Loishäätöpäiväkirja

Elin reilun vuoden siinä illuusiossa, että hamstereilla ei nyt ihmeemmin loisia ja muita ällötyksiä ole – tai ei meillä ainakaan. Sitten muualla lainassa ollut jalostusuroksemme menehtyi äkillisesti, ja Evirassa huomattiin sillä olevan paljon kihomatoja. Yök! Eihän se siihen kuollut, niinkuin ei terve aikuinen eläin tavallisesti kuolekaan, mutta toki se pisti miettimään.

Pari päivää onnistuin ajattelemaan, että uros on matonsa saanut reissussa ollessaan. Mitä enemmän Syphacia-kihomadoista luin, sitä todennäköisemmältä alkoi kuitenkin vaikuttaa, että niitä saattaa olla meilläkin. Koska meiltä lähtee eläimiä sekä muille kasvattajille, että lemmikiksi ihan lapsiperheisiinkin, päätin joka tapauksessa madottaa hamsuni. Sehän on tavallinen toimenpide koirilla, ja jotkut hiirikasvattajatkin tapaavat madottaa eläimiään sisäloisten yleisyyden vuoksi.

Hain siis Nemavet-lääkkeen poliklinikkamaksua vastaan. Perillä minua odotti valmiiksi gramman pusseihin mitattu jauhe sekä annosteluohjeet jokaiselle eripainoiselle hamsullemme. Lääke maksoi vajaan euron per hamsterinnenu, joten eipä tullut ainakaan rahastuksen makua. Lääkettä annetaan veteen sekoitettuna pienruiskulla viiden päivän ajan. Tosin tiineelle(?) naaraallemme Misakille päätin kolmen päivän riittävän (ohje on 3-5 vrk riippuen loisesta). Tämä siksi, että nyt neljännen/viidennen päivän kohdalle osuu aika, joilloin naaraan käsittelyä tulee välttää, enkä halunnut riskeerata mahdollisia poikasia pitkällisellä kuurilla. Viime torstaina aloitin madotuksen ja tänäiltana lähtee neljäs kierros käyntiin.

Koska kuivikkeet, ruoka ja muu välineistö voi pitää sisällään loisten munia, on niidenkin steriloinnista hyvä huolehtia. Ajattelin pistää kaiken mahdollisen uuniin 110C/20min avattua jyväseosta ja puisia juoksupyöriä myöten. Asumukset ja uuniin kelpaamattomat virikkeet ruiskutan Virkon S -desinfiointiaineella. Kyllä siihen saa yhden sunnuntaipäivän rattoisasti kulumaan!

Aloitin aamulla kahdeksan maissa kuuraamalla puisen monitasohäkkimme. Sitä ei saa mahtumaan uuniin, joten suihkuttelen sen Virkonilla ympäriinsä ja se kestää kuivua. Perjantaina ehdin paahtaa pari uunillista kamoja. Nyt kello lähenee yhtä, kädet alkavat kuivua Virkonin käytöstä ja alan harkita päikkäreitä. Olen kuumentanut noin kuusi uunillista virikkeitä, mökkejä, kuiviketta (vain sen osan käyttämättömistä, joka on ehkä päässyt ”saastumaan”) ja juoksareita. Kotiimme on levinnyt miellyttävä saunantuoksu kuumenneesta puusta 🙂

Illuusia pääsi Aaria-tyttärensä kanssa tänne telmimään touhukkaina. Se piristi :)

Klo 19:05  Vasta kaksi asumusta täysin valmiina. Kolmas melkein ja pari hyvässä vaudissa, sentään. Melkein kaikki kamat on jo steriloitu, loput käyttökelpoiset hakkeet menevät kohta uuniin.

Illuusia pääsi Aaria-tyttärensä kanssa kuvan puuhäkkiin telmimään touhukkaina. Se piristi!

Muoks. Yhteiseloa kesti tasan vuorokauden, jolloin Illu päätti pitää asumuksen täysin omana reviirinään.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s