Poikasten lähtö

Eräs pitkänlinjan kasvattaja taannoin valitteli, että pikkupoikasten mukavin käsittelyvaihe jää kovin lyhkäiseksi. Ensin odotellaan naaraan kiimaa, sitten onnistuiko astutus. Jos onnistui, toivotaan synnytyksen menevän hyvin, ja poikasten säilyvän hengissä ensimmäiset kriittiset viikot. Siinä vaiheessa niitä saa vasta alkaa käsittelemään, ja onkin oikeastaan pakko. Muuten pennuista tulee helposti todella villejä. Nafti neliviikkoisina poikaset pitääkin erottaa naaras- ja uroslaumoihin. Silloin emo on jo vieroittanut poikaset, ja varsinkin pojat saattavat käydä hieman hankaliksi.

Poikamiesboksi

Poikamiesboksi

Velho ja Haltia (rekisterissä Arkkivelho Abrakadabra sekä Arohaltia Aarnivalkea, pk ja lk suklaa) muuttivat siis poikamiesboxiin ja elelivät siellä hetkisen kahdestaan. Sitten Haltia noudettiin Mynämäelle ja Velho jäi yksikseen. Velho tuntuu aremmalta kuin ennen ja ehkä kaipaa seuraa, mutta aikamoista painia pojat jo pitivät. Velhon kanssa pitäisikin nyt olla mahdollisimman paljon, jotta se siitä asettuisi. Kauhea “kirppuikä” sillä on päällä!

Tytöistä kotiin jäi lopulta Aaria Alkusointu, kivannäköinen ja –luonteinen pk suklaa. Melkoinen vilistäjä sekin on, mutta (toisin kuin veljensä) antaa ottaa helposti kiinni ja tulee peräti kädelle kiipeilemään terrassa. On niillä vain luonne-eroja. Aariaa ja Jyväskylään lähtenyttä Avalon Aamu-Usva –nimistä pk suklaata oli loppuvaiheessa melkein mahdotonta erottaa toisistaan. Avalon tosin taisi olla noista rauhallisempi, mutta minähän tykkään haasteista =) Jännän poikkeuksen poikuetovereistaan teki musta lk Aavatar (Aavatar Ajanmuuttaja), joka oli kummallisen päiväaktiivinen, iso ja aina nälkäinen sekä heti valmis seikkailuihin. Tämä tyty onnistuikin karkaamaan jo pariin otteeseen. Hopeamusta pk siskonsa Aallotar Altavista sen sijaan oli ehdottomasti kiltein ja rauhallisin, oikea mussu. Huomattavasti enemmän temperamenttia löytyi kanssakasvattajalle menneeltä lk suklaa Amaterasulta (Auringonjumalatar Amaterasu). Onnea vaan Janettalle! 😉

Pahnanpohjimmainen Aralia (Arkkiherttuatar Aralia) oli Haltia-veljensä kaltainen reipas ja utelias, vaikkakin aluksi aina varovainen uudessa ympäristössä. [muoks. Haltiaa kutsutaan uudessa kodissaan Aapoksi!]

Sinne menivät pikkuiset niin kovin nopeaan. Hyvää matkaa!

Aallotar ja Illuusia (ja joku suklaista häämöttää oikealla)

Aallotar ja Illuusia (ja joku suklaista häämöttää oikealla)

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s