Perinnölliset viat

Hamstereiden kasvatukseen liittyvää materiaalia on tullut luettua lähes kyllästymiseen asti, ja hamstereiden kasvattajat ovat saaneet kärsiä kyselyiästäni 😉 Kotimaisen verkosta löytyvän materiaalin lisäksi olen haravoinut englanninkielisiä sivustoja. Varsinkin perinnöllisen knikin eli hamsterin häntämutkan määrittelystä ja ilmestymisestä imuroin kaiken minkä löydän, mutta käsitykset siitä vaihtelevat maittain ja tieto (tai uskomukset) on tuskallisen hajallaan.

Useimmiten knikkien oletetaan näkyvän joko välittömästi tai viimeistään muutaman kuukauden kuluessa syntymästä. Kun hamsteri on päässyt aikuiskokoonsa ja luutuminen on lopuillaan, taittuneita häntiä pidetään yleensä loukkaantumisvaurioina. Tähän uskoon kallistun minäkin. En näe myöskään logiikkaa siinä, että uroseläimen kanssa odotellaan kuusikuiseksi knikin vuoksi, jos kuitenkin naaras voidaan astuttaa nelikuisena (tosin yleisesti ottaen uroshan voi tehdä poikueen paljon vanhempanakin kuin naaras, vaikka sitten sen ensimmäisensä.) Mainittakoon vielä, että pelkkä knikki on hamsulle täysin harmiton, ja lemmikkinä se on aivan yhtä passeli kuin suorahäntäinen lajitoverinsa. Vasta jalostuksessa häntämutkasta on harmia, koska se saattaa seuraavissa sukupolvissa siirtyä selkärangan alueelle aiheuttaen todellista haittaa.

Joka tapauksessa erittäin mielenkiintoisia ovat olleet kuvaukset siitä, miten synnynnäisen knikin ja murtumisvaurion erottaa toisistaan. Perusperiaatteena lienee, että ensimmäisen turvotuksen laskettua murtunut häntä pysyy syrkeillä edelleen joustavana ihan sitä murtumakohtaa lukuunottamatta. Knikkihäntä on taas kauttaaltaan kovempi, eikä varsinkaan knikin tienoilta taivu ollenkaan. Knikkejäkin on eriasteisia ja osa lievistä jää varmaan kokonaan huomaamatta. Selkärankavaurioita tulee lähinnä, jos useammassa sukupolvessa on knikillisiä tapauksia. Törmäsin muuten jo 70-luvulla tehtyyn tutkimukseen, jonka mukaan eräät ympäristökemikaalit (esim. kuparisuolot) aikaansaavat knikillisiä häntiä. Ks.:

http://www.madabouthamsters.com/showthread.php/5667-Kinked-or-broken-tail

http://pets.dir.groups.yahoo.com/group/hamstersinfocus/message/469

http://www.britishhamsterassociation.org.uk/get_article.php?fname=journal/breeding_methods.htm

http://www.biolreprod.org/content/11/1/97.full.pdf

Kun etsin oikeaa käännöstä termille ”copper salt”, osuin vielä Åbo Academissa tehtyyn jätteiden lämpökäsittelyä koskevaan tutkimukseen: http://users.abo.fi/rzevenho/CCAreportVT2007-1.pdf  Huomionarvoinen osuus löytyy jo tiivistelmästä; “…puutuotteet — sisältävät CCA (kromi-kupari-arsenikki) – pohjaisia suoloja kuten rakennuspuutavara, ratapölkyt sekä puutarha- ja puistopuutavara.” Ajattelemisen aihetta niille, jotka käyttävät mahdollisesti käsiteltyä puutavaraa hamstereiden häkeissä tai virikkeissä. Älä siis altista ainakaan tiinettä hamsteria näille! Jotkin ympäristötekijätkin saattavat selittää sen, miksi ns. knikittömiin sukuihin syntyy knikillisiä poikasia.

Knikkihän ei ole sitten ainoa perinnöllinen vika, eikä edes pahin, joita syyrianhamstereilla esiintyy. Tämän blogin nimikkohamsun suvussa on perinnöllistä munuaisten vajaatoimintaa. Se on oireillessaan paljon pelkkää häntämutkaa ikävämpi ja johtaa usein kuolemaan – kuten Nallekarkin äidille ja sisarelle kävi. Hellyyttävästä luonteestaan huolimatta Naksu ei siis koskaan tule tekemään jälkeläisiä.

Myös taipumus sydänvikoihin periytyy suvussa hamstereillakin, samoin kuin hermostuneisuus ja aggressiivisuus. Viimeistä näkee onneksi enää harvoin, ja kaikkien edellä mainittujen ilmenemiseen vaikuttaa suuresti kasvuolosuhteet. Uskoisin, että myös sydänkohtaukset ovat tavallisempia niillä hamstereilla, jotka reagoivat herkästi ympäristöönsä. Tätä olen pohtinut isommin uusimman tulokkaamme Blaukkarin kohdalla, jolla oli aluksi hyvinkin voimakkaat reaktiot suunnilleen kaikkeen. Hamsu mm. heittäytyi herkästi selälleen, minkä myöhemmin tajusin alistumiseleeksi. Sellaisen täytyy stressata eläintä suuresti, ja olenkin hyvin helpottunut ko. käytöksen loputtua. Koska Blaun käyttäytyminen on muuttunut suuresti käsittelyn myötä, oletan sen olleen pitkälti kasvuolosuhteista johtuvaa – Blaukkarihan tuli suurkasvattajalta, joten sitä on tuskin käsitelty paljon poikasena. Nyt herra on jo saanut parit kehaisutkin hyvästä käsiteltävyydestään 😀 Viikonvaihteessa Blau reissasi Lavender’s Elyn luokse tekemään sijoitussopimuksen mukaisen poikueensa sinistä kantavan norrenaaraan kanssa. Lykkyä tykö!

(c) Ely Vihavainen

(c) Ely Vihavainen

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s