Viiran tarina – pienet Jalot

Hiljainen talvi vaihtuikin sitten melkoiseen poikaskevääseen. I-lapset tulivat ja melkein menivätkin lukuunottamatta Alkemistin Ironiaa. Tänään lähti jo ensimmäinen J-poikanen! Mihin se aika taas meni.

Pieni poikue on yleensä helpompi nimetä kuin iso. Tällä kertaa ei käynyt niin, vaan juutuin jalo-sanaan. Niin pikkutytöistä tuli Jalokastanja, Jalokuunlilja ja Jalosyreeni. Pojista toisen oli vain pakko olla Jalopeura ja toisen Jalokavala. 🙂

Kotiin jäävä A. Jalosyreeni, "Syra".

Kotiin jäävä A. Jalosyreeni, ”Syra”.

Mutta aloitetaanpas vaihteeksi poikueen emosta. Viira (Alia Aamunsäde) tuli meille aikuisena kiinnostavan taustansa takia. Sen isä on luonnonsininen tsekintuonti, jonka geenejä ei sinisistä linjoista juuri löydy. Harmi kyllä tämä naaras ei tiinehtynyt, ei sitten millään. Lopulta se synnytti Droidille (Alkemistin Droidipoika) kaksi heiveröistä pikkuista poikasta. Toinen oli ilmeisesti kuollut jo synnyinyönään ja toinen meni kohta perään. Viira-parka silti yritti huolehtia niistä merkillepantavan tarmokkaasti, joten ajatus toisesta poikueesta jäi itämään vastoinkäymisistä huolimatta.

Vuoden ikäiselle hamsterinaaraalle poikaset alkavat olla riski. Synnyttämättömälle naaraalle melkoisen suurikin. Koska Viira kuitenkin oli synnyttänyt ja selvinnyt itse koettelemuksesta mainiosti, niin päätin yrittää vielä. Nyt sulho vaihtui siltä varalta, että edellisessä yhdistelmässä olisi jotain geneettistä vikaa (tosin Droidikin sai lopulta toisen naaraan kanssa hienon kymmenpäisen poikueen). Juuri ennen Viiran yksivuotispäivää löin lopulta hanskat tiskiin. Tosin unohdin kertoa päätöksestäni armaalle siipalleni, joka pikkuhiljaa kasvattaa campbellejä ja auttelee minua syrkkienkin kanssa.

Eräänä iltana olin siirtänyt Viiran ulkoilemaan sitä varten sisustettuun ammeeseen ja sillä sattui olemaan kiimapäivä. Puoliskoni kuvitteli astutusyritysten jatkuvan ja pisti Tropin (Alkemistin Entropia) sinne tavan mukaan seuraksi. Hän oli kuulemma asiasta minulle kuitannutkin jotta seuraisin tilannetta, ja meni sen jälkeen nukkumaan. Minä taas onnistuin ohittamaan tiedon täysin. Päätin lisäksi jättää Viiran yöksi puuhailemaan vaihtelun ja virkistyksen vuoksi ja painuin itsekin yöpuulle.

Aamulla nostin savimökkiä siirtääkseni Viiran omaan asumukseensa – ja järkytyin melkoisesti. Siellä olikin kaksi täysin liikkumatonta hamsteria samassa pesässä! Alkukauhistus ei onneksi kestänyt pitkään, koska molemmat alkoivat heräillä eikä verta näkynyt missään. Samaan tilaan jätetyt syyrialaiset voivat tapella kuolemaan asti, usein jos naaraalla ei olekaan kiimaa. Lisäksi juuri Viira oli jo kerran ehtinyt teloa ensimmäistä sulhoaan (Lavender’s Xi-Wang), joka ei kelvannut sille lainkaan. Tsekkasin tietysti sekä Viiran, että Tropin (onneksi se oli Troppi eikä kukaan muu!), mutta kaikki oli kunnossa.

Troppi on varmaan taloutemme painavin uros. Se on täyttä lihasta ja ihan kunnioitettavan kokoinen, vaikkei mikään jätti olekaan. Lisäksi se on melkoinen sonni ja kovasti naaraiden perään. Olin jo koittanut sillä Viiraa kolmantena ja viimeisenä vaihtoehtona, mutta tosiaan tuloksetta. Tropin Viira kuitenkin tuntui hyväksyvän muita sulhoja paremmin. Silti en enää odottanut mitään, olin vain erittäin tyytyväinen molempien selvinneen vahingoitta omasta typeröinnistäni huolimatta.

Tarkkailin joka tapauksessa Viiraa lasketun ajan kynnyksellä. Se järjesteli pesäänsä uuteen uskoon vimmatusti ja tyhjensi terran kaikki kulmat purusta yhteen isoon kasaan mökin ympärille, joten sen käytös muistutti tiineenä olevaa. Sillä ei kuitenkaan näkynyt vauvamahaa. Laskettuna päivänä olin havaitsevinani pienet kumpareet kyljissä, mutta aamulla pesä oli edelleen tyhjä. Luulin nähneeni omiani enkä huolestunut, kun nisätkään eivät olleet näkyvissä. Viira kuitenkin synnytti viiden hengen pesueen noin 18:n vuorokauden tiineyden jälkeen, siis lähes 2 vrk yli normaalin ajan. Sen ensimmäinenkin poikue meni päivän verran yli, joten sillä taitaa olla taipumusta moiseen. Mahaa oli loppuun asti vaikeaa erottaa, kuten nisiäkin.

Alusta asti Viira oli varsinainen kanaemo. Se kirjaimellisesti hautoi poikasiaan jatkuvasti, eikä poistunut pesästä kuin hätäisesti syömään. Jostain syystä se silti hylkäsi pian pesämökin ja sen sijaan hautasi poikasensa syvälle puruihin. Joka kerta poistuessaan se peitti ne huolella. Pienen jyrsijän aivoituksia on oikeastaan turha mennä arvailemaan, mutta minusta se vaikuttaa olevan hyvin tyytyväinen pentuihinsa. Vielä nyt kun tyttäret ovat viisivikkoisia ja luovutusiässä, se kokoaa yhä ne kylkeensä nukkumaan. Yleensä emot tapaavat olla kypsiä jälkikasvuunsa siinä kolmen viikon jälkeen, joten näin pitkä pinna ei ole ihan tavallista.

Viira jo viisivikkoisten tytärtensä kanssa.

Viira jo viisivikkoisten tytärtensä kanssa.

Pojat erotettiin, kuten tavallista, noin neliviikkoisina. Onneksi niitä oli sentään kaksi, ettei pikku-Jalo (ilmeisesti muuten diluuttikeltainen) joutunut heti yksin. Se tuntuu olevan hieman arempi kuin veljensä, komeasta Jalopeura-nimestään huolimatta. Mukavasti pienimmän poikasen uusi perhe oli jo etukäteen perehtynyt hyvin poikasen ottamiseen ja Pikku-Jalo on sentään syrkkimäisen utelias varovaisuudestaan huolimatta. Terveisiä sinne Espooseen!

Pikku-Jalo

A. Jalopeura eli Pikku-Jalo

Koko sembalon ainoa harmittavainen osuus oli loppujen lopuksi poikasten värien määrittely. Ei niissä vikaa noin muuten ole, paitsi että taas on näitä mysteerivärejä. Pojista Jalokavala menee Wannabe-hamsterilaan ja epäilen sen olevan rs ps seepianharmaa. Sillä on siis sekä ruskeasilmäisyyden että punasilmäisyyden geenit. Toivottavasti. Tytöistä yksi on ”tavallinen” seepianharmaa ja ne kaksi sitten… joko ne ovat rusehtavia luonnonsinisiä tai rs/ps luonnonsinisiä. Värimäärittelyä vaikeuttaa se, että luonnonsinisiä on ylipäänsä melko vähän Suomessa, eikä kai yhtään varmaa rs tai ps luonnonsinistä. Näistä toinen jänee kotiin emonsa seuraksi. Poikkeuksellisesti aion katsoa rauhassa miten emon ja tyttären välit kehittyvät, molempien ollessa normaalia sosiaalisempia syyrialaisia. Vara-asumus on kuitenkin valmiina.

A. Jalokuunlilja, seepia

A. Jalokuunlilja, seepianharmaa

A. Jalokavala, rs/ps (?) seepianharmaa

A. Jalokavala, rs/ps (?) seepianharmaa

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s