Joulurauhaa (odotellessa)

Vietin juuri rentouttavan puolituntisen katsellessani P-poikien kotiutumista uuteen asumukseensa. Se ei ole suuren suuri, sillä siihen oli tarkoitus asuttaa vain Paddington (Alkemistin Paddington, pk normaali) ja Papplewick (A. Papplewick, lk normaali). Kuitenkin Pawstonin (A. Pawston, lk normaali) ja Pegswoodin (A. Pegswood, lk normaali) noutaminen viivästyi parilla päivällä, sillä uusien omistajien tilaamat asumukset ovat juuttuneet postiin. Veljekset lähtevät samaan perheeseen lemmikeiksi.

lyhkispojat

lyhkispojat

Tajusin vasta eilen, miten poikkeuksellinen tämä poikanelikko on ollut. Ne eivät ole koskaan nahistelleet. Ei painimista tai piippailua, ei edes liiemmin tunkemista ruokakupilla. Unetkin ne ottavat tavallisesti yhdessä mytyssä, avoimellakin paikalla. Silti luonteissa on eroja. Pawston ja Pegswood ovat kaikkein rennompia. Niitä saa nykyään jopa pidettyä hetken selällään kämmenellä. Paddington on kiltti, mutta hieman varautuneempi – ainakin ensi alkuun, kunnes taas tottuu käsittelyyn. Papplewick taas on arka ja herkästi varuillaan. Ensimmäiset käsittelyviikot se rääkyi peloissaan käsittelyn alussa. Se pitääkin ottaa nopeasti kämmeniin ennen kuin se ehtii reagoida kiinniottoon. Sen jälkeen on parasta olla hetki liikkumatta kädet avoimina sylissä ja antaa kaverin tottua tilanteeseen. Pienikin pyydystäminen ja jahtaaminen saa Wickin yhä puolustusasentoon, vaikkakaan se ei enää huuda. Silloin kun se tutkii uutta paikkaa sylissä tai sohvalla kaikki äkkinäiset liikkeet saavat sen pelästymään. On selvää ettei se (ainakaan vielä) sovi lapsiperheeseen tai kokemattomalle, vaikka se ei olekaan aggressiivinen. Wick ja Paddington-nalle sopisivat tästä nelikosta parhaiten vaikkapa näyttelykavereiksi, sillä niillä on kaunis päänmuoto ja ovat muutoinkin varsin mukiinmeneviä uroksia. Ja yhä vapaita. 😉

Paddington <3

Paddington

Väistämättä kasvateista kuuluu myös suru-uutisia silloin tällöin. E- ja F-poikueiden jäsenet ovat päälle puolitoistavuotiaita, joten ikä alkaa näkyä vähän jokaisella. E-lapsista Alkemistin Eremiitti menehtyi jo tuossa aiemmin ja nyt A. Etydi -veli eli Mr Miagi meni perässä. F-poikueesta ensimmäisenä paremmille pähkinämaille siirtui 1v 8kk ikäinen Alkemistin Fata Morgana eli Momo. Miagilta löytyi jo kaikenlaista nivustyrästä alkaen, mutta Momolta ei selvää diagnoosia. Kasvattajan on kuitenkin ihanaa kuulla, että näistä molemmista pidettiin erinomaista huolta vielä vanhoilla päivilläkin. Esitän vielä tässä kiitokseni molempien omistajille.

Tässä vaiheessa vuotta ja näin vaiherikkaan poikaskauden jälkeen alkaa jo odottamaan joulunajan pyhiä ja taukoa poikuetohinoista. Silti mielessä kaihertaa ihanan Tekla-murun (Alkemistin Llandegla, 6kk) vanheneminen poikasitta ja sille löytyisi sulhokin kotoa. Lisäksi Harha-uros (Alkemistin Harhaluulo, 1v 2kk) alkaa jo pappaantua, eikä ole vieläkään tehnyt meillä jälkeläisiä. Tosin se kävi riiuulla Wannabe-hamsulassa. Näitä kahta ei voi yhdistää, sillä en mene sotkemaan dg- ja diluuttilinjojani. Hengähdystauko tulee siis olemaan lyhyt.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Joulurauhaa (odotellessa)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s