Kuulumisia näyttelystä ja C-poikueesta

Jalostuspostaus siirtyy nyt ensi kertaan, sillä en ole saanut vielä havainnollistavaa kuvaa valmiiksi 😉

Eipä ollut häävi menestys Lempäälän Juhlanäyttelyssä viime lauantaina. Paras tulos taisi olla Oton “Hyvä+”, ja Naksu-pappa pokkasi luonteesta kunniamaininnan. Viimeksi mainittu ruusuke tuli tyttärelle ihan tarpeeseen, sillä Napon tuomio “Melko hyvä” aiheutti aikamoista surua. Sama hamsu, joka sai viimeksi sertin – äh! Ei tästä nyt tolkkua ota. Tosin Napolla alkaa taas karva vaihtua ja se on jo sitä tiputellut, joten mitään erinomaista en sentään odottanut. Jotain hyvääkin sentään oli, koska nyt yhtäkään hamsteriamme ei tuomittu liian pitkäpäiseksi. Parilla silmät ovat vähän turhan lähellä toisiaan.

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Yllä Napon S5 ruusuke ja alla Naksun tämänkertainen KuMa

Meillä on selvästi isoimpana puutteena syrkkiemme pieni koko ja keveys. Siitä tulee jatkuvasti noottia, vaikka ne juuri ja juuri standardin grammamääriin yltäisivätkin. Jos sitten ajattelee mitä nuo syövät: proteiinipitoista jyväseosta, tuoreita vihanneksia ja hedelmiä, keitettyä perunaa, bataattia ja parsakaalia, chia-siemenhyytelöä (hyvin proteiini-, omegarasvahappo- ja energiapitoista) ja eläviä jättijauhiksia (ne jotka suostuvat 😉 tai kissan märkäruokaa, sekä veteenkeitettyä puuroa (esim. spelttiä, kauraa, ruokaöljyä ja kuivattua basilikaa). Silti iho on kuivahko, eikä paino nouse! Taitaa vain olla vahvasti geneettistä.

Muutoin oli mukava, vaikkakin rankka reissu. Näyttelypäivää edeltävän yön vietimme melko tilavassa mökissä, josta oli vain 20 min näyttelypaikalle. Siellä yöpyi kuitenkin viisi ihmistä ja seitsemän hamsteria. Näistä yksi pieni ihminen oli hiukan ihmeissään ja peloissaankin yöllä, ja neljä hamsteria nakersi kuljetusboksejaan vimmatusti, joten yöunet jäivät itselläni vähiin. Otto päätyi lopulta siivousämpäriin loppuyöksi, koska pelkäsin sen jyrsivän boksinsa rikki. Bali oli aika lähellä tuhota omansa, eikä Aariakaan juuri säästellyt vimmaansa. Napo rauhoittui vasta, kun oli ollut hetken jäähyllä. Huh. Kävi mielessä ostaa jotain modattavia varastolaatikoita ihan yöpymislootiksi, niin ei tarvitsisi pelätä noiden näyttelyboksien puolesta. Varsinkin kun yhtään varalootaa ei ollut tietenkään mukana.

Näyttelyreissuilla saa mukavasti hoidettua myös hamsujen kulkeutumista paikasta toiseen ilman ylenmääräistä säätöä. Meidän Velhomme onnistui saattamaan Lumon tiineeksi (kaikesta siitä sähellyksestä huolimatta) ja lähti siis sovitusti riiuureissulle. Meille taas saapui niinikään sovitusti Astalta varaamani suklaaneito Eileithyia eli Tellu. Kovasti se on sisarpuolensa Lumon oloinen, mutta pari astetta rauhallisempi tapaus. Sellainen varovaisen utelias killittäjä. Ja ruoka maistuu…

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

Tellu totuttelee (näinkin eriväriseltä kaksi kuvaa samasta hamsusta voi näyttää)

En voi olla hehkuttamatta vielä tätä odotuksen jännitystä, sillä Lumon laskettu aika on tänään! Eilen sen kylkiin pompsahti ”vauvakyhmyt”, oikealle paljon isompi. Toivottavasti siellä majailevat ne laventelit ;D Voi kun ne perisivät äitinsä koon ja isänsä pään ihan kaikki.

p.s. Tänään tuli vielä tieto, että kasvattini Arkkiherttuatar Aralia om. Eevi Hirsikko, sijoittui Lempäälässä sijalle S3 saaden sertin! Ihan huipputulos 😀  Araliahan oli vauvana aivan kauhean pieni rääpäle, ainoa jonka hengissäsäilymistä olen epäillyt. Nyt se oli sisartaan huomattavasti kookkaampi ja syvemmän värinen (tosin Aralia on lk), vaan samanlaiset naamataulut niillä mielestäni oli 😉

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s