan enemmänkin. Näistä voitte lukea enemmän ko. kasvattajien blogeista. 😉

trippelshow2015

Svante

Puolessa välissä reissua alkoi tulla orpo olo ilman hamsterin hamsteria, joten ostin myyntipöydältä siipalle tuliaisiksi Lotta Lingin kasvatin ”Svanten” (Geisha’s Orange For You Too). Svante on vähän kaninkorvainen, kuten muuten monet ruotsalaiset cämpylät, ja argenteksi ruskea. Sillä on kuitenkin täällä kaivattua oranssia kaarissa ja sen tunnistaa urokseksi yhdellä silmäyksellä. Luonnekin on mukava: aktiivinen ja kiltti kädellä. Svantea pallutellessa tuli heti paljon luontevampi olo. Kiitos Veeralle ylimääräisen boksin lainaamisesta!

Svanten kanssa pääsin testaamaan puuvillaa hamsterinkuivikkeena. Länkkärin Faunattaren Jonna toi sitä noutaessaan Jyväskylästä kuskaamiani talvikoita. Toivoin löytäneeni pölyämättömän kuivikkeen, vaan pölysihän tuo hieman. Puuvillapurun tuntuma on jännä, raskas ja paakkuinen. Kuitenkin pehmeä, joten tämä voisi sopia hyvin emoille.

Jyväskylästä tuli jouhevasti mieleen, etten ole niistäkään näyttelyistä kerinnyt kirjoittamaan. Tosin ne olivat vasta viikko sitten. Syrkeille ei tullut mitään muuta mainittavaa kuin Teklan (Alkemistin Llandegla) Paras Nuori- titteli ja Lissulle (Vectis Busy Lizzie**) KuMa tikkauksesta. Lissu oli päässyt turhan laihaan kuntoon tyttärensä kanssa asuessaan, mutta näyttelyssä kaksikko erotettiin pysyvästi. Olisi tosiaan voinut jo aiemmin, vaikka nukkuivat menomatkankin kylkikyljessä. Kaikki nuoret (myös Keplo aka Wannabe Alchemist, Xovie aka Wonderland’s Xovie ja Banjo eli Lavender’s Berserker) saivat kuitenkin varsin hyvät arvosanat ja kehittyväthän ne vielä.
Siipalta ainoana mukana ollut campbellityttö Wannabe Éowyn kuitenkin korjasi melkoisen saaliin heti ensimmäisessä näyttelyssään: Paras Nuori, Tuomarin Suosikki ja sarjansa ykkönen. Lisäksi KuMa kokonaisuudesta ja pääsy BIS-kehään. Sertiä ei tullut vaaleahkon sävyn takia, mutta Evok oli ylinpääsä ainoa palkittu ja sijoitettu campbelli koko näyttelyssä!

Evok pienenä siskonsa kanssa, luulisin. (c) P. Lampila

Evok pienenä siskonsa kanssa, luulisin. (c) P. Lampila

Loppuun pitää pistää pari kuvaa puolitoistavuotiaaksi kohta kaksivuotiaaksi ehtineestä kasvatistani (Alkemistin Diadeemikeiju+). Keijulla on naaraaksi melkoiset laahukset ja se muutenkin tuntuu vain kaunistuvan vanhetessaan. ❤
Kiitos Hennille kuvista!

Keiju_vanhana_2

Keiju_vanhana

Syyskuulumisia

Maailmalle on lähtenyt jo yli puolet pienestä M-poikueesta. Ensin haettiin Alkemistin Mustanaamio, joka varattiin suoraan peruutuspaikalta ennen kuin edes ehdin pistää sitä myyntiin. Seuraavaksi noudon sai Alkemistin Magneto. Se meni samaan perheeseen, jonka edellinen hamsteri oli C-poikueemme Alkemistin Camembert Herttua (sen olisi pitänyt olla Camembertin Herttua, mutta vielä silloin ilman kasvattajanimeä en saanut käyttää genetiiviä ;). Viikonloppuna kotiinsa läksi Alkemistin Mefisto, jota tultiin hakemaan Hyvinkäältä asti. Edelleen jaksan ihmetellä miten hienosti näillekin poikasille on löytynyt mukavia ja omistautuneita koteja. ❤

Mefiston uusi koti

Mefiston uusi koti

Yhden poikasen kodin saa valita Turun Länsikeskuksen Faunattaren Jonna henkilökuntineen, sillä sinne meni ihana pörröpallo Alkemistin Matkijalintu myyntiin. Länkkärissä eläimillä on hyvät tilat ja niitä hoidetaan sekä käsitellään asianmukaisesti. Myyntiin kelpuutetaan lähinnä kotimaisten kasvattajien paperillisia eläimiä. Tätä toimintaa haluan olla itsekin tukemassa.

Matkijalintu_Lankkarissa

Matkijalintu väliaikaiskodissaan Länkkärissä. (c) Jonna S.

Kotiin jäi poikueen ainoa norre, tyttö nimeltä Alkemistin Mystikko. Ihan nimensä veroisesti Mystikko näytti pienenä aivan pojalta ja paljasti todellisen sukupuolensa vasta myöhemmin. Muutenkin tämä oli yksi mysteeripoikue, sillä näidenhän piti olla kaikkien norreja. Umborous-kuviota osasin odottaa, mutta en hopeaa. Kuitenkin lapsosista peräti kuusi seitsemästä on seepianharmaita (ent. heterotsygootti hopeanharmaa). Taas tuli nähtyä miten hyvin se hopea peittyy sinisen alle! Emo Wanda onkin sitten hopeasininen umborous, sillä valtaosa poikasista on myös umbbareita – mukaanlukien meidän Mystikkomme.

Kotona ovat toistaiseksi myös Karoliinalle (Cutiepie’s) ja Satulle (Sateenkaaren) menevät seepiat Alkemistin Mysterio ja Alkemistin Myrkkymuratti. Kuten jälkimmäinen näistä hopeankasvattajista sanoi: ”Toisen epäonni on toisen onni”.

Mystikko se siinä.

Mystikko se siinä.

Mitä viime postauksen parituksiin tulee, niin jotain on tapahtunut: siipan cämpsyjen pesästä kuuluu piipitystä! 😀
Syrkeistä Ironia jäi tyhjäksi, mutta heti sen perään astutettu Alkemistin Jalosyreeni näyttää voivan paksusti. Syran laskettu aika on 4.10. ja isänä toimii jo iäkkääksi ehtinyt sijoitusurokseni Lavender’s Xi-Wang, joka asuu Petran hamsterilassa.
Kiinari-Entti jäi odotetusti poikasitta. Uutta yritystä Ironian ja Entin kanssa ennen kuin pimeys laskeutuu… siis tulee talvi.

Parittamisia

Parin valvotun yön jälkeen olo tuntuu jo kireältä. Tämä on ihan tuttua pienten lasten äideillä, mutta yritäpäs jollekin täysipäiselle selittää valvoneesi hamstereiden kanssa – ja vielä vapaaehtoisesti.

Viime yö meni torkkuessa ”Hra BIS”-kutsumanimen saaneen campbelliuroksen eli Lauluntaitajan* ja morsionsa Aredhelin (eli Armin) boksin vieressä. Cämpsyt ovat oikeastaan mieheni, mutta valvominen näemmä minun juttuni. Tätä paria olemme koittaneet yhdistää hieman toista viikkoa. Ongelma on Lauluntaitajassa, joka ei ole kovin naisiinmenevä. Viimein eilen alkoi olla jotain merkkejä herran asenteen muuttumisesta. Armi yritti kovasti olla tyrkyllä ja kävi välillä tönimässä laiskaa siippaansa hereille. Nyt Taitaja jo sieti morsiamensa tunkeilua, toisin kuin aiemmin. Vähän puolen yön jälkeen se jopa taapersi Armin perässä. Kuitenkin aina välillä kuului sen verran vikinää ja kitinää, etten uskaltanut sulkea väliovea vaan nukuin toisella korvalla kuunnellen. *Haukotus*
Siellä ne nyt kuitenkin asuvat samassa asumuksessa tällä haavaa, tosin molemmat omassa pesässään.

Aredhel, harmaa campbelli

Aredhel, harmaa campbelli

Lauluntaitaja*, normaali.

Lauluntaitaja*, normaali.

Melkein mahdottomampi parivaljakko on ensimmäinen kiinankääpiöhamsterini Goldilock’s Entten Tentten ja lainasiippansa Chevertons Sebastian Love (kiitos Veeralle molemmista! 😉
Sebu kyllä osaa asiansa, koska sillä on jo yksi poikue takana. Entti ei sitten tiedäkään ollako lintu vai kala. Kovasti Sebu sitä kiinnostaa ja neito käy vähän väliä kokeilemassa voisiko sulhon turkkia vähän nuolla tai nirhiä tai muuten vain pöllöillä sen ympärillä. Vaikka kuiviketta yhdistämisboksissa on vain sentti, niin Entti koittaa piilossa ryömiä Sebun luo ja yllättää tämän. Tuloksena on hyppelemistä, kinaa ja kitinää. Muutaman illan jälkeen myös perheemme koira oli aivan rikki – se kun huolestuu hamstereiden ja parin marsumme vinkunoista.

Lopulta Enttikin alkoi näyttää hapuilevia merkkejä kiimasta, mutta niin myöhään yöllä, että menin nukkumaan. Silloinkin boksi oli vieressä. Puoli neljän aikaan meno yltyi kuitenkin jo niin kovaääniseksi, että päätin erottaa pariskunnan ennen fyysisiä vahinkoja. Nyt en sitten lainkaan tiedä tiinehtyikö Entti. Eiköhän se pian selviä.

Entti-pieni, laikukas kiinari

Entti-pieni, laikukas kiinari

Sebu, laikukas sekin

Sebu, laikukas sekin, (c) Veera K.

Syrkkinaaraista yleensä näkee onko kiima vai ei. Lisäksi uroksemme ovat olleet kiitettävästi tilanteen tasalla. Nyt sitten tietysti tähän samaan syssyyn Alkemistin Ironia näytti hukanneen kiimansa jo alkusyksystä. Se on yli puolivuotias ja muutkin nuoret naaraamme vanhenevat, joten ennen pahinta talvea pitäisi luonnistua vielä muutama poikue. Tässä korjataan kevätpuolen naarasvoittoisten poikueiden satoa, joten syyspoikueitakin tulee tavallista enemmän.

Seuraavalla kierroksella Ironia pysyi sen verran aloillaan, että Hunsvotilla lykästi. Jos hyvin kävi, niin N-poikueen laskettu aika on 19.9. Juuri sopivasti M-poikueen luovutusiän aikoihin. Lisää äMmistä ensi kerralla!

Ironiaa ei hevin kuvata!

Ironiaa ei hevin kuvata! (Neidillä muuten on eriparisilmät <3)

Hunsvotti on melkoinen raisulipoika asumuksessaan, mutta muutoin rauhallisempi

Hunsvotti on melkoinen raisulipoika asumuksessaan, mutta muutoin rauhallisempi

Onnellinen hamsteri

Onnellisuus on vaikea käsite meille ihmisillekin, joten miten tiedämme onko hamsterimme onnellinen? Jotain voimme päätellä sen terveestä ulkomuodosta, ruokahalusta ja innokkaasta käytöksestä, mutta nyt käytössämme on myös ns. mustaa valkoisella!

Liverpoolin John Moores -yliopiston tutkijat selvittivät, että virikkeellisessä ympäristössä eläneet syyrialaiset hamsterit ovat positiivisempia ja optimistisempia kuin tylsässä asumuksessa elävät lajikumppaninsa. Koetilanteessa molemmille ryhmille opetettiin aluksi, että niiden valittavana oli kaksi vesipulloa: toisessa makeutettua ja toisessa kitkeränmakuista vettä. Kun sitten kolmas juomapullo asetettiin näiden kahden väliin, virikkeellisessä ympäristössä asuneet hamsterit olivat hanakampia ja luottavaisempia kokeilemaan uutta.

”Tämä tutkimus osoittaa, että virikkeellisesti asutetut hamsterit tekevät optimistisempia päätöksiä epätäydellisen tiedon perusteella”, sanoo johtava tutkija tohtori Emily Bethell. ”Tärkeä huomio omistajille on, että varmistamalla lemmikeille riittävät mahdollisuudet luontaisen käyttäytymisen toteutumiselle vankeudessa parantaa niiden mielialaa ja on olennaista niiden hyvinvoinnille.”
Kokeen kuluessa hamstereita siirrettiin virikkeellisistä asumuksista spartalaisempiin oloihin ja se näkyi niiden mielialassa. Valoisasti asennoituvat hamsterit menettivät nopeasti luottavaisen asenteensa virikkeellisesti niukemmissa oloissa. (lähde: http://rsos.royalsocietypublishing.org/content/2/7/140399)

Virikkeiksi käyvät kunnollisen juoksupyörän tai -lautasen lisäksi erilaiset putket, sillat, riippumatot, tukevat kiipeilyoksat, tikkaat ja repimislelut kuten munakennot. Kaikki syrkit eivät näistä jokaisesta innostu, mutta esim. puhtaalla kaivuuhiekalla (ei chinchilla- eli kylpyhiekalla!) täytetystä isosta astiasta kiinnostuu lähes jokainen. Etenkin kun hiekkaan, turpeeseen, heinään tai muutoin tutusta kuivikemateriaalista poikkeavaan kaivuumateriaaliin on sekoitettu jyviä.

Luin kerran erään sellaisen ihmisen kirjoittamaa kirjaa, joka oli tutkinut ja pyydystänyt syrkkejä niiden kotikonnuilla Aleppossa. Siinä kehotettiin tekemään lemmikin asumuksen siivouksen yhteydessä mahdollisimman vähän muutoksia. Tämä särähti korvaani (silmääni?) jo silloisella kokemuksella. Nyt joitain kymmeniä hamstereita myöhemmin olen edelleen toista mieltä. Varmasti suoraan luonnosta pyydystetyillä tai vain muutamia sukupolvia vankeudessa asuneilla syrkeillä stressiherkkyys on aivan toinen, mutta oman kokemukseni mukaan harkittu vaihtelu rikastaa hamstereidenkin elämään. Yllä oleva tutkimus onneksi tukee tätä väitettä.

Goldilock's Kuhakeittäjä ottaisi mielellään ritolat, vaikka käytössä on duna fun -malli isoine juoksupyörineen.

Goldilock’s Kuhakeittäjä ottaisi mielellään ritolat, vaikka käytössä on duna fun -malli isoine juoksupyörineen.

Kehotan kasvattieni omistajia juoksuttamaan hamstereitaan välillä ihan sohvalla tai sängyllä, jos turvallista huonetilaa tai vaikkapa ammetta ei ole käytettävissä. Tyynyistä saa käteviä esteitä, koloja ja soppia. Täytyy vain olla varovainen, ettei itse mene juuri sen tyynyn päälle jonka alla hamsteri on.

Meillä juoksutetaan hamstereita ammeessa, jonne on pakattu jos jonkinlaista virikettä. (Varsinkin niitä yksilöitä, jotka joutuvat asumaan Duna Multyssa. Koitin jo päästä dunista eroon, mutta taannoisen väestöräjähdyksen myötä ne on taas kaivettu käyttöön. Tosin montaa kuukautta yksikään ei joudu sellaisessa olemaan, vaan vaihtelen asumuksia hamsterin iän ja aktiivisuuden mukaan.) Varsin nopeasti etenkin naaraat oppivat odottamaan juoksenteluvuoroaan: ne istuvat poskipussit täyteen pakattuina mökin tai sillan päällä odottelemassa iltaseitsemältä tai -kahdeksalta josko lykästäisi. Jos ne eivät pitäisi vaihtelusta, ne tuskin olisivat siinä esillä odottamassa. Vinkkinä muuten, että tämä on myös hyvä tapa aikaistaa lemmikin valverytmiä. 🙂

Tarinan Vaihdokas* aka Wanda pääsi dunastaan.

Tarinan Vaihdokas* aka Wanda pääsi dunastaan.

p.s. Nyt meillä jännitetään. Wanda on muuttanut 116cm terraarioon jo tovi sitten – ja tänään on sen poikasten laskettu aika! Neiti on kaivellut terran nurkkia sekä kasaillut kuiviketta eri paikkoihin jo kolme iltaa. Toivottavasti kaikki menee hyvin ja M-poikue syntyy onnistuneesti tulevana yönä. Ovelasti ujutin myös isän kuvan tälle sivulle. 😉

Emojen palkkioherkut ja muuta poikueasiaa

Meillä on ollut tapana antaa emoille palkkioksi hienosta työstä herkkukori siinä poikueen luovutusiän paikkeilla. K- ja L-poikueiden emot Cheri (Little Hustler’s Cherry Blossom) ja Lissu (Vectis Busy Lizzie**) saivat omansa yhtä aikaa kun sain taas herkut tilattua. Tyhjä kori heinäsomisteineen meneekin sitten kääppäreiden tai pygmihiirten iloksi.

Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, Kaste & Cheri vielä yhdessä maxi dunassaan.

Pahoittelut huonosta kuvanlaadusta, Kaste & Cheri vielä yhdessä maxi dunassaan.

Cheri on jo erotettu omasta tyttärestään Kasteesta (Alkemistin Kastepiste), josta onkin tulossa melkoinen nättimys. Lissu taas sai luvan jakaa herkkunsa viiden vielä kotona olleen tyttärensä kanssa. Se oli tarpeen, sillä Lissu näyttää syöneen tytärtenkin osuuden joka toisesta ateriasta. Frouva tuli jopa punnittua madotuksen yhteydessä ja vaaka näytti lähes 230g! Tosin Gnoomi (Alkemistin Gnoomi) ei ole ihan pikkuinen naaras sekään 220g painollaan, mutta on sentään timmiä lihasta.

Lissu ahtaa kiireellä tavaraa poskipusseihinsa.

Lissu ahtaa kiireellä tavaraa poskipusseihinsa.

Kesällä on tullut melko vähän poikaskyselyitä ja L-poikueesta on vapaana yhä kaksi pikkutyttöä, pitkäkarvainen ”Helen” (Alkemistin Llanellen)  ja lyhytkarvainen ”Elli” (Alkemistin Llanelli). Tässä vaiheessa syrkkien luonteet alkavat tulla esille entistä selvemmin, joten ”Ellistä” voi jo sanoa sen olevan temperamenttinen ja sosiaalinen nuori neiti. ”Helen” taas on tuommoinen ansarikukka, jonka luottamus pitää ansaita ajan kanssa. Säikähtäessään se kellahtaa selälleen tai koittaa kaivautua puruihin. Hetken sylissä oltuaan sekin alkaa rentoutua ja tutkia paikkoja.

Toistaiseksi Elli-nimellä kulkeva tyttö.

Toistaiseksi Elli-nimellä kulkeva tyttö.

Helen ja kotiin jäävä Tekla (Alkemistin Llandegla).

Helen ja kotiin jäävä Tekla (Alkemistin Llandegla).

Jos jompi kumpi tytöistä tuntuisi sopivan kotiinne, niin ks. varausohjeet: http://alkemistin.hamsterit.net/varausohjeet/  🙂

Seuraava pesue onkin sitten Wandan (Tarinan Vaihdokas), joka täyttää jo seitsemän kuukautta. Sulho on vielä hieman auki, mutta eiköhän se ole tuo Kuha-poika (Goldilock’s Kuhankeittäjä).