Erään vuoden loppu

Tämä on ollut varsin antoisa vuosi hamsteriharrastuksen parissa – oikeastaan ensimmäinen näin täysipainoinen. Olen saanut ystäväpiirini vakuutettua siitä, että olen seonnut lopullisesti. Toisaalta minua pyydettiin Suomen Hamsteriyhdistyksen (SHY) ensi kauden hallitukseen, joten silläkin saralla olen saanut ainakin joitain ihmisiä vakuuttumaan. Kirjoitan edelleen yhdistyksen lehteen mistä milloinkin.

Kutsu kävi myös lähi-Faunattaren hamsteripäivän pitäjäksi, joten viime lauantaina postailin siellä tyttäreni, kahden syrkin ja kahden cämpsyn kanssa. Mukaani olin valinnut syrkeistä emon ja pojan eli Lulan (Lavender’s Luaidreàn) ja Skunkin (Skunk Anansi). Cämpsyistä oli parivaljakko Prinssi (Le Petit Prince) ja pikku-Samurai, joista jälkimmäinen juuri muutti Prinssin seuraksi poikamiesboksiin – laumaeläimiä kun nuo ovat.

Lulassa ei ikä näy <3

Lulassa ei ikä näy ❤

Juuri vuoden ikään ehtineen Skunkin valitsin sen harvinaisen päiväaktiivisuuden vuoksi. Jätkä edustikin hienosti pari tuntia ennen väsähtämistään. Puolitoistavuotias Lula-matami ei taas pienistä hätkähdä. Se on loistavassa kunnossa ja leppoisan ystävällinen, silloin kun sattuu heräämään päiväsaikaan. Toinen syy oli näyttää kuinka isoiksi syrkkinaaraat usein kasvavat. Halkaisijaltaan alle 22-senttinen juoksupyörä alkaa olla tuon kokoisen eläimen kiusaamista, ja sellainen juoksupyörä olikin näytillä. Samalla koitin hiukan valistaa erimallisten juoksareiden hyvistä ja huonoista puolista.
Kotona Lulalla on muuten L-koon juoksulautanen. Meillä on sellainen tai 28cm pyörä kaikilla rapiat 180 grammaisilla. Poikaslaumalle juoksulautanen on ihan ehdoton ja verrattain turvallinen vekotin. Samalla reissulla ostinkin myös Prinssille ja Samulle pikkulautasen.

Samurain veljet Sensei ja Daimio lähtivätkin jo Saaralle. Sensei omaksi ja Daimio ensin sijoitukseen. Uudessa kodissa niitä kutsutaan Pulkaksi ja Kelkaksi 😉 Sisaret ovat toistaiseksi kotona ja tulevat kantamaan nimiä Origami, Ikebana, Kokeshi ja Geiko, kunhan saan ne rekisteröityä.

Syrkkien kanssa syys ja talvi ovat tehnyt tehtävänsä, eikä pari naarasta ole tiinehtynyt ollenkaan. Päädyin siis astuttamaan Aarian toisen kerran, riittävän nuori kun vielä on. Luotan kokeneeseen mammaan, ja parivalintakin on paras mahdollinen; laventeliuros Diamantens Aragon eli Arttu eli Ara. Jos vihdoin niitä laventelimuksuja tulisi! Melkoinen luonne tuolla ja kymmenkuisella miehekkeellä on, se karkailisi mielellään. Toinen uusista uroksistamme, Tarinan Blue Wonder aka Wonka on toinen samanmoinen. Aina tohottamassa. Mukavia poikia ne ovat, Wonkakin kun alkaa päästä arkuudestaan.

Ara esittäytyy

Ara esittäytyy

Campbellejen suhteen menee oikeastaan varsin mukavasti, vaikka Nonparellista jäikin oranssi sävy puuttumaan. Seuraava otuskin on harkinnassa, lila fawn – jos sellaisen Littoisten näyttelyssä saisin lunastettua. Kiva muuten, että kerrankin on näyttely melkein kotiovella! Puuhastelut ovat jo täydessä käynnissä, sillä olen toki mukana järkkäämässä niitä 🙂 Tervetuloa kaikki ihmettelemään meitä (ja hamstereita) sinne 22.2.2014. Lisätietoja SHY:n sivuilta.

HYVÄÄ VUOTTA 2014!

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s