Eräänä iltana…

16.7. Keittiömme sokkelilistat ovat levällään pisin poikin. Viereisen wc:n seinän huoltoluukut on ruuvattu auki, ja keittiön vastaisen viemäriputkiston ympäriltä kaavittu kassillinen lasivillaa. Keittiössä ja vessassa on ns. omena-ansoja. Arvasitko jo? Jep, hamsteri karkuteillä.

Kuinka saatoin taas tehdä tämän, vaikka tiedän, ettei naarashamstereita tule jättää vahtimatta keittiöön. Sokkelissa on kalusteisiin upotettujen tiskikoneen ja pakastimen alla hamsunmentävät kolot, ja vain tiskarin alle riitti tukevaa verkkoa sopiva palanen. Pakastimen alla on paksua pahvia, jonka tarkastan ajoittain. Nyt kuitenkin pakkasin siipan ja tyttären eräretkeä varten, ja sitten rojahdin olohuoneen sohvalle lukemaan. Unohdin täysin, että Lumo jaloitteli keittiössä.

Katsoin kyllä, että pakastimenaluspahvi tulee taas vaihtaa. Se oli aika selvää, koska edellisenä iltana Otto oli luikahtanut sen yli pienestä, jyrsitystä kolosta ja havahduin sen yrittäessä päästä taas läpi – takaisin keittiöön! Pojat ovat niin kilttejä. ❤

Lumo on kuitenkin aivan eri kokoluokkaa kuin Otto, joten kesti aika kauan tajuta, että se tosiaan on poissa. Noh, keittiön sokkelilaudat saa aika helposti avattua. Se on tehty jo monta kertaa, ja joka kerta manaan, etten ole saanut aikaiseksi tukkia aukkoa kunnolla. Vaan nyt hamsua ei löytynyt koko keittiöstä. Lumo_takaisin

Keittiöstä on pieni, vaikkakin epätodennäköinen mahdollisuus päästä sen ja viereisen wc:n väliseen tilaan. Seurasi siis lisää purkuoperaatiota, johon kuului pesukoneen siirtäminen puolenyön aikaan ja lähes kaiken vessassa olevan tavaran uloskanto. Lumoa ei silti löytynyt ja virittelin pari ansaa ennen nukkumaanmenoa. Puoliskoni sirotteli vielä jauhoa vessan lattialle, jotta hamsun liikkeet näkyisivät.

17.7. Aamulla ansat olivat koskematta, eikä jauhossa näkynyt jäljen jälkeä. Keittiö ja varsinkin wc olivat kuin pyörremyrskyn jäljiltä. Siippa ja esikoinen kiirehtivät patikoinnilleen.

Illalla tutkailimme kotiin jääneen jälkikasvun kanssa sokkelinalustaa ja huoneiden välitilaa taskulampuin. Lopuksi pistin keittiön kaappien alle vettä ja ruokaa kippoon, vaikka tämä tuhosi omena-ansaidean täysin.

Pikkumiesten mentyä nukkumaan kävin katsomassa onko kuppiruokaan koskettu. Jokin liikahti silmänurkassa, ja tajusin Lumon istuvan omena-ansan vieressä ihmettelemässä kummallista viritystä ja puuhiani. Senkin rotta! Onneksi tulit takaisin, missä sitten olitkin. ❤

Korjaava toimenpide. Parempi myöhään, kuin ei silloinkaan...

Korjaava toimenpide. Parempi myöhään, kuin ei silloinkaan…

p.s. Jättijauhikset (ks. viime postaus) ovat menneet hyvin kaupaksi lähinnä pygmihiirulaisilla, jotka suorastaan rakastavat niitä. Hiirten koko käytös muuttuu; ne tulevat päivisinkin tarkkailemaan lautastaan, eivätkä malta edes sännätä pakoon, koska eivät saa raahattua madonpuolikasta mukanaan. Hiirut syövät halulla vadelmaakin, joita äitini mökillä riittää yli tarpeen.

Hamsujen matoinnostus sen sijaan näyttää jakautuvan pitkälti iän mukaan. Naksu, Lula, Misaki, Illu ja Otto laittavat matoset massuun melkoisen rouskutuksen saattelemana. Nuorempi polvi selvästi varoo niitä, vaikka madot on puolitettu. Ajattelinkin sekoittaa matoja vaikkapa puuroon totuttelumielessä. Tosin niiden muussaaminen haarukalla on paitsi työlästä, myös lievästi ällöttävää puuhaa. Siipan ilmeestä päätellen en kuitenkaan saa käyttää hänen blenderiään, ihme tyyppi. (Meillä on iso, kromattu, Miehinen tehosekoitin, jolla armas puolisko tekee smoothieita perheelle. Kerran sain jopa mojiton.)

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s