Vanhuudesta

Tässä aihe, josta olen halunnut kirjoittaa jo pitkään. Syrkeistämme peräti kahdeksan karvanaamaa on jo yli vuoden vanhoja. Kaikkein iäkkäimpiä ovat ”mummut” Illu (Sateenkaaren Illuusia) 1v 7kk ja Lula (Lavender’s Luaidreán) 1v 10kk.

Illuusia on suklaa-linjani kantaemo ja moninkertainen isoäiti, vaikka saikin vain sen yhden poikueen. Sen jälkeläisiä – lapsia, lapsenlapsia ja varmaan jo lapsenlapsenlapsiakin on tavattavissa ainakin pääkaupunkiseudulla, sillä Illun tytär Alkemistin Arkkiherttuatar Aralia** on saanut kaksi poikuetta. Samoin kotiin jäänyt Aaria (Alkemistin Aaria Alkusointu). Myös veli Alkemistin Arkkivelho Abrakadabra on tehnyt poikueen lainareissulla Helsingin suunnalla, ja ainakin yhdellä sen pojista on jo oma poikue hmmm… Mikkelissä, muistelisin.
Meillä Illuusian linjaa jatkanee ainoastaan Alkemistin Entropia, sillä Velhon poikue Tellun kanssa ei onnistunut. Uroksessa tuskin on vikaa, sillä sen edellinen poikue on täysin terve. Tellun isänpuolen suvussa poikueongelmat taas näyttävät olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Harmi joka tapauksessa.

Illuusia ja Aaria, silloin jälkimmäisen poikasaikoina

Illuusia ja Aaria, silloin jälkimmäisen poikasaikoina

Lula teki ainoan poikueensa kasvattajallaan, mutta palasi kotiin mukanaan pikkuinen Skunk Anansi* –poika. Nyt jo menehtyneen Misakin (Lavender’s Moony Misaki) ollessa varsinaisesti sinisen linjani kanta-emo, Lulakin on tuonut siihen oman osuutensa poikansa Skunkin kautta. Lapsenlapsi Alkemistin Droidipoika on paitsi sininen, myös isänsä ohella ainoa laikukas talossa. Laikkua haluaisin jatkossa saada tänne meille enemmänkin.

Lula nyt

Lula nyt

Siinä missä Illuusiaa pari viikkoa nuorempi Napo (Lavender’s Napoleon*) on ukkoutunut aikapäiviä sitten, Illu on porskuttanut tähän asti aivan loistavassa kunnossa. Sillä on ollut sopivasti massaa ja lihaksia, turkki kiiltää. Vasta aivan juuri huomasin mummelin jo hieman keventyneen, joten vanhuus saavuttaa tämänkin rautarouvan. Myös yhden varpaan kynsi alkaa käpertyä, ilmiö joka on Lulan käpälistä tuttu. Silmissä on siniharmaa reunus, joka saattaa viitata näön heikentymiseen. Se ei millään tavalla näy käytöksessä, sillä näkö lienee vähemmän tärkeä aisti hamstereille.

Lulan paino lähti tippumaan jokin aika sitten ja siksi sen ruokinnassa saa olla tarkkana. Itse asiassa mummeli saa samaa ruokaa kuin kasvuiässä olevat nuoret, jotta sen paino jotenkuten pysyisi. Pilttiä, pähkinöitä sekä hedelmiä muun muassa. Lulan lähes jokainen kynsi on kellertynyt ja käpertynyt. Lisäksi ne kasvavat niin kovaa vauhtia, että kynsiä saa trimmailla jatkuvasti jotteivät ne painu varpaan alle mutkalle. Yllättävä kasvuilmiö minun mielestäni. Tämän soopeli-mamman naamataulussa on jo vaaleanharmaita karvoja havaittavissa, toisin kuin luonnonvalkoisella Illuusialla.

Molemmat seniorit ovat kaavoihinsa kangistuneita päivärytmissään, vaikka selvästi arvostavat ulkoilua edelleen. Lula osaa myös vaatia sitä järsimällä kaltereita. Tai yrittämällä. Lulassa on se huvittava puoli, ettei se oikeastaan osaa järsiä kaltereita. Ei siis sillä tavoin, että niistä lähtisi kunnon meteli. Sen puuhan kaikki muut jyrskämme näyttävät hallitsevan valitettavan hyvin. Kyllä mamman elämöinnin silti huomaa ja usein siippa noukkii lellikkinsä sylittelemään ja jaloittelemaan. Omassa juoksulautasessaan mamma ei oikein enää viihdy, nukkumassa taas sitäkin paremmin.

Siippa ja Lula

Siippa ja Lula

Lulan eläkekotina on iso tuplahäkin alaosa, mihin mahtuu monenlaista. Mökkinä on oviaukollinen kukkaruukku, jonne se tunkee mahdollisimman paljon pyyhettä (olen tainnut jossain yhteydessä selittää miten Lula rakastaa kankaita). Kun kukkaruukun nostaa pois, siihen kohtaan jää pyyhkeestä koostuva ”hiekkakakku”, jonka syövereissä vanharouva onnellisena torkkuu. Tai varsin tyytyväiseltä se ainakin onnistuu näyttämään.

Illuusia taas saattaa olla hereillä päivisinkin kerran tai pari ja käyttelee juoksupyöräänsä ahkerasti. Ilta-aikaan se tulee väijymään milloin tuoreruokakupit kerätään uudelleentäyttöä varten. Silloin kun on kärppänä esillä, niin saattaa päästä ensimmäisenä ulos häkistä jaloittelemaan. Illu on syrkeistämme toimeliain hamstraamaan. Kaikki paperit, kankaanpalat, isommat puulastut ja mitä milloinkin löytyy pitää kerätä huolella talteen. Myös esim. riippukeinu päätyy lopulta silpuksi. Illuusia tekee melko avoimelle paikalle pesäkekonsa, mökit sille harvoin kelpaavat. Keosta on joskus löytynyt mm. langanpätkiä ja vaatteiden ripustuslenkkejä. Mitä ilmeisemmin joku on onnistunut pudottamaan ne lattialle Illuusian aarteiksi.

Illuusia ei syö mitä tahansa ruokaa mitä sille häkkiin tarjotaan. Tosin jos sama ruoka on ulkoilualueella, se on nopeasti hotkittava tai ainakin pakattava. Joku Muu saattaa muutoin viedä sen. Useimmilta reippailuretkiltään Illu onnistuu palaamaan ainakin joku aarre mukanaan, vaikka itse en ole nähnyt lattialla mitään. Tosin kaksivuotias lapsukaisemme mielellään pudottelee leivänmuruja ja vähän kaikkea muutakin hamstereiden löydettäviksi.

Painon, silmien ja kynsien lisäksi tarkkailen oikeastaan kaikkien hamstereidemme hampaita. Vanhuksilla(kaan) niissä ei ole ollut ongelmia viime aikoina, mitä nyt Illulla hieman kulumaa. En ole havainnut sen järsivät häkkinsä verkkoseinää, mutta jotain mamma siellä tekee. Ainakin juoksupyörä on lähes pilalle nakerrettu, mutta se on kokonaan puuta eikä pitäisi haitata hampaita. Illuusia tosiaan asuu täyspuisessa kerroshäkissä, missä ainoastaan etuseinä on verkkoa. Sillä on peräti kuusi kerrostasoa käytettävänään ja viimeisen puolen vuoden aikana mamma on tavannut muuttaa pesäkerrostaan aina silloin tällöin. Tällä haavaa Illu taitaa asua toisessa purulaatikoista ja toista se käyttää vessanaan. Siisti rouva ei ole koskaan puutasolle pissinyt.

Illuusia nyt

Illuusia nyt

Vähän kauhistuttaa se aukko, jonka nämä persoonalliset naaraat jättävät kuoleman väistämättä kohdatessa. Napo-ukko on lähes yhtä vanha, mutta se on aina ollut enemmän tyttären oma lemmikki ja siis hänelle tutumpi. Selvästi myös se on alkanut väsähtää ja lepotauot pitkällään juoksupyörän vieressä ovat tavallinen näky. Napoleonin juoksari on hyllytettynä osan aikaa, sillä ukon toiseen etutassuun on kehittynyt asentovirhe.

Tytär ja Napo-ukko

Tytär ja Napo-ukko

Kaiken kaikkiaan näiden vanhusten viehätys on juuri niiden voimakkaassa persoonallisuudessa ja syvään juurtuneissa tavoissa, joita on oikeastaan vaikeaa tässä kuvailla. Sen kaiken kehittyminen ottaa aikaa.

* Asteriski muuten tarkoittaa eläimen saaneet SERT:in 🙂

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s