Syystalven poikueet

Oikein kauhistuin kun viime blogimerkinnästä on taas jo kuukausi! Aina harmittaa, kun en tahdo löytää aikaa kirjoittamiseen. Pahoitteluni niille uskollisille lukijoille, jotka ovat vielä jäljellä. Sitten samantien poikaskuulumisiin.

Syran (Alkemistin Jalosyreeni, lk ruoste) astutus sijoituksessa olleella Lavender’s Xi-Wangilla (pk sininen valkonauhainen) onnistui muitta mutkitta ja tuloksena syntyi 4. lokakuuta kolme sinistä valkonauhaista poikaa, kolme luonnonsinistä poikasta (2 tyttöä + poika) nauhalla ja ilman sekä kolme… eh, loppujen lopuksikaan en saanut tälle poikaporukalle kunnon värimääritystä. Vaaleita ne ovat ja nauha on kaikilla, mutta onko väri keltainen vai creme, kas siinä pulma. Kumpaakaan väriä en tähän P-poikueeseen odottanut! Syra saattaa hyvinkin olla piilokilpikonna, joten sitä kautta keltainen on mahdollinen. Toisaalta kerrankos se creme on pompannut monenkin sukupolven takaa. Koko homman sotkee vielä diluutti-alleeli, joka vaalentaa molempia värejä – etenkin keltaista. Papereihin tuli loppujen lopuksi hieman nolo ”creme/keltainen vn” merkintä. Olisin voinut pistää sen diluutinkin vielä eteen.

Hihassa A. Necronomicon eli "Comic"

Hihassa A. Necronomicon eli ”Comic”

11.10.15 syntynyt O-poikue oli varsinainen onnenkantamoinen, sillä olin jo luopunut toivosta. Sininen laikukas pitkis Alkemistin Ironia ei vain näyttänyt pulskistumisen merkkejä. Yllätys oli melkoinen kun huomasin sen liikehtivän levottomasti laskettua aikaa seuranneena päivänä. Ironia oli tehnyt avopesän terran takanurkkaan ja siellä sen alla oli pieni seitsenpäinen poikasjoukko! Etukäteen oli tiedossa, että poikueeseen tulisi vain mustaa ja kerrankin se piti paikkansa. Se taas ei ollut tiedossa, että ainakin Ironia on nyt sitten piilokilpikonna. Sille nimittäin syntyi oikein soma kilpparikuvioinen tytär ja erään laikukkaan tyttären päässä on tavallisten valkoisten laikkujen lisäksi yksi kellertävä kilpparilaikku. Koko pesueeseen tuli vain yksi poika ja nätti tulikin. Melkein harmitti päästää se pois kotoa, mutta olin päättänyt pitää tytön. Tällä kertaa maltoin katsoa enemmän pään mallia ja jätin hieman vähemmän eli huonommin kuvioituneen tytön kotiin. Soma on tämä Ottiliaksi kutsuttu neitonenkin, virallisesti Alkemistin Oikeus Vaieta. O-poikue on samalla Oikeus-poikue, sillä kaikkien rekisteröity nimi alkaa samoin: ”Alkemistin Oikeus” 😉

Kaksiviikkoiset Oot

Kaksiviikkoiset Oot

Onni lähtee kotiin.

Onni lähtee uuteen kotiin

Kaikkein jännintä on kuitenkin ollut P-poikueen odottaminen. Tämä on uutta tummanharmaata linjaani ja ikikihanan Lissu-mamman (Vectis Busy Lizzie**) toinen poikue. Mamma sai toki levätä neljä kuukautta tässä välissä – tosin se joutui sietämään jonkin aikaa kotiin jääneen tyttärensä seuraa.
Jännittävää tässä oli se, etten tiennyt kantaako uusi sulho Mischief’s Rascal tummanharmaata vai ei. Rascalin molemmat vanhemmat kantavat, mutta sehän ei takaa mitään. Pienilukuisen P-poikueen syntymää seurasi parin viikon jakso, jolloin sekä pelkäsin niiden selviytymisen puolesta että toivoin tummanharmaan värin putkahtavan esiin. Tummia norreja ja tummanharmaita kun on lähes mahdotonta erottaa toisistaan kovin pieninä.
Poikasia oli alun alkaenkin vain kuusi ja näistäkin vähästä yksi menehtyi reilut kaksiviikkoisena. Se oli pieni ja laiha, vaikka maitoa olisi luullut riittävän. Juuri päinvastoin kuin edellisessä poikueessa, tähän syntyi vain yksi tyttö poikien sekaan.

Mitäs sitten kaikenkaikkiaan hamsulassa tapahtui? Kovin moni hamsterinkyselijä olisi toivonut urosta, mieluiten pitkäkarvaista. Pari halusi ainoastaan mustavalkoisen syrkkilapsen ja yksi kelpuutti sen ainoan mustan pojan. Luonnollisesti sitä seuraava olisi halunnut nimenomaan mustan pojan lemmikiksi. Niitä kun ei sitten riittänyt, niin lopulta kotia vaihtoi myös O-poikueen isukki, nuori komeaturkkinen musta Hunsvotti-uros. Onnea sinne uuteen kotiin tälle huomionkipeälle herralle!

N-poikueessa oli poikkeuksellisesti vaaleita poikia, muttei vaaleaa pitkäkarvaista tyttöä, joka siis myös löytyi eräältä toivomuslistalta. Kuitenkin lähes kaikki N- ja O-lapset ovat löysivät omat kotinsa, muutama sovitusti tutun ja turvallisen eläinkaupan kautta. (Vain siten voimme välttää tukkueläinten maahantuonnin.) Jotenkin kuitenkin kävi sillä viisiin, että vaikka O-poikueesta on kotona enää yksi oma tyttö ja yksi maanantaina lähtevä tyttölapsi, niin N-poikueesta on jäljellä kaksi poikasta.

Meille piti jäädä N:istä vain lk sininen vn Alkemistin Necronomicon -poika – jos ei muuta niin nimen vuoksi. Tyypille kuitenkin kasvoi (muka) yht’äkkiä kamalan kokoiset korvat. Sen sijaan sen myymättä jäänyt Alkemistin Niobi -sisko alkaa päivä päivältä miellyttää enemmän, joten saapi nähdä miten tässä vielä käy.

Ja kukas se jääkään kotiin P-poikueesta? Tietysti poikueen ainoa tyttö, tummanharmaa Alkemistin Priceless!!! On muuten tietääkseni ensimmäinen Suomessa syntynyt tummanharmaa syyrialainen vuosikausiin. Olisin suonut tämä kunnian tummanharmaiden kanssa enemmän töitä tehneelle Evelle Wonderland’s hamsterilaan, mutta todennäköisyysjakaumien tiet ovat tutkimattomat (taikka paljon tutkitut ja silti satunnaiset).

Precious.

Precious.

 

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Syystalven poikueet

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s