”Kuuma päivä” – luku 4

– 4 –

Ilesialta ja Tuulelta kuluu kokonaista kolme vuorokautta kantaa ja raahata Narnan paarit kaikkine tarvikkeineen kukkuloiden luokse. Nyt pitäisi enää löytää sopiva painanne, joka olisi edes osittain varjossa päivälläkin. Matka on ollut rasittava kaikille, mutta eritoten Narnalle. Sisko ei ole aamupäivän aikana herännyt kertaakaan kunnolla, ainoastaan hourailee satunnaisesti. Narnan kuume on laskenut, mutta se on sitkeässä ja kuluttaa hänen voimiaan. Matalia syvänteitä löytyy onneksi yllin kyllin. Maasto täällä on kokonaisuudessaan kumpuilevaa, eikä niin aavikkomaista kuin tähän asti. Bartu-puita kasvaa tiheämmässä, jopa pieninä metsiköinä. Kuitupalkopensaiden ja mehikasvien lisäksi painanteissa kasvaa nukkaista harmaanvihreää ruohoa, joka kukkii pienin oranssein kukin. Narna tietäisi sen nimen.

Päivän kuumin aika kuluu torkkuen, ja sen taittuessa illaksi viimeistelemme leirimme suojauksia. Odottaessani Tuulen paluuta maastoretkeltään nyhdän kuitupaloista höytyviä aikani kuluksi. Saatan jopa punoa niistä narua huomenna. On outoa olla tekemättä mitään tähdellistä, mutta rehellisesti sanoen en edes tiedä mitä tehdä. Olemme keskustelleet Tuulen kanssa vaihtoehdoista ja niitä on kolme. Palata kotiluoliin, jatkaa matkaa tai odottaa Narnan tervehtymistä. Mikään niistä ei tunnu oikealta. Jos lähtisimme nyt kumpaan suuntaan hyvänsä, se tuskin tekisi hyvää siskollemme ja joka tapauksessa joituisimme kuljettamaan häntä vaivalloisesti paareissa. Kotiinpalussa olisi järkeä vain siinä tapauksessa, että löytäisimme sisäänkäynnin luoliin näiltä kukkuloilta. Niitä on, mutta lähin voi olla joko yli päivämatkan päässä tai sitten aivan jonkun näköpiirissäni olevan kukkulan katveessa. Kehrääjät näkevät paljon vaivaa peittääkseen tai jopa tukkiakseen sisäänkäynnit, vaikka täällä tuskin on asutusta edes pinnan alla. Matkan jatkaminen auringon armoilla todennäköisesti tappaisi Narnan. Valitettavasti hänen tervehtymisestään ei ole takeita vaikka pysyisimme paikoillamme.

 

—- 4.9.2013

”Sepio! Tunnet varmasti hyvin Rihmankehrääjien tarun alun, mutta tiedätkö miksi juuri tänne jäätiin pysyvästi?” Lepido aloittaa, kun saavutamme hänet. Hänen takanaan kohoaa kivipylväs, johon on hakattu yksinkertaisia pieniä korkokuvia suunnaton määrä. Ne kaikki esittävät ihmisiä ja muita olentoja päällekkäisinä riveinä, joissa alemmat kumartavat aina yllään oleville hahmoille. Arvaan jo mitä on tulossa, mutta asettelen kasvoilleni kysyvän ilmeen.

”Tietänet, että alunperin maan alle ajetut kansalaisemme olivat kaikki samaa kastia ja pakotettuja keräämään seittiä myytäväksi pinnanylisille. Jo ennen näiden luolien löytymistä nykyiset viisi kastia olivat kuitenkin muodostuneet. Ensin Rihmankehrääjät ja Kauppiaat, sitten Käsityöläiset ja Parantajat sekä viimein Oppineet. Nykyäänhän kiistellään siitä pitäisikö Ylimystö erottaa Oppineista ja esimerkiksi Vesityöläiset muista Käsityöläisistä. Sivumennen sanoen se tekisi hallitsijoista entistä enemmän sisäsiittoisia, sillä hehän voisivat valita puolisonsa aina Oppineista. Nyt heidän kallisarvoinen verensä sekoittuu rahvaaseen vähintäänkin joka toinen sukupolvi.” Yleensä niin ilkikurinen Lepido on muuttunut kuin taikaiskusta patrioottiseksi poliitikoksi. Nyt tosiaan näytän hämmästyneeltä. Sapon kasvoilla on vuorostaan huvittunut ilme. Tämä ei taida olla ensimmäinen kerta kun hän on joutunut kuuntelemaan ystävänsä paasaamista. Lepido jatkaa: ”Alkuperäinen väestömme oli pieni ja heikko. Monet kuolivat ennen täysi-ikäistymistään ja alkuperäisväestön pudokkaat riittivät hädintuskin pitämään nuoren kansamme elossa. Elimme silti turvassa luolissamme ja opimme nopeasti käyttämään hyödyksi kaiken täältä löytyvän ravinnon. Ensimmäiset meistä söivät yhä lihaa,” lauseen keskeyttää puistatus, ”vaan opimme nopeasti tulemaan toimeen rihmalla, sienillä, syvänteiden levällä, toukilla ja niillä kasvikunnan tuotteilla, joita saimme ylhäältä vaihdettua.”

Tämän jälkeen Lepido alkaa vähitellen päästä itse asiaan: ”Ensimmäinen kylämme sijaitsi siinä missä Silikaattikaupunki on nyt”, hän nyökkää minuun päin, ”ja ensimmäinen varsinainen kaupunkimme perustettiin siitä mahdollisimman kauaksi.” Kaikki tietävät miten myöhemmin kvartsiväeksi kutsuttu kansanosa riitautui silikaattisuvun kanssa. ”Tänne ei ollut tarkoitus muodostaa pysyvää asutusta, mutta täällä ollessaan esi-isäni Aventuriitin vaimo Kuukivi sai näyn.” Tarina ei voisi olla minulle tutumpi ja tärkeämpi, mutta Lepidon sukulaisuussuhde Aventuriittiin oli uutta. Oma vereni juontui suoraan Kuukiven sisaresta Kuukvartsista, joka sattuneesta syystä harvoin mainitaan. ”Hän näki menneet sukupolvet ja tulevat. Aina silloin tällöin kulloisenkin sukupolven kohdalla näkyi jokin eläin, myyttinen tai todellinen. Hänen oman sukupolvensa kohdalla se oli jättimäinen vihreä hämähäkki, suurin laji koskaan tavatuista. Jätti kaappasi näyssä lapsenkokoisen Kuukiven, kietoi hänet seittiinsä ja vei poikastensa kanssa kasvamaan. Kuukivestä kasvoi vahva ja kaunis nainen. Heti sen jälkeen näky heitti esille toisen version samasta tapahtumasta, paitsi että siinä Kuukiven onnistui paeta. Silloin hän harhaili vuosikausia luolissa pienen Kehrääjäryhmänsä kanssa, kunnes joukko näivettyi.” Lepido näyttää vakavalta. Hän ilmeisesti uskoo tarinaan yhtä vahvasti kuin minäkin, vaikka tuskin tuntee sitä kokonaan. Tämä on kuitenkin harvinaista, sillä nykyään tarua pidetään lähinnä lastensatuna. ”Kuukivi ymmärsi, että vain symbioosissa jättihämähäkkien kanssa hänen sukupolvensa selviäisi.”

Lepido lähtee kävelemään edessä avautuvaan käytävään yhä puhuen. ”Tänne saapuneiden Rihmankerääjien onneksi heidän johtajansa Aventuriitti oli kohtaloonuskova, avarakatseinen mies. Näissä luolissa alkoi ensimmäisten hämähäkinpoikasten kasvatus Kuukiven näy mukaisesti. Sitä ennen hämähäkkilajeja oli riistetty, ja aukikehrätyt poikaset jätetty kuolemaan. Kaikki kannat olivat vähentyneet, mikä tuntui jo Kauppiaiden kukkarossa. Kehrääjät saivat tehdä töitä ilman lepojaksoja, ja yhä suurempiin riskeihin antautuen. Kasvatuksen alussa poikasten ruokintaan kokeiltiin useita laimennettuja terveysvaikutteisia rohtoja, kunnes kullekin lajille löytyi sopiva. Niitä höystettiin sellaisilla proteiinipitoisilla sienillä, joita ei voida käyttää ihmisravinnoksi. Tässä nimenomaisessa paikassa kasvavat pienokaiset saavat peruseineekseen sannarakukan lehdistä uutettua lientä ja proteiininsa limaskasienistä. Kukkaa täytyy tuoda melko vähän, sillä se juurtuu täälläkin ja kasvattaa lehteä, vaikkei kuki enää uudestaan. Kasvateista elinvoimaisimmat vapautetaan lopuksi syvimpiin luoliin.”

29.9.2013

Lepidon kertoma on mielenkiintoista. Poikasten kasvatus on ollut minulle mysteeri ja toivon pääseväni näkemään joitain yksilöitä. Kysyessäni tätä mahdollisuutta Lepidolta, hän näyttää mietteliäältä. ”Tunnen kyllä erään nuoren neidon…”, hän aloittaa ja lopettaa samantein. ”Katsotaan sitä myöhemmin.” Tämä luolakäytävä on yhä yhtä suuri kuin aiemmat ja edelleen täynnä seiniin kaiverrettuja asumuksia. Näen kuitenkin jo käytävän pään, jossa se hajautuu sekä sivu- että pystysuunnassa useiksi pieniksi käytäviksi. Käytäviä erottavaan kiveen on muokattu korkokuvaksi reidenpaksuista seittiä, joten pikkukäytävien suut näyttävät olevaan koloja valtavassa hämähäkinverkossa.

1.11.2013

Lepido osoittaa erästä pikkutunnelia lähellä korkokuvaverkon oikeaa yläreunaa. Hän käskee meidän odottaa siinä missä olemme ja lähtee kiipeämään. Verkon solmukohtiin on taitavasti muotoiltu pieniä tasanteita niin, että niistä muodostuu lähes pystysuorat rappuset. Kivinen seitti taas on kunnolla koholla seinäpinnasta, joten siitä on helppo pitää kiinni kiivetessä. Silti ylösmentävä matka on vaikuttava. Olen tottunut kiipeilemään luolien seinissä ja jopa katoissa, mutta sentään pitkin railoja. Niitähän kotikonnuillani riittää, vaikka mehiläisiä on aina varottava. En ole mitenkään innoissani edessä odottavasta taipaleesta, mutta haluan päästä johonkin sopivaan pikkuluolastoon.

Sapo jatkaa siitä mihin Lepido jäi: ”Jos Lepido ei löydä tyttöään, meillä tuskin on mahdollisuutta päästä poikashuoneisiin”. Hän kuulostaa hivenen kitkerältä.  ”Kasvattajat ovat mustasukkaisia hoidokeistaan, ja varsinkin omista kasvatussalaisuuksistaan. Vaikka kaikki kelvolliset poikaset päästetään vapauteen sinne mistä ne on kerätty, kasvattajat tapaavat hakea aina uudet kohta kuoriutuvat hämähäkit samalta alueelta. Aikuistuneet poikaset rakentavat verkkonsa yleensä lähelle vapautumispaikkaansa. Näinollen tietyistä alueista muodostuu kasvattaperheiden reviirejä, ja käytännössä hämähäkkien sukulinjat säilyvät samojen rihmankehrääjäperheiden hallussa.” Sapo näyttää tuntevan hyvin aiheensa, samoin politiikan. ”Me jäämme joka tapauksessa tähän, sillä näissä tamineissa ei paljon kiivetä.” Hän viittaa itseensä ja erikoiseen poikku lemmikkiinsä. Tytöllä on tosiaan yllään tyypillinen kauppiaantyttären asu, jossa on hankalaa kiipeillä. Asu koostuu pitkästä hameesta, kirjaillusta liivistä ja korollisista kengistä. Kaikki ovat erilaisia vihreän sävyjä kenkiä myöten. Vihreä on setä-Montmorillon klaanin väri, jota hänen tyttärensäkin noudattaa naimisiinmenoonsa asti. Päähinettä Sapo ei käytä, vaikka hänellä tulisikin olla kevyt helmikoristeltu hilkka. Lasihelmet ovat täällä arvokkaita, sillä lasia valmistetaan verrattain vähän. Tuntuu hassulta, että tyttö vapaaehtoisesti luopuu statussymboolistaan. Sellainen Sapo kuitenkin on. Olen kuullut hänen esiintyneen jopa pojan vaatteissa. Se ei ole kiellettyä, mutta paheennusta herättävää yhtä kaikki. Taidan olla ajatuksissani jälleen, sillä havahdun kun saan pikkukiven päähäni. Lepido virnistelee yläilmoista ja ymmärrän lähteä kiipeämään. Ilmeisesti hän löysi kuin löysikin kasvattajatyttönsä, ja pääsen näkemään jotakin erikoista!

Toisaalla, maanpinnan päällä, päivän kuumuus on haipumassa myöhäisillan siunatuksi viileydeksi. Ilesia ja Tuuli ovat rakentaneet leirin, joka on päivälläkin varjossa, eikä tuulikaan sinne käy. Hälytysnarut on viritetty, Narna saanut rohtonsa taas kerran, ja yö saa tulla.

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s