Nuoren hamsterin kesyttäminen

Hamsterinpoikasen kesyttäminen lienee helpompaa kuin esimerkiksi leijonanpennun, mutta puremilta tuskin kokonaan välttyy kummassakaan tapauksessa. Tähän asti minua on purrut kunnolla ainoastaan ensimmäisemme, blogin nimikkohamsu, ja sekin vain kerran kiskoessani otusta yöllä kaapin alta esiin. Saatoin puristaa hieman liian lujaa puoliunisena. Palaute oli välitön, ja pesin veritippoja matosta vielä seuraavanakin päivänä.

Muut hamsterimme “koemaistavat” sormea kyllä turhautuessaan, mutta ei koskaan ihoa rikkoen. Harvoin edes niin, että sattuisi. Blaupunkt sen sijaan oli selvästi tottumattomampi ihmisiin meille tullessaan. Ensimmäisen vuorokauden annoin kaverin olla melko rauhassa terrassaan tutustuen uusiin hajuihin. Sen jälkeen pistin käteni (varovasti) terraan aikoen nostaa Blaun jaloittelemaan. Virhe.

Aralle hamsterille häkki on se ainoa tuttu ja turvallinen paikka, ja varsinkin pesäkolo on ihan omaa tonttia. En tapaa nostaa suoraan pesästä ketään muuta hamsua kuin Napoleonia (koska muutoin joutuisin odottelemaan varttitunnin kunnes tuo nalle saa itsensä liikkeelle), mutta Napo ei tunnu pistävän sitä pahakseen. Se ei edes naksuttele hampaillaan ärtyneesti kuten muut. Pesästä nostaminen ei ole tavallisesti tarpeenkaan, sillä yleensä hamsumme tulevat ystävällisesti tervehtimään rauhanhäiritsijää sen ulkopuolelle  – varsinkin jos rauhaa häiritään tarpeeksi myöhään illalla.

Blaukkarille käden pistäminen terraan oli selvästi epämieluisa yllätys, ja heti alkoi kovaääninen naksutus. Käsi siis pois terrasta. Sen sijaan hamsu kaavittiin  pieneen koppaan ja kuskattiin tyhjään kylpyammeeseen. Blaun alahampaat olivat edelleen koko ajan esillä, mikä tuntuu olevan huono merkki. Jostain se tutustuminen on silti aloitettava. Annoin hamsterin hetken tutustua ympäristöönsä, ja toin sitten käden ihan hitaasti haisteltavaksi – jolloin hamsu tietysti puri sitä kipakasti. Päättelin, ettei aika ole vielä kypsä meille kummallekaan ja vein hamsun takaisin terraansa.

Toisena iltana paksunahkaisempi puoliskoni istui ammeen vieressä. Itsepintaisiin ihmiskumppaneihin tutustuminen edistyi siihen vaiheeseen, että käsi ei enää ollut Blaukkarin mielestä hirveän vaarallinen (vaikka sormea piti taas vähän hampailla kokeilla), ja turkkiin sai varovasti koskea. Ei äkkinäisiä liikkeitä. Hamsun sai puoliksi käteenkin.

Kolmantena kaveeraamisiltana oli taas minun vuoroni. Blau hyppi kuin kirppu, jos käsi pääsi yllättämään, mutta ei kuitenkaan purrut. Silittelin ja tönin hamsua hellästi, ei muuta. Jossain vaiheessa otus kuitenkin hermostui ja vetäytyi pahviputken taakse naksuttelemaan itsekseen. Aika mennä kotiterraan.

Neljäntenä iltana uudelleen puoliskon vuoro. Jotenkin tämä tuntuu sujuvan häneltä helpommin, ja lopulta mies sai nostettua hamsun kunnolla käteensä. Kolmannella kerralla Blau ei edes hypännyt pois.

Viides ilta oli taas minun ja Blaun. Tässä vaiheessa hamsu kiipesi jo itse kantokoppaan samantien, kun pistin kopan terraan. Ilmeisesti kylpyammevierailut ovat sittenkin mukavia. Blaukkari sai ammeeseen myös pahvilaatikon, jota muut hamsut olivat puuhaboxissaan käyttäneet. Loota oli hyvin mieluisa, ja sinne piti mennä sisään ja tulla ulos monen monta kertaa. Lopulta otin laatikon pois, jotta pystyisin käpälöimään hamsua paremmin. Ei mennyt aikaakaan, kun sain nostettua Blaun käteen hamsun siitä hätkähtämättä. Great success! Muutenkin Blau oli silminnähtävästi rennompi kuin aiemmin ja mm. jyrsi leivänpalaa, mitä se ei ole juoksutettaessa tehnyt.

Olen tainnutkin mainita vanhimpien hamstereidemme tapaavan kiipeillä ihmisten päällä heti omiin touhuihinsa kyllästyttyään. Nyt myös Illuusia tekee samaa, ja sitä saakin alvariinsa olla ravistelemassa housunlahkeesta. Napoleonkin uskaltaa jo tulla jalan päälle seisomaan, mutta on edelleen muista hamsuista varovaisin. Huomiota sekin on alkanut hakemaan puremalla kaltereita tai roikkumalla häkin etuosassa kuin apina, jos joku sattuu tulemaan häkin viereen seisomaan.

Blaukkarilla on vielä pitkä matka kovin sosiaaliseen käytökseen. Nyt alan sentään uskoa, että siitä tulee ainakin ns. käsikesy ja ajallaan varmaan enemmänkin. Pitänee mainita, että tätä tutustumisprosessia ei ole helpottanut desinfiointiaineen jatkuva käyttö. Blaupunkthan on tuontihamsterina karanteenissa, joka kestää vielä viikon. Siksi sen juoksutuskäytössäkin on vain kylpyamme, joka on helppo desinfioida.

Tykästyn tuohon pieneen veijariin enenevässä määrin, nyt kun me  molemmat käyttäydymme jo luottavaisemmin. Pitää silti myöntää, että aluksi jouduin lähes pakottamaan itseni käsittelemään hamsteria päivittäin päättäväisesti ja kärsivällisesti. On kovin helppo tuomita eläin aggressiiviseksi, vaikka järjellä ajateltuna tiedänkin sen pelkäävän huomattavasti minua enemmän. Toiset vain osoittavat sen pelkonsa tärisemällä ja toiset hampaat irvessä.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

w

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s