Näyttelyä ja cämpsyilyä

Kummastakohan kertoisin ensin, campbellivauvoista vai näyttelyreissusta – molemmat hyvinkin mielenkiintoisia, ainakin omasta mielestäni!

Valitaan vauvat, jos vaikka pääsisin ottamaan niistä kuvankin tämän jutun tueksi. Nämä olivat varsinaisia mysteerilapsukaisia, koska Hulda hautasi ne aina valtavaan purukerrokseen poistuessaan pesästä. Vasta neljäntenä päivänä uskalsin katsoa montako tuli ja siinä vaiheessa ainakin niitä oli (enää) kolme. Aika pieni poikue siis, mutta hyvin ponteva! Heti kaksi niistä oli juoksemassa terran toiseen päähän, ja vieläpä melkoista kyytiä. Kovin pieniltähän nuo näyttivät. Tosin syrkit eivät taida tuossa iässä olla suurempia, vaikka täysi-ikäisinä kokoero on melkoinen.

Norrepoikanen 30.10.

Norrepoikanen 30.10.

Nelipäiväiset poikaset olivat jo ihmeen kehittyneitä. Silmät toki tiukasti kiinni, mutta värit olivat ihan selvät ja turkkiakin hieman. Selvästi kaksi on normaalinvärisiä ja yksi kaunis opal. Minulla oli kova työ tunkea poikaset takaisin pesään purujen avulla käsin koskematta. En halunnut penskoihin ihmisen hajua, kun en tiedä miten neuroottinen mamma on.

Minäkin olen kovin kiltti.

Minäkin olen kovin kiltti.

Sunnuntai-iltana näin ensimmäisen poikasen pesän ulkopuolella haistelemassa ja maistelemassa. Silmät yhä kiinni, mutta tomerasti eteenpäin tarpoen. Siinä vaiheessa tuo hamsulapsi oli yhdeksän päivän vanha. Seuraavan päivän mittaan tuo opal harhaili terrassa aina silloin tällöin, mutta norre-sisarukset pysyivät visusti pesässä. Miten minusta tuntuu, että tämä rohkelikko on naaras ja tulee luonteikkaaseen tätiinsä… Vihdoin eilisiltana norretkin alkoivat liikuskella, ja tänäaamuna ainakin toisella niistä oli jo silmät auki. Cämpsypienet ovat aivan eri mallisia vantteria otuksia kuin nuo tutummat syyrialaiset. Vähän kuin vertaisi ranskanbuldoggia ja villakoiranpentua tms.

Ja minuahan ei kuvata

Ja minuahan ei kuvata!

Toivon kovasti, että poikasissa olisi ainakin yksi naaras ja mielellään saisi olla kaksi urosta. Urospuoliset jälkeläiset saisivat mennä isänsä kanssa asumaan Saaralle, ja ainakin toinen niistä olisi siellä sijoituksessa. Naaraan jättäisin emonsa kanssa jatkamaan linjaa. Olettaen, että ovat kelvollisen tyyppisiä jalostukseen. Näitä poikasia on kovasti kyselty, mutta poikueen ollessa näin pieni ei niitä riitä myytäväksi asti.

Hortenselle rahtasin näyttelystä uuden sulhon nimeltään Le Petit Prince eli pikkuprinssi. Ensimmäinen sulhoehdokas Kafka on mennyt melko omituisen väriseksi (hopeoituu?) ja sai myös tyypistään huonohkot arvosanat. Se on turhan hento pojaksi, joten odottelen vielä josko se tuosta ronskistuu.

Pikku Prinssi

Pikku Prinssi

Sekä Kafka että Prinssi ovat kyllä aivan ihania cämpsyjä luonteeltaan! Uteliaita, reippaita ja hyvin kilttejä. Hulda on rento otus myöskin, vaan Hortense vähän turhankin tomera täti. Sylissä se on ihan ookoo, mutta asumuksessaan jotenkin toisaikainen. Välillä suhtautuu kiinnostuneen ystävällisesti ja seuraavaksi arastelee selvästi. Se on kaiken huipuksi todella, todella energinen koko hereilläoloaikansa. Siskoonsa Hortense oli kovasti mieltynyt, ja pari päivää asui ihan sopuisasti Prinssinkin kanssa. Kunnes viime yönä löylytti sen pahanpäiväisesti. Sulho on ilmesesti liian nuori ja pieni, joten se päätyy helpolla altavastaajaksi. Cämpsynaarailla tulisi kai olla itseään vanhemmat urokset, mutta mistäs sellaisen tähän hätään keksisi 😦

Vähäsen vielä Lahden näyttelystä, joka siis pidettiin männä viikonvaihteessa. Meiltä mukaan lähti väkeä puoliksi arpomalla, joten tulokset olivat odotettua parempia. Syrkeistä Illuusia-isoäiti taisi olla ensimmäisessä näyttelyssään ja pokkasi heti kaksi komeaa ruusuketta: Lasten Lemmikkien ykkönen ja kaikkien lemmikkiluokkien kolmonen. Skunkki petrasi ulkomuotoluokassa saaden arvosanaksi ”Erinomainen” ja päälle sertin! Myös Namja ja Balladi paransivat arvosanaan ”Erittäin Hyvä”. Tellu sai pieneksi harmikseni vain ”Hyvä”, vaikka erikseen olikin mainittuna kiva pää. Sen lisäksi ei oltukaan sanottu kuin epätasaisuudesta turkin värissä. Turkin pituuden sekä tiheyden kohdalla luki sentään ”Ok”. Suurin osa kohdista oli siis täyttämättä, mikä kieltämättä hieman pännii, kun eläimiä kuskaa monta tuntia arvioinnin vuoksi. Ainakin Tellun tyyppi noin muutoin olisi kiinnostanut.

Illuusia ruusukkeineen

Illuusia ruusukkeineen

Cämpsyistä Hortense oli luokkansa kolmas napaten sekin sertin. Pääsi yllättämään, sillä Hortensen pää on pikkuisen kapea ja pitkähkö. Väri on kyllä upea. Kafka oli ”Melko hyvä” (toistaiseksi, odotan kasvua 🙂 ja pojan leveälle asettuneita korvia ihmeteltiin. Luettuani cämpsyjen standardin uudemman kerran havaitsin ko. seikan nimenomaan standardinmukaiseksi. Itse asiassa monilla cämpsyillä vaikuttaisi olevan liian lähekkäin sijaitsevat korvat. Ja liian isot.
Jannu-herra oli vain lemmikkiluokassa. Se oli päässyt sen verran pyöristymään, ettei hyvä heilunut… Nyt kaveri ”pääsi” dieetille oman terveytensä takia, ja kuulemani mukaan mököttää.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s