On meillä campbellejä :)

Campbelli-kääpiöhamstereiden taas yleistyessä niiden kasvattaminen lakkasi vähitellen kiinnostamasta. Tosin niiden laumaelämää on edelleen mukava seurata. Pidimme vain Hortense-emon tyttärineen, vanhat pojat Prinssin (Le Petit Prince) ja Samurain sekä Nonparellin poikasista Sitalces-uroksen. Käytännössä siis kaksi laumaa sillä ajatuksella, että Sitalces ehkä aikanaan jatkaa sukua. Samalla cämpsyt siirtyivät minulta siippani hoteisiin.

Littoisten näyttelyssä Jonna kuitenkin kuskasi minulle lila fawn -tytön, jota en kuvitellut saavani ja siksi olin sen unohtanut. Noh, persoonallinen Picus Koskenkylän Laulu siis muutti meille omaan terraansa, koska en tohtinut pistää sitä olemassaolevaan toimivaan ”akkalaumaan”.

Siinä vaiheessa kun syrkkipoikasten kanssa oli taukoa ja Laulu alkoi ikääntyä, suostuttelin siipan laittamaan sen Sitan kanssa yhteen. Yhdistelmä oli yllättävän toimiva, vaikka Laulu on varsin itsenäinen luonne. Sitalces osoittautui hyvin omistautuvaksi isäksi, ehkä jopa liiallisuuksiin saakka. Se laihtui ensimmäisten kahden poikasen aikana paljon enemmän kuin Laulu (joka ei juuri muuttunut) ja oli vain varjo itsestään.

Laulu ja valkopartainen "Musti" aka Runonlaulaja.

Laulu ja valkopartainen ”Musti” aka Runonlaulaja.

Campbelli-uros astuu naaraan usein heti synnytyksen jälkeen uudestaan. Tällaista poikuetta kutsutaan ”tupliksi” ja ne ovat melko tavallisia. Meillä ei ole ollut niitä aiemmin, mutta nyt siippa ei raatsinnut erottaa Sitaa ajoissa ja tuplat tulivat samantein. Ihan hyväkin, sillä Laulun ensipoikue käsitti vain kaksi poikaa.

poika-norre Lauluntaitaja

poika-norre Lauluntaitaja

Siinä vaiheessa kun aloin kuulla uudelleen piipitystä Laulun pesästä ja Sitalces oli edelleen siellä, meinasin saada kevyen hermoromahduksen armaan puoliskoni saamattomuuden johdosta. Kaivoin samantien ensin vahingossa Laulun (jaiks!) ja sitten Sitan ulos terrasta ja toivoin kovasti jälkimmäisen olleen yhtä aikaansaamaton. Samalla pelkäsin Laulun hermostuvan tunkeilustani.

Tuplilla ei kuitenkaan ollut mitään hätää ja mennäviikolla ne alkoivat vilistämään pitkin terraa. Tällä kertaa poikasia syntyi neljä. Nelikosta yksi on norre-tyttö ja loput opaleita, kaksi poikaa sekä tyttö. Vaikka tämäkään ei mikään suuri poikue ole, niin toivon näiden jo riittävän tällä erää 😉 Tosin Laulussa eivät tiineydet näy muutoin kuin silmiinpistävänä nännirivinä ja lisääntyneenä ruokahaluna. Se on aina ollut sporttinen pakkaus. Nyt en tohdi pitää sillä jatkuvasti juoksupyörää, mutta Laulu osaa pyytää pyöräänsä tarpeen vaatiessa. Se tulee terran kulmaan hyppimään, kunnes saa haluamansa ja menee sitten tyytyväisenä juoksulenkille.

Tuplien ensimmäisiä piipahduksia pesän ulkopuolella.

Tuplien ensimmäisiä piipahduksia pesän ulkopuolella.

Emo vahtii vedenvaihtoa.

Emo vahtii vedenvaihtoa.

Siinä missä esikoispojat ovat rauhallisia ja elävät nyt sopuisasti isänsä seurana, kakkosporukka on melkoinen rähinäjengi. Juomaankin tullaan laumana. Ensimmäinen kellahtaa selälleen pullon alle ja muut kirskuen tönivät minkä kerkeävät. Hurjan suloisia ne ovat rähistessäänkin!tupla_juo

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s