Sininen (ja valkoinen)

Näin itsenäisyyspäivän kieppeillä on hyvä tehdä pieni kuvapostaus sinisyydestä – (hännän)huippuna tietenkin pariviikkoinen sinivalkoinen syrkkipoikamme!

Lemmikkien sinertävä väri näyttää jakavan melko voimakkaasti mielipiteitä. Eräs meiltä suklaanväristä poikasta noutanut rouva ihmetteli ääneen kuka kumma voisi haluta hamsterinsa sinisenä 🙂 Niillekin vaan riittää ottajia, mutta ovathan nuo suklaapoikaset edelleen halutumpia.

Sininen naaras 15vrk

Sininen naaras 15vrk

Vastikään Facebokiin rekisteröityneenä sen kansainväliset “hamsteripiirit” jaksavat kiinnostaa. Rodent Genetics Groupista saa paljon tietoa eri jyrsijälajien geeneistä ja Syrian Hamster Groupissa näkee muiden (pohjois)eurooppalaisten kasvattajien kasvatustuloksia. Siellä siniset hamsterit ovat kovassa kurssissa. Törmäsinpä erikoiseen www-sivustoonkin, josta ilmeisesti voi tilata itselleen vaikka mitä eläimiä (huom! Suomessa on omat maahantuontisäädöksensä) ja syrkkejäkin neljässä kategoriassa: lyhytkarvaiset, pitkäkarvaiset, siniset ja sinivalkoiset. Kaksi viimeistä ryhmää olivat kolmanneksen kalliimpia kuin nuo muut. Tämänlaisissa sivustoissa on väkisinkin rahastamisen makua, joten vähän huono fiilis jäi. Eläinten kasvattajista, oloista tai perimästä ei ole mitään tietoa, joten en koskisi näihin palveluihin pitkällä tikullakaan. Olosuhteet voivat toki olla ok, mutta kiva jos niitä sitten jollain muotoa esiteltäisiin.

Sininen naaras (Diadeemikeiju) 17vrk

Sininen naaras (Diadeemikeiju) 17vrk

Köh, takaisin aiheeseen 😉 Meiltä toivovat nimenomaan sinisiä hamstereita lähinnä; a) eräät kasvattajat, b) pitkään syrkkejä pitäneet harrastajat, c) muiden jyrsijälajien harrastajat, jotka ovat jo tottuneet siniseen.

Tästä tuoreesta D-poikueesta lähtee kuitenkin molemmat yksiväriset siniset naaraat juuri lemmikeiksi – tosin oikeastaan vähän sattumalta. Onnekseni ainakin toinen uusista omistajista käy joskus näyttelyissä (toivottavasti jatkossakin 😉 sillä etenkin Diadeemikeiju on oikein lupaavan näköinen nuori neito. Harvalla tuon ikäisellä on noin sopusuhtaisen kaunis naama. Se kun olisi ollut laikukas, niin olisi saanut jäädä kotiin jatkamaan sukua. Sen sijaan odotukset kohdistuvat nyt sinilaikukkaaseen Droidipoikaan. Poika on väriltään hiukan turhan vaalea, mutta hurmaava pikkuinen yhtä kaikki. Erikoisinta siinä ovat silmät, jotka ovat selkeän syvän punaiset (näkyvät hyvin tässä – kai muuten olette muistaneet avata joulukalenterin? 🙂 Sinisillä tuppaa silmät punertamaan poikasikäisinä ja laikukkailla on usein aikuisinakin hieman rubiininväriset silmät. Esimerkiksi mustalaikukkaan Skunkki-isän silmien syvän rubiininpunan erottaa edelleenkin selvästi. Droidin silmät ovat kuitenkin punaisemmat kuin esim. samppanjanaaraallamme koskaan. Sen sijaan sen mustalaikkuisella Domino-veljellä (Dominoefekti) on aivan tummat silmät, kuten myös yksivärisillä Keijulla ja Diskopallolla.

Sinivalkoinen Droidipoika toivottaa Hyvää Itsenäisyyspäivää ;)

Sinivalkoinen Droidipoika toivottaa Hyvää Itsenäisyyspäivää!

Jotteivät sinervät otukset tähän jäisi, niin 26.11. Hortense-cämpsy pyöräytti maailmaan kokonaista 7 kpl pikkucämpyttimiä! Alustavien silmäilyjen perusteella niistä 6 olisi opaleita, kuten isänsä ja emänsä ja bonuksena yksi yllätyssininen. Hortense itse pysyy visusti poikasia vahtimassa ja on uskomattoman hyvässä kunnossa noin monen pikkuisen emoksi. Tämä touhumamma näyttää jälleen siltä, että uusisi sertinsä vaikka tänään. Muutamana viimeisenä päivänä ennen synnytystä se oli niin huomattavan takapainoinen (ja liikuttavan kömpelö), ettei iso poikue kuitenkaan ollut yllätys. Hortensella on muuten jännä tapa pitää poikasiaan kahdessa eri pesässä. Toisessa on aina 3-5 ja toisessa loput. Onkohan siihen syynä jokin ”ei kaikkia munia samassa korissa”-ratkaisu mahdollisten petoeläinten (lue: utelias kasvattaja) varalta?

Hortensen siskontyttö Nonparelli, opal sekin

Hortensen siskontyttö Nonparelli, opal sekin

Lyhyesti muita kuulumisia tähän loppuun: huomenna pakataan auto, siippa, lapsista kaksi ja hamstereista seitsemän ja lähdetään Vantaalle. Siellä on lauantaina ohjelmassa Suomen Hamsteriyhdistyksen Grand Gala 2013, jossa sihteeröin ja tytär assaroi. Pojat vierailevat Heurekassa.

Koska GG:stä tulee kaksi uutta urosta kotiin, Saara kävi eilen noutamassa Namja-syrkin (A Werewolf Boy) meiltä uuteen, ilmeisestikin parempaan kotiin 😛 Noh, Namja ei missään nimessä voi saada ainakaan liikaa huomiota. Hyvä siis näin, vaikka tuota touhukasta sinistä apinaa tuleekin ikävä. Onneksi se pysyy lähellä ja tulee aikanaan tekemään meille poikueen.

Eilisiltaa piristi myös yläkerrasta kuuluva huuto: ”Houston, we have a problem!” Kuten ko. kliseestä voi päätellä, perheen aikuisikäinen miespuolinen jäsen oli havainnut ongelman. Yhtään ei yllättänyt kuka pulman aiheutti. Lumoskahan se taas oli karannut. Kyseinen naaras ei ole suostunut tekemään poikuetta, mutta aiheuttaa vähintään yhtä paljon tohotusta muilla puuhillaan. Nyt tuo oli vihdoin oppinut avaamaan liukuoviterransa oven, ja levitoituaan alas parkkeerasi visusti ison vaatekaapin sokkelin sisään. Koska kaikki hamsterit menevät aina samaiseen paikkaan piiloon ja niitä on sieltä todella hankala houkutella pois, niin päädyin potkaisemaan sokkelin etulaudan sisään. Jatkossa karkulaisia on huomattavasti helpompi pyydystää.

Mainokset

4 ajatusta artikkelista “Sininen (ja valkoinen)

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s