Enkeleitä onko heitä

Jospa tällä kertaa mentäisiin surullisista aiheista iloisiin, kivampi niin päin.

Kevättalvi on ollut aiemminkin hamsterilassamme vaikeaa aikaa, sillä vanhemmat hamsterit tuntuvat menehtyvän silloin tavallista herkemmin. Ei auta, että rivarissamme on tasaisen lämmintä tai että eläimet pyritään sijoittamaan valoisaan paikkaan jonkinmoisen päivärytmin ylläpitämiseksi. Myöskään normaalia tuhdimpi jyväseos ei ole tepsinyt. Vanhemmatkin eläimet ovat pysyneet hyvin massassa, mutta kuolleet sitten yht’äkkiä ulkoisesti hyväkuntoisena. Jotkin ovat oireilleen pari päivää lievästi, kuten olleet tavallista hitaampia tai ruoka ei ole maistunut. Yleisesti ottaen tuntuu kuin niistä vain loppuisi virta.

Tänä lopputalvena meni kolme eläintä hamsterilan vanhemmasta päästä ihan viikon tai parin välein. Ensin Viira (Alia Aamunsäde), joka tosin oli melkein parivuotias. Se oli kuitenkin juuri palkittu näyttelyssä parhaana veteraanina nimenomaan hyvän kuntonsa vuoksi. Sitten rakas Gnoomi (Alkemistin Gnoomi). Eniten kuitenkin harmitti ja ihmetytti Harhan (Alkemistin Harhaluulo) löytyminen kuolleena, sillä se oli vasta 1v 4kk. Tosin äijä oli jo ottanut hiukan vanhan hamsterin näköä, vaikka velipoika porskuttaa edelleen ikinuorena. Pitkää ikää Helmerille!

Viira, lk normaali kk

Viira, lk normaali kilpikonna


Gnoomi, lk musta kilpikonna

Gnoomi, lk musta kilpikonna


harha, pk ruoste laikukas

Harha, pk ruoste laikukas

Kasvattieni omistajat ovat kertoilleet hamstereidensa kuulumisia, hyviä ja huonoja. Sympaattisen Frakin (Alkemistin Fraktaali) kuolinviesti saapui tammikuun lopussa viimeisen kuvan kera. Haluankin kiittää Frakin perhettä, joka jaksoi lähettää aina silloin tällöin kuulumisia koko hamsterinsa eliniän ajan. Jokainen viesti on arvokas, ja etenkin tiedot sairauksista ja kuolemista auttavat myös kasvatustyötä.

Frakki aivan pienenä

Frakki aivan pienenä


Frakki, pk sininen satiini

Frakki, pk sininen satiini

Poikueiden suhteen talvi on ollut normaalia helpompi, kuten olen jo kirjoitellut. Iloisena yllätyksenä syntyneet monilukuiset talvivauvat, eli Pfin- ja Q-poikueet, löysivät omat kotinsa melko helposti epäilyksistäni huolimatta. Mukavia hetkiä uusiin koteihin!
Tässä voisi myös muistuttaa, että ikävissäkin asioissa saa ottaa yhteyttä. Pfin-poikueesta yksi nuori uros oli alkanut puremaan heti kohta kotiuduttuaan, mutta omistajat etsivät aktiivisesti apua pulmaan. Lisäksi he tulivat katsomaan poikasensa vanhempia – jotka eivät ole mitään enkeleitä vaan tavallisia syrkkimyksiä omine mielipiteineen ja -aloineen. Joka tapauksessa ihan käsiteltävissä olevia täyspäisiä aikuisia, kuten jokaisen hamsterin tulisi loppujen lopuksi olla. Joillakin se kestää kauemmin kuin toisilla, mutta sinnikkyys on paras apu tähän pulmaan.

Takaisin poikueisiin. Hmmm… niin, nyt sitten uskalsin astuttaa seuraavana jonossa olleen Mystikon (Alkemistin Mystikko) Banjolla (Lavender’s Berserker). Meni mukavan näppärästi ja hyvä niin, sillä Banjoa jo odotettiinkin uuteen kotiin Sani’s hamsulaan.
Mystikko ehti talven aikana reilun puolen vuoden ikään, mutta tosiaan tiinehtyi kerrasta. Pikkuiset poikaset syntyivät viime lauantaina keskellä päivää – ja niitä vaikutti syntyneen taas vähintään riittävästi. Ehdin jo melkein tottua pieniin poikasiin ennen näitä talvipoikueita. Nyt 12 poikasta tuntuu paljolta.

Varmaan tässä välissä on syytä mainita kotiin jääneet Pfin- ja Q-poikaset. Ensin mainitusta jäi tapojeni vastaisesti poikueen pahnanpohjimmainen, sillä se oli ainoa todennäköisesti tummanharmaa. Pakko sanoa varauksella, sillä tämän uroksen väri on vähintäänkin epäselvä. Tummanharmaan lisäksi se lienee keltainen eli ”helmiäisharmaa” dgdgToY. Pikkupoikasena sillä näkyi vielä värimerkit, mutta nyt turkin kasvettua niistä on jäljellä enää aavistus. Ensinäkemältä Alkemistin Pasaatituuliviiri näyttääkin lähinnä luonnonvalkoiselta.

Pasi, pk helmiäisharmaa

Pasi, pk helmiäisharmaa

Q-poikueesta jäi normaali laikukas naaras Alkemistin Qelelevu ja sijoitukseen meni sininen uros Alkemistin Quasimodo, molemmat pitkäkarvaisia. Tyttöön ihastuin jo silloin kuin se oli vain muutaman päivän vanha, vaikka toki kotiin olisi kannattanut jättää sininen pelkän sinisenkantajan sijaan. Kiitos siis Hennille, joka otti sijoitukseen velipojan!

Lellu, pk normaali laikukas

Lellu, pk normaali laikukas

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s