Pieni hollannintuliainen

Hollannin Houtenissa järjestetään joka vuosi pariinkin otteeseen suuri pienlemmikkitapahtuma Exoknaag (ks. Vevven blogi!). Tämä on perinteisesti se paikka, jonka kautta kulkeutuu uutta verta Suomen hamsterilinjoihin varsinkin keski-Euroopasta. Ruotsin suuntaan ja suunnasta homma toimii omienkin näyttelyjemme yhteydessä.

Kun Tellun poikue niin surullisesti kuihtui pois, viimeisenä pieni kovasti odotettu laventeli-vauva, tajusin tien nousseen pystyyn siltä osin. En tiedä mikä meni vikaan, mutta koska Tellun sisarpuolillakin on ollut poikueongelmia, en hennonut Tellua enää kiusata moisella yrityksellä. Se kun näytti olevan kovin ymmällään viimeisenkin poikasen menehdyttyä ja edelleen hoiteli pesäänsä. Lohdukkeeksi reipas tyttö on saanut pysyä olohuoneemme ison terran asukkina ja kiintopisteenä, paikassa jossa se saa kosolti huomiota. Sitä se tuntuu nyt arvostavan (toisin kuin nuorempana), josta syystä pohdin jopa hakevani sille lemmikkikotia. Toistaiseksi se on kuitenkin juuri tuossa noin.

Tellun lohtuherkkutanko. Äkkiä tyttö kyllä toipui ja on nyt oma särmä itsensä.

Tellun lohtuherkkutanko. Äkkiä tyttö kyllä toipui ja on nyt oma särmä itsensä.

Koska meillä on lupaava nuori laventeliuros Alkemistin Entropia, uskaltauduin pyytämään Veeraa tuomaan meille uuden laventelikantajanaaraan Houtenista. Suomessa niitä lienee jokunen, mutta ne ovat enimmäkseen turhan likeistä sukua meidän hamsulamme asukkien kanssa. Onneksi Vevvellä oli vielä yhden lisähamsterin verran tilaa paluumatkalla. Varasin siis hollantilaiselta Le Soleil -kasvattajalta pitkäkarvaisen ruoste kk tytön Tropille morsioksi. Suurkiitokset Veeralle sekä myös Miriamille, joka kuskasi tulokkaan Helsingistä tähän suuntaan!

Sain tytön sukupaperit jo etukäteen, ja paljon valokuvia sekä kotihamsulasta, että Veeralta matkan varrelta. Samalla Veera ilmoitti naaraan olevan paitsi kilpikonna-kuvioinen, myös laikukas! Tosin molempia länttejä on niukanlaisesti. Ihan hakemalla saa hakea. Kasvattaja Boy Van Zon ei nimeä kaikkia poikasia, mutta ilmoitti tulokkaan kuuluvan Le Soleilin L-poikueeseen. Käytin hyvän tovin sopivan nimen keksimiseen, ja lopulta poikasesta kuoriutui Le Soleils Luisante. Kotona ihan Sasa. Mitä lyhyempi kutsumanimi, sen parempi tässä taloudessa.Sasa2Sasa1

Kotiin tullessaan Sasa oli reissusta vähän säikähtänyt, mutta asianmukaisen utelias. Jälkimmäinen luonteenpiirre on säilynyt ja siksi tyttö useinkin voittaa arkuutensa ja tulee katsomaan mitä lähistöllä rapistellaan. Kertaakaan tuo ei ole edes koittanut purra, vaikka säpsähteleekin edelleen nopeita liikkeitä. Edellisiltana Sasa pääsi ensimmäistä kertaa keittiöön valtelemaan. Se oli hyvinkin innoissaan ja tassutteli koomisesti varpaisillaan pitkin poikin. Mattoa rahnuttaessani se aina valpastui. Tovin päästä oli ihan pakko tulla kuikuilemaan puuhiani. Myös juttelu aiheuttaa korvien höristelyä ja välillä Sasan pitää nousta ihan takajaloilleen kuullakseen paremmin 😉

Sasan kuvat saa klikattua huomattavasti isommiksi. (c) Veera K.

Sasan kuvat saa klikattua huomattavasti isommiksi. (c) Veera K.

Myös hollantilaista sukua oleva Royale Bouguet’s Lana astutettiin Oton (Lavender’s Omen) kanssa ennen hamsulan kesätaukoa. Tämä oli ja on erittäin lupaava yhdistelmä, mutta taaskin on ollut mutkia matkassa. Kauniista kymmenpäisestä poikueesta on kahden viikon jälkeen kuusi jäljellä – niistäkin kaksi melko hentoisia ruippanoita. Muutama oikein potrakin penska joukkoon onneksi mahtuu. Kirjoittelen nakeroista kuitenkin enemmän vasta sitten, kun olen varma niiden selviytymisestä.

En oikein tiedä mikä on vialla. Emo on ollut hyvässä ruokinnassa ja sopivassa massassa, aivan kuten Tellukin oli. Aralla (Diamantens Aragon) epäilin kyllä ulkoloisia ja siksi annoin muillekin syrkeille Stronghold-lääkityksen. Lanalle en uskaltanut, sillä pennut olivat juuri syntymäisillään. Emossa tai muksuissa ei ole näkynyt mitään, edes karvanlähtöä, eikä Lana ole rapsinut itseään kuten aiemmin. Pitkä talvi toki aiheuttaa ihon kuivumista kaikista kosteuttamisyrityksistä huolimatta.

Mitäs vielä.. kevään kunniaksi kaikki hamsulassa saivat eilen kevätparsaa 🙂 Muutamia hyvin pestyjä voikukanlehtiäkin olen jo antanut ja tuoreita puhdistettuja oksia. Mukavaa kun kesä tulee ja herkkuja saa omalta pihamaalta! Myös muutaman juurakon olen kaivanut mökiltä mm. Tellun iloksi. Ne toki ihan uunitettiin ötököiden pelossa. Eivät ne muut oikein haittaa, mutta lintupunkit tuppaavat olemaan peräti vaarallisia kiusankappaleita.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s