Campbellivallankumous

Hamsteriharrastajapiireissä on onneksi se mukavaa, ettei kukaan edes kysy miksi hankit vielä sen ja sen eläimen… Siippakin vain totesi, että vuosi sitten kymmenen eläintä tuntui paljolta. Nyt meillä on 13 syrkkiä ja 2 pygmihiirulaista. Ihan hyvin menee vielä pari kääpiöhamsteria joukon jatkoksi.

Eihän niitä tullut kuin kaksi ja vielä siskokset, joten niitä voi periaatteessa pitää yhdessä – campbellejä kun ovat. Idea kääpiöhamstereihin tutustumisesta virisi jo keväällä, ja tiedustelinkin alustavasti erästä talvikkoherraa meille eläkepäiviään viettämään. Myöhemmin SHY:n kasvattajapäivillä kuitenkin kuulin huolia campbellikasvatuksen ja -kannan hiipumisesta Suomessa. Tosin luulen nyt, ettei tilanne ole niin kovin huono. Aloittelevia kasvattajia on monta ja suurin osa heistä vaikuttaa huolehtivan lajipuhtaudestakin – campbelli kun voi risteytyä talvikon kanssa. Melko pieni geelipooli noilla kyllä tuntuu olevan, ja värit ovat sekoittuneet vielä voimakkaammin kuin syrkeillä, joten jotain tietynlaista värilinjaa saattaa olla vaikea muodostaa. Lisäksi cämpsyillä on lisärajoitteena diabetes, kuten kiinankääpiöhamstereilla. Se on osaltaan johtanut nykytilanteeseen, sillä muuten hyviä geenilinjoja on jouduttu karsimaan. Hybridit ovat lisäriesa, ja vielä arvaamaton sellainen. Talvikkopesueisiin saattaa pompsahdella outoja värejä sukupolvien takaa, tai cämpsypoikueisiin karkeaturkkisia talvikonpäisiä sisaruksia. Käyttäytyminen näillä risteytyvillä lajeilla poikkeaa huomattavasti toisistaan (esim. vain cämpsyt ovat laumaeläimiä), joten sekasiittäminen on myös eettisesti lyhytnäköistä.

Huperzia, norre

Huperzia, norre

Nämä tytöt tulivat eräältä pitkän linjan kasvattajalta Erjalta Kouvolasta Lappeenrannan näyttelyyn, josta Martina kuskasi ne Turkuun. Iso kiitos heille molemmille! Poikaset ovat syntyneet 2.6.2013, isä opal William Sweet (täysveli KGG11 Wasabi*), emä musta umbrous platinoitu Czarna. Toinen naaraista on opal ja toinen normaali. Kotiin asti saimme tytöt tiistaina, jo valmiina odottavaan terraan. Olikin erikoista sisustaa asumusta kahdelle hamsterille, kun kaikki muut lemmikkimme ovat yksineläjiä – ah, paitsi tietenkin pygmihiiripojat pikkuterrassaan. Suuresti kiinnostaa cämpsyjen ryhmädynamiikka, mutta useampaa yksilöä en uskaltanut ottaa. Cämpsyjen maineestakin olen kuullut paljon kaikenlaista, mutta annetaan nyt ajan kertoa.

Hortense, opal

Hortense, opal

p.s. Erikseen otetuista jättijauhomadoista koteloituivat lopulta kaikki kuusi ja viime perjantaina kuoriutuivat viimeiset koppikset!

Ihania vai mitä ;)

Ihania vai mitä 😉

Mainokset

8 ajatusta artikkelista “Campbellivallankumous

  1. Jee! Kiva, kun alat cämpsyjäkin elvyttää! Mua kiinnostais myös, mutta jos nyt pitäydyn näissä roboissa ja syrkeissä ainakin toistaiseksi.. Mutta tosiaan toivottavasti cambelleiden tilanne alkaisi voida paremmin pikku hiljaa 🙂

    Tykkää

    • En ole onneksi ainoa 🙂
      Tänään varmistui Huldalle sulhokin, musta sinisukuinen Kafkaesque eräältä pääkaupunkiseudun kasvattajalta. Suuret kiitokset Hekelle!
      Ja tosiaan siellä sullahan oli aivan ihan robopenskue kuvista päätellen. ❤

      Tykkää

  2. Löysin tänään mieleniintoisen blogisi upeine kuvineen. Kiitos ”pitkän linjan kasvattajaksi”-tituleeraaamisestasai, mutta sitä en itse kyllä tunne olevani. Aika lähtökuopissa tässä vielä ollaan, paljon on koettu, mutta paljon kommelluksia ja toivottavasti myös onnistumisia on vielä edessä.

    Viisi ja puoli vuotta olen ilman kasvattajanimeä ns. villinä cämpsyjä kasvattanut ja poikueita syntyy noin 2-5 vuodessa, joten itse nimittäisin itseäni lähinnä harrastajaksi. Pienellä eläinmäärällä ja pitkillä sukupolven väleillä ei jalostus oikein mene eteenpäin, vaikka näyttelymenestystä on silti ihan ilahduttavasti näilläkin tullut. Minulle tärkeintä on kasvattaa eläimiä, jotka ovat terveita, pitkäikäisiä, luonteeltaan suloisen cämpsymäisiä (sosiaalisia, iloisia, luottavaisia ja uteliaita) ja tyypiltään selvästi cämpsyiksi tunnistettavia, puhtaat värit ja muut seikat tulevat vasta näiden jä’lkeen

    Oikein paljon onnea Hortensen hienosta sijoituksesa ja ekasta sertistä sekä Huperzian poikueesta! Hyvää jatkoa sinulle ja eläimillesi sinne Turkkuuseen.

    Terkuin Erja

    Tykkää

    • Kiitos kiitos, vaikka minähän vain Hortensen kuskina toimin 🙂
      Tässä kohtaa viisi vuotta ja rapiat tuntuu paljolta, mutta voipi olla ettei viiden vuoden päästä enää tunnukaan. Mukavasti tämä kuitenkin on lähtenyt liikkeelle!

      Tykkää

  3. Unohdin kysyä, että mitä teet noilla jauhomadoista kuoriutuneilla koppiksilla. Ovatko ne hamsterinruokaa vai kenties lemmikkejä? Multa on koulun biologia pahasti unohtunut, kun luulin, ettö jauhomadot ovat vaan matosia, elämänsä alusta loppuun. No,tuleehan kärpäsentoukastakin ajallaan kärpänen (Vaikka sitä kyllä selkeästi kutsutaan toukaksi, ei madoksi) Näin sitä aina oppii uutta.

    Tykkää

    • Nuo jättijauhiksista kuoriutuneet koppikset ovat aikamoisen kokoisia, joten en uskalla niitä hamsuille antaa. Yksi jättimato puri jo Illua, eikä hamsu siitä lähtien ole niihin koskenut 😉 Ei se sitten ollutkaan listitty kunnolla…
      Nyt pidän kuoriaisia matoflätin toiseen päätyyn teljettynä, josko ne vaikka alkaisivat tehdä lisää matoja. Ihan koemielessä edelleen 🙂

      Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s