Blogi muutti – ja muuttaa?

Tarkkaavaiset lukijat varmaan huomasivat, että vanhassa blogissani alkoi olla ongelmia troijalaisten virusten kanssa eikä sivustoa välillä päässyt lukemaan. Hyökkäykset ilmeisesti tulivat samalla palvelimella olleen toisen sivuston kautta, joten päädyin siirtämään blogisivustoni paremmin suojatulle palvelimelle. Samalla blogin ulkoasu muuttui, sillä nykyiseen saa vain tietynlaiset WordPress-teemat ilman premium-paketteja. Hankalampi asia on, että kaikkien olemassaolevien kuvien polut muuttuivat, eivätkä ne nyt näy. Sekös bloggaria nyppii, joten tässä saattaa olla uusi muutto edessä jonnekin missä pääsen taas itse asentamaan plugareita ja säätämään tietokantoja.

Näiden mutkien myötä blogin ylläpitämisen motivaatio notkahti. Tähän löytyi onneksi hyvä lääke juuri oikeaan aikaan. Hieman ennen vanhan blogini sortumista olin sopinut verkkokauppa Moonwell’sin kanssa yhteistyöstä. Tein heille ”pentupaketit” itse käyttämistäni tuotteista ja ne löytyvät nyt osoitteesta: http://moonwells.suomalainenverkkokauppa.fi/kategoria/70/pentupaketit. Paketin pohtiminen oli mieluisaa puuhaa, sillä monet kasvattieni ostajat kyselevät hyvästä ruuasta tai sopivasta juoksupyörästä. Vielä kun saisi tehtyä vähän nätimmän bannerin tuonne myyntisivulle.

S-poikue11vrk

Mitäs muuta on tapahtunut sitten viime näkemän? Ainakin poikasia on riittänyt! Kuten lumi yllättää autoilijat kerta toisensa jälkeen, niin myös minut yllättää lisääntymisikään tulevien naarashamstereiden määrä. Vaikka en edes teetä poikasia kovin nuorilla yksilöillä, niin eipä sitä hommaa kannata kuukausitolkulla venyttääkään.

Kesä on pahinta poikastenmyyntiaikaa, mutta taas lykästi. Ottilia (Alkemistin Oikeus Vaieta) tuntui ymmärtävän murheeni ja pyöräytti pesueen toinen toistaan hurmaavampia ja hyvin yksilöllisiä poikasia. Yllä ja alla näkyvät tenavat sulattivat muiden kasvattajienkin sydämet ja useampi hamsterilapsi meni ihan peräti lemmikeiksi heillekin – saati sitten tavallisiin perheisiin ja harrastajille iloa tuomaan. Eräs kodintarjoaja ei millään osannut valita kahden siskoksen välillä ja kotoutti lopulta molemmat omiin asumuksiinsa. Paljon terveisiä sinne ja kaikkiin S-poikasten koteihin!

SolinaSarsaparillaSielulintu_4vkoa

Koska äSsät saivat kotinsa melko vaivatta, syntyivät Prissyn (Alkemistin Precious*) Teet heti perään. Tähänkin tuli yksitoista tenavaa, joista useampi oli tummanharmaa ja yksi pikkiriikkinen lila poika. Liloja on syntynyt viime vuosina Suomessa muutama, mutta emon ja/tai poikasten karkureissujen vuoksi yksikään ei ole tainnut ehtiä aikuisikään. Toivotetaan siis Alkemistin Talismaanille paljon onnea matkansa varrelle. Talismaani eli Stitch on perheemme toinen lila, sillä yhden toin Hollannista alkuvuodesta. (Lilolla on kuitenkin aivan toinen siippa katsottuna, kun sain Goldilock’s Veeralta sille cinnamon-sulhon lainaan.)

Tummanharmaalinjaiset T-poikaset varattiin jopa vielä nopeammin kuin äSsät. Yhtä reipasta poikaa tultiin ruotsinlaivalla hakemaan Uppsalasta asti – hälsningar till Alkemistin Tinasotilas.😉
Samana iltana löytyi vihdoin Lellun (Alkemistin Qelelevu) kiima, ja tuontiuros Doux Amour Zavierille löytyi käyttöä. Lellulla ei kuitenkaan heti tärpännyt, joten edellisilta oli uusi yritys. Taas laskemme päiviä. Saisi nyt kuitenkin tulla vaihteeksi pieni poikue ja sen myötä vähän pienempi ruljanssi kotienetsinnässä. Odottamassamme pesueessa pitäisi olla perusväreinä taas sinisiä ja mustia, kuten äSsissä – vaikkakin yhtä hyvin voi syntyä myös normaalia ja diluuttia eli luonnonsinistä. Todennäköisesti pitkä- ja lyhytkarvaista poikasta ja osa laikukkaana.

Tähtisumu4vkoa

Houten Exoknaag

Houtenissa Hollannissa järjestetään joka vuosi neljään otteeseen eräs Euroopan suurimpia jyrsijä- ja matelija/liskotapahtumia. Seassa näkyy myös lintuja ja kaikenlaisia eksoottisia eläimiä rämemajavista lepakoihin (jätän nyt sanomatta mitä olen mieltä joidenkin näiden lajien myymisestä kelle hyvänsä). Tapahtuma on suosittu paikka vaihtaa, ostaa ja myydä muiden muassa hamstereita kasvattajien ja harrastajien kesken. Olen jo pari vuotta haikaillut sinne menoa ja nyt lähdimme Goldilock’s-Veeran kanssa 17.4. järjestettyyn tapahtumaan. Tosin Veera on jo konkari, mutta sitä helpompaa minulle.

HoutenExo

Olin varannut etukäteen sinisenkasvatuksen vahvistukseksi kaksi urosta. Doux Amour hamsterilasta lyhkispojan nimeltä Zavier ja Metal Hamsterystä pitkäkarvaisen satiinin. Jälkimmäisen sain itse nimetä ja nimeksi tuli Rebel Yell. Sani’s hamsulaan toi Zavierin siskon, ja lopulta laitoimme Petran kanssa myös Rebelin puoliksi.

Zavier_Utrecht

RebellYell

Kaikki ei aina mene niin kuin on suunniteltu, joten en hirveästi viitsinyt näitä tuontejani etukäteen hehkuttaa. Kävikin niin, että arvokkain tuontini eli tummanharmaa naaras kuoli juuri ennen Houten-viikonloppua. Suru oli melkoinen, vaikka sainkin Peter Braakilta varaamani naaraan tilalle sen lilan siskon. Tämän lilan Peter oli itse aikonut pitää. Nimesin tytön Lilac Liloksi ja on se oikein herttainen, vaikka melko pienikokoinen. Muistuttaa kummasti sinisenkasvatuksen alkuajoista.
Toinen dg-kasvatusta tukeva tuontini, pk cinnamon uros Vectis Roneos sitä vastoin korvasi runsaanpuoleisesti Lilon puuttuvat grammat. Yhdessä nämä kaksi hamsteria painavat parin tukevahkon aikuisen syrkin verran. Vaikka Roneos on tuhti, niin se on myös rakenteelta suuri. Oikein kiltti aikuinen herrasmies, joka on kokoonsa nähden melkoisen nirso. Lilon kanssa sitä tuskin voi parittaa poikasten mahdollisten koko-ongelmien vuoksi, mutta Prissylle (Alkemistin Precious) se lienee oiva kumppani.

Lilac_Lilo2

Roneos2

Toki sinne asti kun raahauduin, niin pitihän siipalle tuoda muutama campbelli tuliaisiksi. Ihan yllätyksenä! Yllätys oli aiottua suurempi kun messuilta palattuamme hotellissa havaitsin sen ainoan naaraan olevan valmiiksi tiineenä. Naaraan nimeksi tuli Kinder.

Olin varannut kaksi normaalitäplikästä campbell-siskosta ja yhden opal uroksen, viimeisen näistä Wannabe-hamsterilaan. Mikään varauksista ei mennyt ihan putkeen. Siskot olivat alkaneet tapella (ihmekös kun toinen oli raskaana), eikä niitä voinut laittaa samaan kuljetusboksiin. Pieniä matkabokseja meillä oli rajattu määrä, juuri niin monta kun mahtui Finnairin hyväksymään kissan kuljetuslaatikkoon. Noh, vaihdoin toisen siskoista ylimääräiseen opal-urokseen, joka tuli Pauliinan uroksen kanssa toimeen. Harmi Pauliina huomasi kotimaassa sukuja tutkiessaan hänelle tuomani uroksen takana olevan hänen oma kasvattinsa. Olin monesti pyytänyt sukuja etukäteen, mutta ei vaan onnistanut. Siinä messuhässäkässä ja otuksia metsästäessäni eri pöydiltä ja pöytien alta en tullut kuin vilkaisseeksi sukupapereita.

Kinderin viisi lasta ovat jo melkoisia vilistäjiä

Kinderin viisi lasta ovat jo melkoisia vilistäjiä

Tapahtumapäivän kärkipään antia olivat kuitenkin ehdottomasti uudet mukavat ihmiset. Kaikki oli hyvin hoidettu ja ihmiset kovasti ihmettelivät miten me täältä perukoilta olemme jaksaneet lähteä sinne asti hamstereita noutamaan. Sain jo kutsun johonkin seuraavaankin tapahtumaan. Veimme tuliaisiksi Fazerin isoja suklaalevyjä ja niistä kiiteltiin myös jälkeen päin. Kokemukseni mukaan kansallissuklaamme maistuu ihmisille muuallakin. Oikein kivaa oli sekin, että meille tarjottiin paikka kamoillemme parin kasvattajan pöydän luota, joten pääsimme liikkumaan helposti ilman kantamuksia.

Loppukaneettina voisin pistää jotain kustannuksia, ne kun yleensä kiinnostavat Houteniin lähtijöitä. Lennot ostimme tammikuussa ja ne olivat hieman alle 500 euroa kahdelta + 75 euroa eläinkuljetusta varten + ylimääräinen iso kassi ruumassa meno/paluu (sisälsi menomatkalla kissaboksin osina) 30 euroa. Amsterdamin ja Utrechtin (jossa majoituimme) välillä liikuimme kohtuu edullisella lähijunalla ja taksi Utrechtista Houteniin maksoi noin 30 euroa. Sisäänpääsyliput 10 euroa. Hintataso noin muuten oli about sama kuin täällä Turussa.

Pääsiäisyllätyksiä

Pääsiäisen yllätykset eivät ole olleet vain kindereissä. Toissailtana aloin katsella, että Mystikon (Alkemistin Mystikko) cinnamonlapsen turkissa on jotain vialla. Ihan kuin se olisi… käkkärä. Ja kappas, viiksetkään eivät ole aivan suorat. Äkkiä penkomaan sukutaulua koneelta: joo-o, täältähän voisi tulla rexiä. Meidän hamsterilaamme ovat syntyneet ensimmäiset kiharakarvaiset hamsterilapset ikinä!

Hieman jo nuhruinen emoparka ruokkii piraijalaumaansa.

Hieman jo nuhruinen emoparka ruokkii piraijalaumaansa.

Ei se cinnamon ainoaksi jäänyt. Itse asiassa kyseinen lapsi monistui kolmeksi, kun äsken kaivoin pesästä esille 15 vuorokauden ikäiset cinnamon-väriset rextriplaveljekset. Niiden lisäksi kaksi tytöistä on rexejä, väreissä luonnonsininen ja normaali. Kyseinen luonnonsininen jää kotiin, jos vain nyt kasvaa kunnolla. Kiinnitin nimittäin huomiota, että nämä rexit ovat keskimäärin pienempiä kooltaan kuin ei-rexit. Tosin myös ei-rex luonnonsininen tyttölapsi on suunnilleen yhtä pieni kuin kotiinjäävä siskonsa. Kaikkein pienin on normaali rex tyttönen.

Se mitä osasin odottaa, ovat satiiniturkkiset poikaset – vaikka niitä lieneekin vain kaksi tai kolme. Banjo-isä (Lavender’s Berserker) kun on pitkäkarvainen satiini. Mystikko taas on sen verran lyhkäritaustainen, että pitkiksiä ei ehkä tule lainkaan. Toisaalta periytyihän neljälle lapselle punasilmäisyys yhtä kaukaa ja viidelle rexaus huomattavasti kauempaa. Laitetaanpas poikasten epäillyt turkkimuunnokset sekä värit ja alustavat nimetkin näytille:

lkr luonnonsininen naaras, Alkemistin Riskurinta
lk luonnonsininen naaras, Alkemistin Runotyttö
lk cinnamon naaras, Alkemistin Revonhäntä
lk normaali naaras, Alkemistin Rautasolki
lk normaali naaras, Alkemistin Raanurauta
lkr normaali naaras, Alkemistin Rahtunen
lks normaali naaras, Alkemistin Revyytyttö
lk(s) sininen uros, Alkemistin Rautakansleri
lkr cinnamon uros, Alkemistin Rihlapyssy
lkr cinnamon uros, Alkemistin Ristinolla
lkr cinnamon uros, Alkemistin Ruutujätkä
lk normaali uros, Alkemistin Rantarosvo
lks normaali uros, Alkemistin Ravattisonni

Niin tosiaan. Kolmetoistahan noita lopulta oli, kun pääsin tarkkaan vartioivan emon ohi kunnolla lapsia laskemaan. Lisäksi koska poikaset ovat nyt yli kaksiviikkoisia, niin niitähän pitää jo alkaa käsittelemään päivittäin. Niin kovin pieniä ja hauraita vaikka ovatkin. Pienin askelin.

Melkoisen tomera Rihlapyssy.

Melkoisen tomera Rihlapyssy.

Enkeleitä onko heitä

Jospa tällä kertaa mentäisiin surullisista aiheista iloisiin, kivampi niin päin.

Kevättalvi on ollut aiemminkin hamsterilassamme vaikeaa aikaa, sillä vanhemmat hamsterit tuntuvat menehtyvän silloin tavallista herkemmin. Ei auta, että rivarissamme on tasaisen lämmintä tai että eläimet pyritään sijoittamaan valoisaan paikkaan jonkinmoisen päivärytmin ylläpitämiseksi. Myöskään normaalia tuhdimpi jyväseos ei ole tepsinyt. Vanhemmatkin eläimet ovat pysyneet hyvin massassa, mutta kuolleet sitten yht’äkkiä ulkoisesti hyväkuntoisena. Jotkin ovat oireilleen pari päivää lievästi, kuten olleet tavallista hitaampia tai ruoka ei ole maistunut. Yleisesti ottaen tuntuu kuin niistä vain loppuisi virta.

Tänä lopputalvena meni kolme eläintä hamsterilan vanhemmasta päästä ihan viikon tai parin välein. Ensin Viira (Alia Aamunsäde), joka tosin oli melkein parivuotias. Se oli kuitenkin juuri palkittu näyttelyssä parhaana veteraanina nimenomaan hyvän kuntonsa vuoksi. Sitten rakas Gnoomi (Alkemistin Gnoomi). Eniten kuitenkin harmitti ja ihmetytti Harhan (Alkemistin Harhaluulo) löytyminen kuolleena, sillä se oli vasta 1v 4kk. Tosin äijä oli jo ottanut hiukan vanhan hamsterin näköä, vaikka velipoika porskuttaa edelleen ikinuorena. Pitkää ikää Helmerille!

Viira, lk normaali kk

Viira, lk normaali kilpikonna


Gnoomi, lk musta kilpikonna

Gnoomi, lk musta kilpikonna


harha, pk ruoste laikukas

Harha, pk ruoste laikukas

Kasvattieni omistajat ovat kertoilleet hamstereidensa kuulumisia, hyviä ja huonoja. Sympaattisen Frakin (Alkemistin Fraktaali) kuolinviesti saapui tammikuun lopussa viimeisen kuvan kera. Haluankin kiittää Frakin perhettä, joka jaksoi lähettää aina silloin tällöin kuulumisia koko hamsterinsa eliniän ajan. Jokainen viesti on arvokas, ja etenkin tiedot sairauksista ja kuolemista auttavat myös kasvatustyötä.

Frakki aivan pienenä

Frakki aivan pienenä


Frakki, pk sininen satiini

Frakki, pk sininen satiini

Poikueiden suhteen talvi on ollut normaalia helpompi, kuten olen jo kirjoitellut. Iloisena yllätyksenä syntyneet monilukuiset talvivauvat, eli Pfin- ja Q-poikueet, löysivät omat kotinsa melko helposti epäilyksistäni huolimatta. Mukavia hetkiä uusiin koteihin!
Tässä voisi myös muistuttaa, että ikävissäkin asioissa saa ottaa yhteyttä. Pfin-poikueesta yksi nuori uros oli alkanut puremaan heti kohta kotiuduttuaan, mutta omistajat etsivät aktiivisesti apua pulmaan. Lisäksi he tulivat katsomaan poikasensa vanhempia – jotka eivät ole mitään enkeleitä vaan tavallisia syrkkimyksiä omine mielipiteineen ja -aloineen. Joka tapauksessa ihan käsiteltävissä olevia täyspäisiä aikuisia, kuten jokaisen hamsterin tulisi loppujen lopuksi olla. Joillakin se kestää kauemmin kuin toisilla, mutta sinnikkyys on paras apu tähän pulmaan.

Takaisin poikueisiin. Hmmm… niin, nyt sitten uskalsin astuttaa seuraavana jonossa olleen Mystikon (Alkemistin Mystikko) Banjolla (Lavender’s Berserker). Meni mukavan näppärästi ja hyvä niin, sillä Banjoa jo odotettiinkin uuteen kotiin Sani’s hamsulaan.
Mystikko ehti talven aikana reilun puolen vuoden ikään, mutta tosiaan tiinehtyi kerrasta. Pikkuiset poikaset syntyivät viime lauantaina keskellä päivää – ja niitä vaikutti syntyneen taas vähintään riittävästi. Ehdin jo melkein tottua pieniin poikasiin ennen näitä talvipoikueita. Nyt 12 poikasta tuntuu paljolta.

Varmaan tässä välissä on syytä mainita kotiin jääneet Pfin- ja Q-poikaset. Ensin mainitusta jäi tapojeni vastaisesti poikueen pahnanpohjimmainen, sillä se oli ainoa todennäköisesti tummanharmaa. Pakko sanoa varauksella, sillä tämän uroksen väri on vähintäänkin epäselvä. Tummanharmaan lisäksi se lienee keltainen eli ”helmiäisharmaa” dgdgToY. Pikkupoikasena sillä näkyi vielä värimerkit, mutta nyt turkin kasvettua niistä on jäljellä enää aavistus. Ensinäkemältä Alkemistin Pasaatituuliviiri näyttääkin lähinnä luonnonvalkoiselta.

Pasi, pk helmiäisharmaa

Pasi, pk helmiäisharmaa

Q-poikueesta jäi normaali laikukas naaras Alkemistin Qelelevu ja sijoitukseen meni sininen uros Alkemistin Quasimodo, molemmat pitkäkarvaisia. Tyttöön ihastuin jo silloin kuin se oli vain muutaman päivän vanha, vaikka toki kotiin olisi kannattanut jättää sininen pelkän sinisenkantajan sijaan. Kiitos siis Hennille, joka otti sijoitukseen velipojan!

Lellu, pk normaali laikukas

Lellu, pk normaali laikukas

Voi pojat!

Meillä olisi kuulkaas hamsteripoikia, ja paljon.
Ensin siipan cämpsyt tekivät poikavoittoisen pesueen, mutta nehän nyt menevät laumassa – ainakin toistaiseksi. Kovin mukavasti isä ja veljekset tulevat yhä juttuun neljän hengen porukassaan.
Seuraavaksi Tekla-syrkki (Alkemistin Llandegla) pyöräytti kaksi tytärtä ja seitsemän poikaa. Tytöistä toinen varattiin heti. Pojistakin keltainen Bobo (Alkemistin Pallosalamanisku) löysi oman odottavan kotinsa ja myös hunajapoika (Alkemistin Pallomerihevonen) on alustavasti varattu. Yksi jää kotiin, kuten tavallista. Tällä kertaa poika, joten toinen tytöistä on vielä vapaa.

Näin talvella en ole uskaltanut ottaa varauksia ennen poikasten syntymää ja nyt se sitten vähän harmittaa. Nimittäin myös Alkemistin Kastepiste tuli odotusteni vastaisesti kerrasta tiineeksi ja sai 11 poikasta. Ei mikään tavaton määrä, mutta kaksikymmentä syrkkipoikasta tässä talossa samaan aikaan taitaa olla ennätyslukema. Alustavalla vilkaisulla Kasteenkin pesueessa on enemmän poikia.

Teklan lapset ovat kaikki pitkäkarvaisia ja Kasteelle varmaan tulee molempia, pitkiksiä ja lyhkiksiä. Molemmissa pesuiessa riittää värikirjoa, joten nyt olisi mistä valita. Vanhemmat naperot eli kohta luovutusikäiset Teklan poikaset ovat yhä vikkeliä, mutta alkavat jo tottua käsittelyyn. Nuorempia Kasteen lapsia on pidetty kädessä pariin otteeseen, sillä nehän ovat vasta täyttäneet kaksi viikkoa.
Oheisissa kuvissa näkyvät kaikki vapaat poikaset Teklan pesueesta.

Tällä kertaa blogipostaus meni myynti-ilmoituksen puolelle, vaan katsokaa nyt noita söppänöitä! Jos tilaa on (vielä) yhdelle syrkille, niin lukaise varausohjeet: http://alkemistin.hamsterit.net/varausohjeet/ ja ohjeiden lopussa on sähköpostiosoitteeni.🙂

Alkemistin Pompannappikukka, pk musta naaras - VAPAA

Alkemistin Pompannappikukka, pk musta naaras – VAPAA

Pomppa2

Alkemistin Peilimaailmanpyörä, pk cinnamon uros - VAPAA

Alkemistin Peilimaailmanpyörä, pk cinnamon uros – VAPAA

cinnamonpoika_4vkoa3

Alkemistin Pullonhenkiolento, pk kyyhkynharmaa uros - VAPAA

Alkemistin Pullonhenkiolento, pk kyyhkynharmaa uros – VAPAA

kyyhkispoika4vkoa_

Alkemistin Piparipoikamies, pk normaali uros - vapaa

Alkemistin Piparipoikamies, pk normaali uros – vapaa

Pipari2

Alkemistin Puunukkehallitsija, pk keltainen uros - VAPAA

Alkemistin Puunukkehallitsija, pk keltainen uros – VAPAA

ToinenKeltsi2

Talvivauvoja

Se siitä talvitauosta, vaan eipä olisi uskonut: Tekla-neiti (Alkemistin Llandegla) tuli kerrasta tiineeksi keskellä pimeintä talvea, ja on nyt yhdeksän penskan äiti. Xovie-isä (Wonderlan’s Xovie) on syrkkimäiseen tapaan autuaan tietämätön pesueestaan. Wannabe-hamsulaan siirtynyt Kaste/Piste (Alkemistin Kastepiste) tuli joulun alla takaisin koittamaan onneaan Harha-papan (Alkemistin Harhaluulo) kanssa – ja synnytti viime yönä. Näin muuten ensimmäistä kertaa syrkkivauvan syntymän oikein läheltä, tosin vahingossa. Koitin illalla viedä Kasteen ruuan tarpeeksi ajoissa, vaan toisin kävi. Emo tulikin samantien ruokakupille, ja synnytti siinä kupin vieressä yhden poikasistaan. Näppärästi se näytti käyvän, mutta enpä ole uskaltanut enää sen jälkeen häiritä tuoretta äitiä. Hui!

Hamsteripoikasia on talossa campbellipuolellakin. Siippani luotto-uros Lauluntaitaja* onnistui vielä vanhoilla päivillään saattamaan alulle toisen pesueensa, tällä kertaa Wannabe Éowyn*:in kanssa. Tosin Taitajan ensimmäisenkään poikueen (emona Wannabe Arendhel) lapsoset eivät ole kovin vanhoja. Niistä Kuiperinkeiju lähti emonsa kanssa takaisin Wannabilaan ja Kausaalienkeli sekä Kvanttivaras jäivät kotiin. Uudemman pesueen ainoa tyttö, Savupiippuprinsessa, jää ainakin emonsa seuraksi. Poikien (Vihreä Sotilas, Valokraken ja Kukkaprinssi) kohtalo selviää niiden otettua hieman ikää. Ja tosiaan, Hannu Rajamäkeä on tullut luettua…

Kausaalienkeli pysyi hetken paikoillaan kukkapurkissa.

Kausaalienkeli pysyi hetken paikoillaan kukkapurkissa.

Valitettavasti cämpsypari Helga (Perppermint’s Herceptin) ja Svante (Geishas Orange Snow) eivät näytä lisimisen merkkejä, vaikka kerran jo luulimme Helgan olevan tiineenä. Nyt myös pikkusisko Inga (Peppermint’s Isangina) meni miehelään ja asuttaa samaa terraa Taitajan pikkuveljen Sotahuudon kanssa.

Pikkuväkeä on kovin hauska seurailla, mutta kasvettuaan ne vievät paljon tilaa. Tästä syystä päästin Alkemistin Ironian lähtemään Minion’s-hamsterilaan, koska sinne kaipailtiin aikuisikäistä suvunjatkajaa. Ironian esikoiset ovat nyt kolmikuisia ja se on yhä hienossa kunnossa. Tytär Ottilia (Alkemistin Oikeus Vaieta) otettiin omilleen jo jokin aikaa sitten. Nyt se edustaa Mystikon (Alkemistin Mystikko) ja Prissyn (Alkemistin Precious) ohella hamsterilan nuoria neitejä. Alle puolivuotiaita uroksia on tällä haavaa vain yksi eli Comic (Alkemistin Necronomicon), mutta eiköhän Teklan pesueesta jää poika kotiin.

Ottilian joulukuva

Ottilian joulukuva

Pikkuherra Comic

Pikkuherra Comic

Katsaus menneeseen vuoteen

Facebookin Hamsterikasvatus-ryhmässä kyseltiin miten viime vuosi on mennyt ja koostinpa minäkin jonkinmoisen vastauksen. Kopsin sen myös tänne talteen.
Lisäksi pitää laittaa pari mukavaa kuvaa eräästä O-poikueen kasvatistani uudessa kodissaan ja tietenkin Prissystä.❤

***
2015 oli hyvä vuosi kaikenkaikkiaan. Kevät meni innokkaan harrastamisen merkeissä ja hain peräti Briteistä asti muutaman syrkin, joista tosin vain pari jäi omaan omistukseeni. Näistä Vectis Busy Lizzie** sai viime vuonna kaksi sertiä. Parasta oli kuitenkin Lissun tyttären syntymä ja nyt meillä on uusi tummanharmaa naaras Alkemistin Precious.
Muutama kasvattini omistaja hienosti näyttelytti hamstereitaan. Muistelen ainakin kasvattieni KJV15 Alkemistin Diadeemikeiju, Alkemistin Imagenaerum, EJV15 Alkemistin Imago ja Alkemistin Myrkkymuratti menestyneen. Omien hamstereideni näyttelymenestys vaihteli rutkasti ja taisi painottua alkuvuoteen.

Poikueita syntyi jopa enemmän kuin oli tarkoitus, sillä kevätpoikueista pidin lähinnä naaraita, joiden kosioaika tuli sitten syksyllä. Poikueet olivat onneksi kohtuullisen kokoisia. Suurinkin oli 12 poikasta ja enimmäkseen tuli alle kymmenen. Vielä viime metreillä 31.12.2015 syntyi yhdeksän nakeroa, joista nyt jännitän tuleeko lisää tummanharmaata.

Kevään harrastamisinto taittui kesällä mökinrakennus, opiskelu- ja työnsaantipaineisiin ja lopulta tukahtui uuden työn alle lähes kokonaan. Aikaa tuskin tulee olemaan sen enempää nytkään, vaikkakin tummanharmaiden takia mieleni tekisi Houteniin. Kesämmällä alkavat mökkiraksat ja mitään lomia ei nyt ole, joten alku- ja loppukesän näyttelyviikonloput menevät varmaan rakennuspuuhissa.
***

Alkemistin Oikeus Olla Erilainen eli Sylvi

Alkemistin Oikeus Olla Erilainen eli Sylvi

Sylville on tehty puuhaboksi sängynaluslaatikosta.

Sylville on tehty puuhaboksi sängynaluslaatikosta.

Harmi kyllä katsoin äsken Houtenin Exognaagin olevan 17. huhtikuuta, jolloin mökilläkin on jo hommaa. Mutta silti…🙂
Täytyy lisätä sekin, että kasvattieni menestyminen on toki mukavaa, vaan vielä mukavampaa on löytää poikasille hyvät kodit. Vuosi oli siinä mielessä hyvin onnekas. Onnellinen osaan olla myös siitä, että naaraiden synnytykset menivät hyvin. Nyt kun asiaa mietin, niin kaikki astuttamani naaraat myös tiinehtyivät – ainakin loppujen lopuksi. Jopa tämä viimeisin Tekla-neiti (Alkemistin Llandegla), keskellä pimeintä talvea!

Teklan ja Wonderland’s Xovien poikasiin odotetaan norrea, keltaisia (urokset), cinnamonia, hunajaa (urokset) ja tietysti sitä tummanharmaata. Kaikki ovat pitkäkarvaisia ja naaraat voivat olla kilppareita, sillä emo on piilokilpikonna. Poikaset ovat vasta kolmipäiväisiä, mutta osa niin vaaleita, että veikkaan ainakin keltaista tulevan. Varauksia saisi laittaa, sillä näitä on yhdeksän.🙂

Alkemistin Precious eli Prissy. <3

Alkemistin Precious eli Prissy❤