Rouvat Norret

Olen pitänyt syrkkien normaali-väritystä varmaan tylsimpänä mahdollisena värinä aina viime aikoihin asti. Aluksi ainoa vaihtoehto minulle oli yksivärinen syyrialainen hamsteri ja pitkäturkkisena, kiitos. Vähitellen aloin pitää laikukkaista, sitten kilpikonna-kuviosta (joka muuten näyttää parhaalta lyhytturkkisena) ja viimeisimpänä myös syrkkien alkuperäisestä väristä. Tämä vasta nähtyäni joitain upeita yksilöitä näyttelyissä. Lopulta, koska meille ei ole pitkään aikaan syntynyt jalostuslinjoihini sopivaa naarasta, varasin peräti kaksi normaalin väristä naarasta noudettavaksi Littoisten näyttelystä.

Vanhemman naaraista, nyt täysi-ikäisen Lanan (Royale Bouguet’s Lana) varailin Elyltä jo tovi sitten. Tämän sinistä kantavan tuontisyrkin piti tulla meille sijoitukseen, mutta Elyn päätettyä kasvatusuransa se tulikin suoraan omaksi. Satiiniturkkinen Lana on upea ilmestys 🙂 Luonteeltaan se oli hankalan maineessa, vaan tytär sai sen syömään kädestä jo viikossa – sekä kuvainnollisesti, että kirjaimellisesti. Itsetietoinen naaras tuo on, muttei sentään aggressiivinen. Sellaisella eläimellä kun ei tee kasvatuksessa mitään.

Terran lasin heijastukset pilaavat muuten niin onnistunutta kuvaa Lanasta - klikkaa isommaksi.

Terran lasin heijastukset pilaavat muuten niin onnistunutta kuvaa Lanasta – klikkaa isommaksi.

Toinen tulokas sai kutsumanimen Rouva Pannu heti ensimmäisenä iltana – nuoresta iästään huolimatta. Kasvattaja myös virallisti nimen muotoon Picus Mrs Potts 😉 Toisin kuin syrkkimme yleensä, nämä tulokasnaaraat eivät naksuttele, vaan tuhisevat ja pihisevät hermostuessaan. Varsinkin Pannu! Se oli peräti koominen tutustuessaan uuteen asumukseensa, ja niin kovin säikky… Edistystä on sentään tapahtunut tasaiseen tahtiin. Eilen tyttö kiipesi ensimmäistä kertaa itse käteen ja se oli iso askel meille. Pannu on muuten kuvioltaan kilppari, vaikka sillä ei ole kuin pari hassua pientä naamaläikkää.

Pannu 3kk päiväunisena.

Pannu 3kk päiväunisena.

Nyt olen kovin ihastunut näihin norreihin. Haaveilen jo diluutti-norresta eli luonnonsinisestä. Näitä voisi Lanalle syntyäkin sopivan puoliskon kanssa. Sellainen vielä satiinisena – ah! Sitä ennen olisi suklaisen Tellun (Eileithyia) saada poikueensa, vaan aika hiljaiselta pesässä vaikuttaa. Tellun laskettu aika oli edellisiltana, mutta kaikki ei mennyt aivan putkeen. Emo sentään voi onneksi hyvin. Pesän kolme pienokaista taas näyttivät aika heiveröisiltä pikavilkaisulla, tai sitten vain en taas muista miten avuttomia nuo ovat ensimmäisinä päivinään. [lisäys: Viimeksi Tellulla oli enää kaksi poikasta 😦  Siitä syystä Lanan poikue siirtyi tälle keväälle ja siippana on pk sininen Lavender’s Omen aka Otto).

Hännänhuippuna E-poikueesta kotiin jääneen Tropin (Alkemistin Entropia) hyvin uninen kuva. Poika on luonteeltaan varovainen, mutta vilkas. Alun itsetietoisuus on vaihtunut pitkiin harkintasessioihin. Tullako ulos pesästä vai ei, ja pitäisiköhän nyt uskaltaa maistaa ihan uutta ruokaa. Hauskaa seurata näiden pikkuisten luonteenlaadun kehitystä 🙂

Troppi ei ala kuvattavaksi.

Troppi ei ala kuvattavaksi.

Mainokset

2 ajatusta artikkelista “Rouvat Norret

  1. Voi, tuo kirjoitus norreista ja siitä, miten se muka on niin tylsä väri, on kuin suoraan meikäläisen näppäimistöltä! Minäkin vannoin joskus, että norrea en kyllä ota, kun maailma on täynnä toinen toistaan jännempiä värejä. Noh… Näinpä sitten näyttelyissä muutamia tosi kivoja norreja. Nyt kun meille tuo lk norrepoika nyt sitten tuli, niin se on ehkä söpöintä ikinä ja sen väri on todella hurmaava.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s