Namjan tarina

Siihen aikaan vain reilu vuosi sitten, kun sinisiä syyrialaisia ei vielä ollut kovin montaa Suomessa, syntyi Jeelin luona pieni sininen hamsteripoika. Vaikka se oli jossain määrin sukua omille syrkeilleni ja vielä lyhytkarvainen, niin varasin sen heti. Poika matkasi siipan työkaverin mukana aamujunassa Turkuun. Kirjoitin sille heti tervetulotoivotuksetkin. Pitkään aikaan en saanut selville sen oikeaa nimeä, tiesin vain tämän syrkin nimetyn korealaisen elokuvan mukaan. Siksi hamsteri sai nimekseen Namja, sillä poika lienee koreaksi Namja-ae (tai Namja-ai). Huvitti, kun lopulta sain tietää sen virallisen nimen olevan ihan englanninkielinen A Werewolf Boy.

Namja oli heti kova liikkumaan, varsinkin kiipeilemään dunansa katossa. Usein sitä sanottiinkin Tarzaniksi. Ruoka maistui hyvin alun totutteluvaiheen jälkeen. Vielä kaksi ja puolikuisena otus muistutti kuitenkin melkoisesti hiirtä: Namja_2kk2vk

Tästä se alkoi vankistua ihan silmissä. Lopulta Namja oli komea tumma mies, jota kelpasi esitellä näyttelyitä myöden: Namja_sivulta

Namja teki osaltaan sinisten historiaa olemalla esillä siinä standardointikokouksessa, jossa sinisten standardi luotiin. Erityisesti sen syvän tummasta sävystä pidettiin. Koska meillä ei ollut sille sopivaa naarasta, annoin uroksen sijoitukseen Saaralle, joka on aina tykännyt pojasta kovasti. Saaran luona odotti myös Taika, musta kilpikonna syyrialaisnaaras. Ei kestänyt kauaakaan, kun Taika sai hienon pesueen syrkkilapsia, josta ei kuitenkaan löytynyt meille tyttöä. Namjan pitikin palata luoksemme tekemään toinen poikue.

Littoisten näyttelyssä Päivi-tuomari kiinnitti huomiota Namjan pienoiseen velttouteen ja hieman kellertäviin silmiin. Tätä emme olleet aimmin pistäneet merkille, ja kuvittelin pojan olevan vain uninen kesken päivänokostensa. Poikaa toki seurattiin arjessa, mutta ruoka maistui ja juoksupyörä kulki. Kuitenkin jotain oli vialla. Eräänä iltapäivänä Namja löytyi kuolleena.

Ulkoisten merkkien perusteella ei voinut päätellä mitään, joten päätimme Saaran kanssa lähettää pojan Eviraan tutkittavaksi. Tulosten saamisessa kesti, mutta eilen ne vihdoin saapuivat. Namja oli ilmeisesti kuollut Actinomyces-bakteerin aiheuttamaan paiseeseen aivojen etuosassa. Melkein panikoimme, ennen kuin luin lisää tästä sienimäisestä bakteerista (jota vanhastaan sädesieneksi kutsutaan). Se elää vain hapettomissa oloissa ja on erittäin tyypillinen sekä terveiden eläinten, että ihmisten suuontelossa. Namjalla se oli päässyt vain väärään paikkaan lisääntymään holtittomasti hapettomassa tilassa.
Tosin tutkimuksissa löytyi myös hyvin yleistä kolibakteeria, joka elää tasalämpöisten eläinten ruuansulatuskanavassa. Namjalla sekin oli päässyt keuhkoihin ja maksaan, joten sen syytä varmaan oli vetämättömyys ja silmien väri. Molemmat bakteerit ovat helposti hoidettavissa antibiooteille, kunhan vain sen tajuaisi. Silti tavan vuoksi tuskin kannattaa lääkitä, vaikka nuo yleisiä bakteereja ovatkin.

Nuku hyvin, Namja-pieni. Olit aina kiltti ja kovasti meno päällä. Ainoana elinvuotenasi elit sentään täyden elämän.

Mainokset

3 ajatusta artikkelista “Namjan tarina

  1. ”Olit luonani niin pienen hetken, rakensit sydämeeni oman pesäsi jossa kannan sinua mukanani. Lepää rauhassa rakas hulivilini, anna anteeksi etten huomannut ajoissa sairauttasi” Kiitos Marika että luotit Namjan minulle ♥

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s